Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2014

 SIERRA LEONE JA GUINEA

1945–1990 Monia saatetaan vanhurskauteen (Dan. 12:3) (3. osa)

1945–1990 Monia saatetaan vanhurskauteen (Dan. 12:3) (3. osa)

Vastatusten poron kanssa

Ensimmäinen hyökkäys tapahtui Koindun lähellä olevassa kylässä, jossa ryhmä miehiä tutki Raamattua ja kävi säännöllisesti kokouksissa. Useimpien kisi-miesten tavoin he kuuluivat poroon, salaseuraan joka oli kietoutunut syvälle spiritismiin. ”Kun tutkisteluoppilaat kieltäytyivät osallistumasta demonistisiin riitteihin, poron paikallinen johtaja raivostui”, kertoi Gileadin käynyt lähetystyöntekijä James Mensah, joka palveli Sierra Leonessa. ”Poro-johtaja ja hänen kannattajansa hakkasivat miehet, ryöstivät heidän omaisuutensa, polttivat heidän kotinsa, panivat heidät kahleisiin ja jättivät heidät metsään nääntymään nälkään. Hallintoalueen ylin päällikkö vain yllytti poron jäseniä. Tällaisesta julmasta kohtelusta huolimatta tutkisteluoppilaat pysyivät lujina.”

Kun Koindun veljet ilmoittivat tapauksesta poliisille, poro-johtaja kätyreineen ja ylin päällikkö pidätettiin. He joutuivat oikeuteen, ja tuomioistuin antoi heille vakavan varoituksen. Lisäksi ylin päällikkö poistettiin tehtävistään lähes vuodeksi. Tämä oikeusvoitto tuli laajalti tunnetuksi, ja yhä useammat uudet saivat rohkeutta aloittaa kokouksissa käymisen. Myöhemmin ylimmän päällikön asenne muuttui, ja hän kiinnostui totuudesta. Kun hänen hallintoalueellaan pidettiin  kierroskonventti, hän majoitti konventtivieraita ja jopa lahjoitti ison lehmän.

Toiset poro-johtajat kokeilivat erilaista taktiikkaa: he laativat viekkaan suunnitelman aiheuttaakseen ”vaikeuksia säädöksen nojalla” (Ps. 94:20). Salaseuraan kuuluvat poliitikot tekivät parlamentissa aloitteen Jehovan todistajien työn kieltämisestä. ”Ylin päällikkö nousi kuitenkin puolustamaan meitä”, Charles Chappell muistelee. ”Hän kertoi parlamentin jäsenille tutkineensa kanssamme kaksi vuotta ja sanoi, että järjestömme oli täysin epäpoliittinen ja että se teki kansan keskuudessa valistustyötä ja kohotti ihmisten moraalia. Sitten hän sanoi toivovansa, että hänestäkin tulisi jonain päivänä todistaja. Kun häntä asettui tukemaan eräs toinen parlamentaarikko, joka myös oli tutkinut kanssamme, lakialoite hylättiin.”

”Ruokkikoon Jumala sinut!” he pilkkasivat.

Ne jotka jättivät salaseurat, kohtasivat ankaraa vastustusta sukulaistensa taholta. Nuoren koindulaisen Jonathan Sellun suvussa oli ollut juju-pappeja jo neljän sukupolven ajan, ja häntä valmennettiin samaan tehtävään. Kun hän ryhtyi tutkimaan Raamattua, hän luopui spiritistisistä rituaaleista ja uhreista. Hänen perheensä alkoi vastustaa häntä katkerasti; he eivät päästäneet häntä enää kouluun eivätkä antaneet hänelle ruokaa, kun hän meni todistajien kokouksiin. ”Ruokkikoon Jumala sinut!” he pilkkasivat. Jonathan pysyi kuitenkin lujana, eikä hänen tarvinnut olla nälissään. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan, ja myöhemmin hänestä tuli vakituinen tienraivaaja. Hänen suureksi ilokseen hänen äitinsäkin omaksui totuuden.

