Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2015

 DOMINIKAANINEN TASAVALTA

He rakastavat veljiään

He rakastavat veljiään

Uusi koulu vastaa kasvavaan tarpeeseen

Jehova siunasi palvelijoidensa uutteraa työtä. Vuonna 1994 maassa oli keskimäärin 16 354 julistajaa 259 seurakunnassa. Tämän suurenmoisen kasvun vuoksi tarvittiin yhä enemmän päteviä vanhimpia ja avustavia palvelijoita. Tuona samana vuonna hallintoelin antoi hyväksymyksensä sille, että Dominikaanisessa tasavallassa alettaisiin pitää palvelijoiden valmennuskoulua (koulun tilalle on sittemmin tullut Valtakunnan julistajien koulu).

 Lokakuuhun 2011 mennessä kursseja oli järjestetty 25 ja niiltä oli valmistunut noin 600 oppilasta. Tätä nykyä yli puolet kurssin käyneistä toimii kokoaikaisessa palveluksessa; heistä 71 palvelee erikoistienraivauksessa ja 5 kierrostyössä. Ensimmäiset kymmenen kurssia pidettiin haaratoimistossa, mutta sen jälkeen koulu on toiminut omissa tiloissaan Villa Gonzálezissa.

”Jehovan todistajat huolehtivat veljistään”

Syyskuun 22. päivänä 1998 saarella riehui hirmumyrsky Georges aiheuttaen laajaa tuhoa. Tuulen nopeus yltyi noin 50 metriin sekunnissa. Tuhannet menettivät kotinsa, ja yli 300 sai surmansa. Hätäapukomitea perusti alueellisen rakennuskomitean tuella avustuskeskuksen valtakunnansalille La Romanaan. Avustustyöhön osallistui noin 300 vapaaehtoista, joiden joukossa oli veljiä ja sisaria 16 muusta maasta.

 Kaikkiaan 23 valtakunnansalia ja runsaat 800 todistajien kotia täytyi korjata tai rakentaa uudelleen. Esimerkiksi Carmen, vakituisena tienraivaajana palveleva iäkäs sisar, oli järkyttynyt, kun hirmumyrsky tuhosi hänen talonsa, jossa hän oli asunut 38 vuotta. Hänen ilollaan ei kuitenkaan ollut rajoja, kun 15 veljen ryhmä saapui valamaan hänen uuden kotinsa perustusta. ”Jehova ei koskaan unohda meitä, vaan pitää meistä huolta”, Carmen sanoo. ”Miten kaunista taloa veljet rakentavatkaan minulle! Naapurini sanovat, että Jehovan todistajat huolehtivat veljistään ja todella rakastavat toisiaan.” Samanlaista palautetta saatiin joka puolella maata, kun avustustyöntekijät auttoivat veljiään ja sisariaan tuon traumaattisen kokemuksen jälkeen.

Hirmumyrsky Georges oli suuri luonnonkatastrofi, mutta Jehovan kansa antoi rakkaudellisesti fyysistä apua ja hengellistä lohdutusta myrskyn kouriin joutuneille veljilleen. Mikä tärkeintä, vapaaehtoisten uhrautuvat ponnistelut toivat ylistystä todellisen lohdutuksen lähteelle Jehovalle.

Valtakunnansalien rakentaminen saa lisävauhtia

Uusia opetuslapsia tuli mukaan niin nopeasti, että valtakunnansalejakin tarvittiin lisää. Marraskuussa 2000 niitä alettiin rakentaa Dominikaanisessa tasavallassa vähävaraisia maita koskevan rakennusohjelman avulla. Sen ansiosta seurakunta voi rakentaa viihtyisän, kauniin salin noin kahdeksassa viikossa. Syyskuuhun 2011 tultaessa kaksi rakennusryhmää oli rakentanut tai remontoinut noin 145 valtakunnansalia.

 Nämä rakennukset ja vapaaehtoisten rakentajien työ ovat olleet suureksi todistukseksi, kuten seuraava esimerkki osoittaa. Maan luoteisosassa sijaitsevassa pikkukaupungissa veljet löysivät salille sopivan tontin, ja eräs erikoistienraivaaja kysyi sen omistajalta mahdollisuutta ostaa se. ”Tuhlaatte aikaanne”, omistaja sanoi. ”En aio myydä sitä, varsinkaan jos teillä on tarkoitus rakentaa sille kirkko.”

Pian tämän keskustelun jälkeen mies lähti Puerto Plataan tapaamaan iäkästä veljeään, joka on Jehovan todistaja. Perillä mies sai tietää, että muuan todistajaperhe oli ottanut hänet kotiinsa huolehtiakseen hänestä, koska hän oli huonokuntoinen. Perhe vei häntä lääkäriin, kokouksiin ja kenttäpalvelukseen. Mies kysyi veljeltään, kuinka paljon hän maksoi kaikesta tuosta huolenpidosta. ”En mitään”, veli vastasi. ”He ovat veljiäni.”

”Nämä ovat kaikkein yksimielisimpiä ja ystävällisimpiä ihmisiä, mitä olen koskaan tavannut.”

Todistajien poikkeuksellinen huomaavaisuus kosketti miestä niin syvästi, että hän soitti erikoistienraivaajalle, joka oli ollut häneen yhteydessä, ja sanoi, että hän oli muuttanut mieltään ja oli valmis myymään tontin. Se ostettiin, ja salin rakentaminen alkoi. Tontin omistajan vaimolla oli ollut erittäin kielteinen näkemys todistajista. Mutta nähdessään, millä tavalla he tekivät työtä yhdessä rakennuspaikalla, hän sanoi: ”Nämä ovat kaikkein yksimielisimpiä ja ystävällisimpiä ihmisiä, mitä olen koskaan tavannut.”