Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2015

 DOMINIKAANINEN TASAVALTA

Saarnaajia tarvitaan lisää

Saarnaajia tarvitaan lisää

Hyvää uutista viedään syrjäseuduille

Aikanaan maahan saapui lisää lähetystyöntekijöitä, kuten Pete Paschal, Amos ja Barbara Parker, Boliviassa palvelleet Richard ja Belva Stoddard sekä Kolumbiasta tulleet Jesse ja Lynn Cantwell. He antoivat lisäpontta hyvässä vauhdissa olevalle saarnaamistyölle. Vuoteen 1973 tultaessa raamatullista opetustyötä tehtiin jo ahkerasti kaupungeissa, mutta syrjäseutujen asukkaat eivät olleet vielä kuulleet hyvää uutista. Siksi laadittiin suunnitelmia, jotta voitaisiin kiinnittää huomiota maaseutuväestön hengellisiin tarpeisiin. Kun kysyttiin, ketkä haluaisivat lähteä kahdeksi kuukaudeksi saarnaamaan maaseudulle, 19 vakituista tienraivaajaa ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Joulukuun 1973 ja tammikuun 1977 välisenä aikana tienraivaajien ryhmiä lähetettiin paikkoihin, joissa ei ollut vielä saarnattu juuri lainkaan.

”Vaihdoimme julkaisuja kananpoikiin, muniin ja hedelmiin.”

Eräs tähän erikoistyöhön osallistunut tienraivaaja selitti: ”Yhtenä päivänä kerroimme Raamatun sanomaa ja jätimme kirjallisuutta, seuraavana teimme uusintakäyntejä kiinnostuneiden luo. Koska maalla ihmisillä oli vähän rahaa, vaihdoimme julkaisuja kananpoikiin, muniin ja hedelmiin. Jehovalle kuuluu kiitos siitä, ettemme koskaan olleet nälässä.” Monet kuulivat ensimmäisen kerran elämässään luettavan Raamattua. Jotkut uskonnolliset johtajat olivat sanoneet  ihmisille, että Jehova on Paholainen. Kuinka hämmästyneitä he olivatkaan lukiessaan Raamatusta esimerkiksi psalmin 83:18: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Joillakin paikkakunnilla kiinnostusta oli niin paljon, että järjestettiin yleisökokouksia.

Lisää lähetystyöntekijöitä ja uusi haaratoimisto

Syyskuussa 1979 saapuivat lähetystyöntekijät Abigail Pérez ja hänen vaimonsa Georgina, ja heidät nimitettiin kierrostyöhön. Vuonna 1987 saarnaamistyötä lähetettiin tukemaan Gileadin käyneet Tom ja Shirley Dean. Lisäksi Puerto Ricosta tuli runsaasti kokoaikaisia erikoispalvelijoita. Elokuussa 1988 Reiner ja Jeanne Thompson määrättiin Dominikaaniseen tasavaltaan, joka oli heidän viides lähetysalueensa.

Vuonna 1989 julistajia oli keskimäärin jo 11 081 ja kasvunäkymät olivat hyvät, sillä raamatuntutkisteluja raportoitiin 20 494. Tällainen kasvu toi mukanaan haasteita. Esimerkiksi haaratoimisto oli palvellut tarkoitustaan hyvin, mutta 80-luvun lopulla se jäi pieneksi. Reiner Thompson kertoo: ”Talo oli niin täynnä, että meidän piti etsiä asuntoja ja varastotilaa eri puolilta kaupunkia.”

”Oli vaikea löytää uudelle haaratoimistolle sopiva tontti”, Reiner jatkaa. ”Sitten meihin otti yhteyttä eräs liikemies, joka oli kuullut meidän etsivän maata. Hän selitti, että hän haluaisi myydä erittäin hyvän tontin mutta vain Jehovan todistajille. Hänellä oli aiemmin ollut suuri tekstiilialan yritys, ja hänen sihteerinsä ja  monet muut työntekijät olivat olleet todistajia. Hän oli vuosien varrella pannut merkille heidän poikkeuksellisen rehellisyytensä ja kunnioittavan käytöksensä, ja tämä oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Arvostuksesta Jehovan todistajia kohtaan hän tarjosi tonttia hyvin edulliseen hintaan.” Se ostettiin joulukuussa 1988, ja myöhemmin hankittiin vielä kolme naapuritonttia. Haaratoimiston ja sen viereen rakennetun konventtisalin maa-alue on yhteensä lähes yhdeksän hehtaaria.

Uutta haaratoimistoa ja konventtisalia oli rakentamassa satoja paikallisia ja ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Rakennukset vihittiin marraskuussa 1996. Vihkiäisohjelmaan osallistuivat hallintoelimen jäsenet Carey Barber, Theodore Jaracz ja Gerrit Lösch. Samassa yhteydessä kahdella maan suurimpiin kuuluvalla stadionilla järjestettiin erikoisohjelmaa ja haaratoimiston tiloihin kävi tutustumassa yli 10 000 vierailijaa.