Kasvua muualla maassa

Vuonna 1960 seurakuntia ja ryhmiä oli Bossa, Freetownissa, Kissyssä, Koindussa, Lunsarissa, Magburakassa,  Makenissa, Moyambassa, Port Lokossa, Waterloossa ja jopa kaukana pohjoisessa Kabalassa. Julistajamäärä ponnahti tuona vuonna 182:sta 282:een. Ghanasta ja Nigeriasta saapui useita erikoistienraivaajia vahvistamaan kasvavia seurakuntia.

Suurin osa uusista julistajista oli joko krioja, joita asui Freetownissa ja sen ympäristössä, tai kisejä, jotka elivät Itäisessä maakunnassa. Mutta hyvän uutisen levitessä ihmisiä tuli mukaan muistakin heimoista, kuten pohjoisten seutujen korankoista, limboista ja temneistä sekä etelän mendeistä.

Vuonna 1961 Freetownin itäinen seurakunta vihki käyttöön ensimmäisen valtakunnansalinsa. Sitten Koindussa vihittiin 300-paikkainen, tiilestä tehty valtakunnansali, jota käytettiin myös konventtisalina. Pian tämän jälkeen 40 vanhinta osallistui Sierra Leonen ensimmäiseen Valtakunnan palveluskouluun. Tuon merkittävän vuoden kruunasi kampanja, jossa ihmisille tarjottiin Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä.

Valtakunnan palveluskoulu Sierra Leonessa vuonna 1961: William Nushy (takarivissä keskellä), Charles Chappell (keskirivissä toisena oikealta) ja Reva Chappell (eturivissä kolmas oikealta)

Jehova selvästikin siunasi kansaansa. Heinäkuun 28. päivänä 1962 Sierra Leonessa rekisteröitiin Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura, laillinen yhdistys jota Jehovan todistajat käyttävät monissa maissa.

Työ alkaa Guineassa

Naapurimaassa Guineassa (entinen Ranskan Guinea) oli ennen vuotta 1958 todistanut lyhyesti muutama veli matkustaessaan sen halki. Ranskan siirtomaaviranomaiset olivat kuitenkin vastustaneet työtämme. Tilanne muuttui vuonna 1958, kun maa irrottautui Ranskan alaisuudesta ja julistautui itsenäiseksi tasavallaksi.

 Myöhemmin tuona vuonna hieman yli 30-vuotias ranskankielinen veli Manuel Diogo tuli Dahomeysta (nykyään Benin) töihin bauksiittikaivokseen, joka sijaitsi Friassa, noin 80 kilometrin päässä pääkaupungista Conakrysta pohjoiseen. Koska hän halusi innokkaasti saarnata tuolla käymättömällä alueella, hän kirjoitti Ranskan haaratoimistoon ja pyysi kirjallisuutta ja erikoistienraivaajien apua. Kirjeensä lopussa hän sanoi: ”Rukoilen, että Jehova siunaisi työtä, sillä täällä on paljon kiinnostuneita.”

Ranskan haaratoimisto kirjoitti Manuelille rohkaisevan kirjeen ja kehotti häntä pysymään Guineassa niin pitkään kuin mahdollista. Lisäksi hänen luokseen lähetettiin  erikoistienraivaaja valmentamaan häntä palveluksessa. Tämä kannusti Manuelia valtavasti, ja hän saarnasi Friassa innokkaasti kuolemaansa asti vuoteen 1968.

Kun vyöhykevalvoja Wilfred Gooch vieraili Conakryssa vuonna 1960, hän tapasi kaksi muuta afrikkalaista veljeä, jotka saarnasivat siellä. Veli Gooch suositteli, että Guinean työn valvonta siirtyisi Ranskan haaratoimistolta Sierra Leonen haaratoimistolle, ja näin tapahtui 1. maaliskuuta 1961. Kuukauden kuluttua Conakryyn perustettiin Guinean ensimmäinen seurakunta.

