Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2015

 DOMINIKAANINEN TASAVALTA

”Löydämme heidät”

”Löydämme heidät”

”Jonain päivänä löydämme heidät”

Cibaon laaksossa asuva Pablo González alkoi vuoden 1935 paikkeilla lukea Raamattua. Hän oli hetken aikaa erään protestanttisen ryhmän yhteydessä mutta jätti sen huomattuaan, että sen jäsenten käytös ei ollut Raamatun mukaista. Hän jatkoi kuitenkin Jumalan sanan tutkimista itsekseen ja alkoi puhua oppimastaan toisille, ensin sukulaisille ja naapureille ja sitten lähiseutujen asukkaille. Kustantaakseen saarnamatkansa hän myi tilansa ja karjansa.

Vuoteen 1942 tultaessa Pablo vieraili säännöllisesti ainakin 200 perheen luona ja piti kokouksia, vaikkei ollut vielä tavannut Jehovan todistajia. Hän kannusti ihmisiä perehtymään Raamattuun ja noudattamaan sen elämänohjeita. Monet suhtautuivat hänen sanoihinsa vakavasti; he lakkasivat käyttämästä tupakkaa ja elämästä moniavioisuudessa.

Pablon raamatullista opetusta kuunteli muun muassa 17-vuotias Celeste Rosario. Hän muisteli: ”Äidin serkku  Negro Jiménez kuului yhteen Pablo Gonzálezin ryhmään. Käydessään kerran meillä Negro luki joitakin jakeita Raamatusta, ja jo sen perusteella päätin lähteä katolisesta kirkosta. Kirkossa luettiin latinankielisiä tekstejä, joita emme ymmärtäneet. Pian tämän jälkeen Pablo González kävi rohkaisemassa meitä. Hän sanoi: ’Emme kuulu mihinkään niistä monista uskonnoista, jotka tunnemme, mutta meillä on veljiä joka puolella maailmaa. Emme vielä tiedä, keitä he ovat tai millä nimellä heitä kutsutaan, mutta jonain päivänä löydämme heidät.’ ”

Pablo oli muodostanut raamatuntutkisteluryhmiä Los Cacaos Salcedoon, Monte Adentroon, Salcedoon ja Villa Tenaresiin. Kun hän vuonna 1948 vaihtoi Santiagossa bussia, hän näki todistajia saarnaamassa kadulla ja sai heiltä Vartiotornin. Eräällä toisella matkalla muuan sisar antoi hänelle kaksi kirjaa ja kutsui hänet Santiagossa pidettävään Kristuksen kuoleman muistojuhlaan. Tuossa kokouksessa Pabloon teki suuren  vaikutuksen se, mitä hän kuuli. Hän tuli siihen tulokseen, että oli viimein löytänyt totuuden ja ne ihmiset, jotka hän oli toivonut löytävänsä.

Lähetystyöntekijät kävivät tapaamassa niitä, joiden kanssa Pablo oli tutkinut Raamattua. Yhdessä hänen kokouspaikassaan heitä odotti innokkaina 27 aikuista, joista jotkut olivat kävelleet 25 kilometriä ja toiset ratsastaneet 50 kilometriä! Seuraavassa paikassa läsnä oli 78 ja vielä eräässä paikassa 69.

Pablo antoi lähetystyöntekijöille luettelon noin 150 kiinnostuneesta. Nuo nöyrät, hengellismieliset ihmiset tutkivat jo Raamattua ja noudattivat sen periaatteita. He kaipasivat vain organisointia ja ohjausta. Celeste kertoi: ”Lähetystyöntekijät tulivat käymään, ja meillä oli kokous. Järjestettiin myös mahdollisuus mennä kasteelle. Minut kastettiin meidän perheestä ensimmäisenä. Myöhemmin kasteella kävivät äitini Fidelia Jiménez ja sisareni Carmen.”

Dominikaanisen tasavallan ensimmäinen kierroskonventti pidettiin Santiagossa 23.–25.9.1949, ja se vauhditti saarnaamistyötä. Paikalle tuli monia uteliaita, ja sunnuntaina esitelmää oli kuuntelemassa peräti 260. Kasteella kävi 28. Tuo kolmipäiväinen konventti vakuutti monet uudet siitä, että juuri tätä järjestöä Jumala käytti toteuttaakseen tahtonsa.