Monet ”tulevat yli Makedoniaan”

Jehovan kansan historia Dominikaanisessa tasavallassa jäisi vajaaksi, ellei kerrottaisi niistä monista todistajista, jotka ovat tulleet auttamaan saarnaamistyössä. Kuultuaan innostavia kokemuksia hengellisesti tuottoisasta alueesta, jolla sai paljon raamatuntutkisteluja, monet ”tulivat yli Makedoniaan” 80-luvun lopulta lähtien (Apt. 16:9). Nämä vapaaehtoiset kertoivat toisille, miten iloista elonkorjuutyö oli tuossa maassa, ja 90-luvulla tulijoiden määrä kasvoi merkittävästi.

Esimerkiksi tanskalaiset Stevan ja Miriam Norager ovat palvelleet Dominikaanisessa tasavallassa vuodesta 2001. Sitä ennen Miriam palveli siellä puolitoista vuotta  sisarensa kanssa. Mikä sai avioparin muuttamaan kaukaiseen maahan, jossa on erilainen kieli ja kulttuuri? ”Olemme molemmat kasvaneet hengellisesti vahvassa perheessä, ja vanhempamme palvelivat nuoruudessaan erikoistienraivaajina ja lasten syntymän jälkeen vakituisina tienraivaajina”, Miriam selittää. ”He kannustivat meitä aina antamaan Jehovalle kaikkemme kokoaikaisessa palveluksessa.”

Stevan ja Miriam ovat olleet erikoistienraivaajia vuodesta 2006 lähtien ja auttaneet monia oppimaan totuuden. Stevan sanoo: ”Olemme saaneet valtavasti siunauksia. Vaikeudet ja terveysongelmat jäävät taka-alalle kaiken hyvän rinnalla. Meillä on ollut mahtavia kokemuksia, ja olemme saaneet paljon iloa, kun olemme opettaneet vilpittömiä ihmisiä tuntemaan Jehovan ja  rakastamaan häntä. Meillä on myös rakkaita ystäviä, jotka ovat meille kuin suuri perhe. Palvelus Dominikaanisessa tasavallassa on opettanut meille nöyryyttä ja kärsivällisyyttä, ja yksinkertainen elämä on vahvistanut uskoamme ja luottamustamme Jehovaan.”

Jennifer Joy on palvellut Dominikaanisessa tasavallassa yli 20 vuotta ja toiminut myös viittomakielisellä kentällä.

Jennifer Joy on yksi niistä monista naimattomista sisarista, jotka ovat muuttaneet ulkomailta tukemaan saarnaamistyötä. Tullessaan vuonna 1992 katsomaan tätiään Edith Whitea, pitkäaikaista lähetystyöntekijää, hän sai hyviä tuloksia kenttäpalveluksessa. Hän tapasi myös muita tarvealueella palvelevia ulkomaalaisia sisaria. ”Olin ujo ja aika epävarma itsestäni”, hän muistelee.  ”Mutta ajattelin, että jos he pystyvät siihen, ehkä minäkin pystyn.”

Aluksi Jennifer suunnitteli olevansa Dominikaanisessa tasavallassa vain vuoden, mutta vuosi toisensa jälkeen hän jäi, ja nyt hän on palvellut siellä yli 20 vuotta. Monista hänen tutkisteluoppilaistaan on tullut Jehovan palvojia. Hän on ollut mukana laajentamassa viittomakielistä toimintaa ja osallistunut myös kielikurssien valmistamiseen.

”Hän on huolehtinut minusta tähän asti, joten miksei hän huolehtisi ensi vuonnakin?”

Miten Jennifer elättää itsensä? ”Menen Kanadaan töihin muutamaksi kuukaudeksi vuodessa”, hän selittää. ”Vuosien varrella olen tehnyt monenlaisia töitä. Niitä ovat olleet kuvanvalmistus, valokuvaus, talonmaalaus, toimistosiivous sekä ajovalojen ja mattojen valmistus. Olen toiminut myös matkaoppaana, matkatoimistovirkailijana, englanninopettajana ja tulkkina.” Hän vertaa tilannettaan muinaisten israelilaisten olosuhteisiin erämaavaelluksen aikana: ”He elivät jokaisesta sanasta, joka tuli Jehovan suusta. Hän sanoi, että hän huolehtisi heistä, ja juuri niin hän teki. Heillä oli ruokaa joka päivä, eivätkä heidän vaatteensa ja sandaalinsa kuluneet. (5. Moos. 8:3, 4.) Jehova on luvannut pitää huolta meistäkin (Matt. 6:33). Hän on huolehtinut minusta tähän asti, joten miksei hän huolehtisi ensi vuonnakin?”

Tälle tarvealueelle on tullut peräti tuhat uhrautuvaa evankelistaa eri puolilta maailmaa – Espanjasta, Itävallasta, Japanista, Puerto Ricosta, Puolasta, Ruotsista, Taiwanista, Venäjältä ja Yhdysvalloista. He edustavat  kaikkiaan 30:tä kansallisuutta ja toimivat seurakunnissa, jotka käyttävät amerikkalaista viittomakieltä, englantia, espanjaa, haitinkreolia, italiaa, kiinaa ja venäjää. Apostoli Pietarin tavoin he ovat sanoneet: ”Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua.” (Mark. 10:28.)