Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2014

 SIERRA LEONE JA GUINEA

1945–1990 Monia saatetaan vanhurskauteen (Dan. 12:3) (1. osa)

1945–1990 Monia saatetaan vanhurskauteen (Dan. 12:3) (1. osa)

 Lähetystyöntekijät saapuvat

Kesäkuussa 1947 Freetowniin saapuivat Vartiotornin raamattukoulusta Gileadista valmistuneet Charles Fitzpatrick, George Richardson ja Hubert Gresham. He olivat Sierra Leonen ensimmäiset lähetystyöntekijät, ja heidän jälkeensä tuli vielä monia muita.

Lähetystyöntekijät panivat merkille, että paikalliset julistajat olivat innokkaita saarnaamaan mutta tarvitsivat valmennusta tullakseen paremmiksi opettajiksi (Matt. 28:20). Niinpä he neuvoivat, miten huolehtia kiinnostuneista ja johtaa raamatuntutkisteluja. Lisäksi he kertoivat ajantasaisista ohjeista, jotka koskivat seurakunnan kokouksia ja teokraattisia järjestelyjä. Wilberforce Memorial Hallissa pidettiin yleisökokous, ja heidän suureksi ilokseen sinne tuli 450 henkeä! Myöhemmin lähetystyöntekijöiden johdolla alettiin joka viikko järjestää lehtipäivä. Tämä valmennus innosti seurakuntaa valtavasti ja loi perustan tulevalle kasvulle.

Samalla lähetystyöntekijät yrittivät kovasti sopeutua ilmastoon. Vuonna 1948 haaratoimiston raportissa kerrottiin: ”Sierra Leonen ilmasto on hyvin koetteleva. Sadekausi kestää kuusi kuukautta, ja vettä tulee kaatamalla, toisinaan jopa kaksi viikkoa taukoamatta. Kuivana kautena ilma on erittäin kuuma ja kostea.” Ensimmäiset Sierra Leonessa käyneet eurooppalaiset kutsuivatkin aluetta valkoisen miehen haudaksi. Malaria, keltakuume ja muut trooppiset taudit olivat hyvin yleisiä. Yksi toisensa jälkeen lähetystyöntekijät sairastuivat ja joutuivat lähtemään maasta.

 Tämä luonnollisesti lannisti paikallisia julistajia, mutta he eivät antaneet periksi. Vuosina 1947–52 julistajien enimmäismäärä nousi 38:sta 73:een. Waterloon kaupunkiin Freetownin lähelle perustettiin ahkerien tienraivaajien avulla uusi seurakunta. Kissyyn ja Wellingtoniin Freetownin liepeille muodostettiin uusia tutkisteluryhmiä. Sierra Leone näytti olevan valmis kasvuun. Tarvittiin vain lähtösysäys.

Kannustava vierailu

Marraskuussa 1952 hieman yli 30-vuotias salskea amerikkalainen astui Freetownin satamalaiturille ja liittyi kaupungin vilinään. Hän oli maailmankeskuksesta tullut Milton Henschel, joka muisteli: ”Olin perin hämmästynyt nähdessäni tämän nykyaikaisen kaupungin, joka oli paljon puhtaampi kuin useimmat kaupungit monissa osissa maailmaa. – – Päällystettyjä katuja, vilkkaita kauppoja, uusia autoja ja loputon ohikulkijoitten virta.”

Veli Henschel käveli Freetownin lähetyskotiin, joka sijaitsi kahden korttelin päässä historiallisesta kapokkipuusta. Siellä hän kertoi paikalle kokoontuneille veljille, että Sierra Leone saisi lisää apua. Seuraavana sunnuntaina 253 henkeä Wilberforce Memorial Hallissa kuuli jännittäviä ilmoituksia: maa saisi oman haaratoimiston, kierrosvalvojan ja kierroskonventit; Kissyyn perustettaisiin seurakunta; saarnaamistyötä laajennettaisiin maaseudulla tuntuvasti. Yleisö oli innoissaan!

Veli Henschel kertoi: ”He toistelivat: ’Kusheh!’ Tämä hyvin ilmaisuvoimainen sana tarkoittaa ’mahtavaa’. Veljien mieliala oli korkealla. He poistuivat ryhmissä illan pimeyteen, – – jotkut lauloivat lauluja.”

Uuden haaratoimiston valvojaksi nimitettiin hiljattain saapunut lähetystyöntekijä William Nushy. Hän oli  aiemmin työskennellyt eri puolilla Yhdysvaltoja pelikasinoissa jakajana, mutta hän jätti tuon työn, kun hänestä tuli kristitty. Siitä lähtien hän piti lujasti kiinni vanhurskaista periaatteista, minkä vuoksi Sierra Leonen julistajat rakastivat ja kunnioittivat häntä.