Hengellinen valo tunkeutuu viidakkoon

Hyvä uutinen alkoi levitä myös Etelä-Guineaan. Kisi-heimoon kuuluva Falla Gbondo tuli Liberiasta käymään kotikylässään Fodédoussa, joka sijaitsi runsaat kymmenen kilometriä Guékédousta länteen. Hänellä oli mukanaan kirja Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin. Hän ei osannut lukea mutta pystyi selittämään kyläläisille kirjan kuvia. Hän muistelee: ”Kirja herätti paljon keskustelua. Sitä alettiin sanoa Aadam ja Eeva -kirjaksi.”

Palattuaan Liberiaan Falla meni kasteelle, ja myöhemmin hänestä tuli erikoistienraivaaja. Kahdesti kuussa hän kävi Fodédoussa tutkimassa noin 30 hengen ryhmän kanssa. Pian hän sai avukseen Borbor Seyseyn, toisen kisin, joka toimi erikoistienraivaajana Liberiassa. Yhdessä he perustivat ryhmän myös Guékédouhun. Kummastakin ryhmästä tuli seurakunta.

Kun yhä useammista kiseistä tuli todistajia, paikalliset päälliköt panivat merkille heidän hyvän käytöksensä. Todistajat olivat ahkeria ja rehellisiä ja edistivät rauhaa kylissään. Niinpä kun veljet pyysivät lupaa rakentaa  valtakunnansali Fodédouhun, päälliköt olivat heti valmiita antamaan heille kolme hehtaaria maata. Tuolle paikalle valmistui Guinean ensimmäinen valtakunnansali alkuvuodesta 1964.

Conakryssa kuohuu

Samaan aikaan Conakryssa olot muuttuivat levottomiksi. Poliittisen kuohunnan vuoksi viranomaiset suhtautuivat ulkomaalaisiin epäluuloisesti. Neljältä Gileadin käyneeltä lähetystyöntekijältä evättiin lupa jäädä maahan pitemmäksi aikaa ja heidät karkotettiin. Kaksi ghanalaista veljeä pidätettiin väärien syytösten nojalla ja pantiin vankilaan lähes kahdeksi kuukaudeksi.

Kun veljet oli vapautettu, toinen heistä, Emmanuel Awusu-Ansah, pidätettiin pian uudelleen ja heitettiin saastaiseen vankiselliin. Noista hirvittävistä oloista hän lähetti kirjeen, jossa hän sanoi: ”Olen hengellisesti terve, mutta minulla on jatkuvasti kuumetta. Pystyn kuitenkin edelleen saarnaamaan. Viime kuussa tein kenttäpalvelusta 67 tuntia ja kaksi raamatuntutkisteluoppilasta alkoi saarnata kanssani.” Toinen oppilaista tuli totuuteen. Viiden kuukauden kuluttua veli Awusu-Ansah vapautettiin ja karkotettiin Sierra Leoneen. Sen jälkeen Conakryssa oli vain yksi julistaja.

Kun poliittinen jännitys lieveni, Conakryyn saapui vuonna 1969 erikoistienraivaajia. Viranomaisten luvalla avattiin valtakunnansali, jossa oli nimikilpi. Pian kokouksissa kävi säännöllisesti kolmisenkymmentä kiinnostunutta.

Pidätysuhan vuoksi veljet ja sisaret saarnasivat aluksi varovasti, mutta kun heidän rohkeutensa kasvoi, he lisäsivät toimintaansa. Vuoden 1973 aikana tuo pieni seurakunta levitti 6 000 traktaattia. Sittemmin he ryhtyivät tarjoamaan lehtiä toimistoissa ja liikekeskuksissa.  Vähitellen viranomaiset ja suuri yleisö alkoivat ymmärtää ja arvostaa todistajien toimintaa. Kärsivällinen, sinnikäs työ tuotti viimein tulosta, kun Guinean Jehovan todistajien kristillinen yhdistys rekisteröitiin 15. joulukuuta 1993.