Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jehovan todistajien vuosikirja 2014

 SAARNAAMIS- JA OPETUSTYÖTÄ KAUTTA MAAILMAN

Afrikka

Afrikka
  • MAITA 58

  • ASUKKAITA 979 685 702

  • JULISTAJIA 1 363 384

  • RAAMATUNTUTKISTELUJA 3 265 314

”Nyt olen valmis lähtemään Suuresta Babylonista”

Ugandassa asuva Thomson-niminen nuori mies oli pettynyt uskontoon. Häntä tympäisi pappien jatkuva rahankeruu, ja hän lakkasi käymästä uskonnollisissa tilaisuuksissa. Hän jatkoi silti päivittäistä Raamatun lukemista. Erityisesti Ilmestyskirja kiehtoi häntä, ja hän yritti tulkita sitä ja teki merkintöjä muistivihkoon. Kerran kun Thomson oli  lukemassa Raamattua työpaikallaan pienellä rakennustyömaalla, paikalle tuli muuan veli. Seurasi vilkas keskustelu, ja Thomson sai kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? Hän luki sen yhdessä yössä kannesta kanteen. Seuraavana päivänä veljelle tuli tekstiviesti, jossa luki: ”Kiitos Jumalalle niistä tiedoista, joita sinulta sain! Nyt olen valmis lähtemään Suuresta Babylonista.” Thomson pyysi kaikkia julkaisuja, joihin viitataan Raamattu opettaa -kirjan alaviitteissä ja liitteissä. Hän uppoutui Raamatun tutkimiseen ja edistyi nopeasti. Hänet kastettiin vuoden 2012 ”Varjele sydäntäsi!” -piirikonventissa. Maaliskuussa 2013 hän aloitti vakituisen tienraivauksen, ja nyt hän auttaa toisia näkemään, miten tärkeää on lähteä Suuresta Babylonista.

Kahdeksan veljeä tutki hänen kanssaan

Jimmy kasvoi Mauritiuksen pääkaupungissa Port Louis’ssa. Hän alkoi juoda 16-vuotiaana, eikä aikaakaan, kun hän joi itsensä humalaan joka päivä. Monesti hän menetti juovuspäissään täysin itsehillintänsä ja päätyi usein vankilaan. Toisinaan hän joi peräti kolme pullollista rommia ja poltti 60 tupakkaa päivässä. Rahojen loputtua hän joi ikkunanpesuun käytettävää alkoholia ja jopa äitinsä eau de Colognea. Kuultuaan jonkun sanovan, että hän näytti elävältä ruumiilta, hän hakeutui alkoholistiparantolaan. Hän oli siellä puolitoista vuotta, mutta siitä ei ollut hänelle juuri apua.

Rodrigues: Jimmy päätti muuttaa elämäntapansa.

Myöhemmin Jimmy tapasi Jehovan todistajia ja alkoi tutkia Raamattua heidän kanssaan. Silloin tällöin hän kävi tutkistelun aikana ottamassa ryypyn. Ajan mittaan hänen kanssaan tutki kahdeksan veljeä. Viimein Jimmy tajusi, että hänen täytyy muuttaa elämäntapaansa. Hän kertoo: ”Minusta tuntui kuin Heprealaiskirjeen 4:12:ssa  mainittu hengen miekka olisi lävistänyt sydämeni. Kun eräänä päivänä olin lukemassa Raamattua, silmiini osui Sananlaskujen 24:16, jossa sanotaan: ’Vanhurskas voi langeta jopa seitsemästi ja on nouseva ylös.’ Se oli elämäni käännekohta.” Sen jälkeen kun Jimmy oli tutkinut seitsemän veljen kanssa ja aina ”langennut”, hän päätti muuttua ja ”nousta ylös” kahdeksannen veljen avulla. Jimmy rukoili Jehovalta voimaa, kävi seurakunnan kokouksissa ja pääsi eroon vahingollisista tavoistaan. Hän kävi kasteella vuonna 2003 ja aloitti vakituisen tienraivauksen vuonna 2012. Nyt hän palvelee avustavana palvelijana eräässä seurakunnassa Rodriguesin saaressa.

”Jehova ja enkelit ovat ystäviäni”

Keniassa asuva 70-vuotias Mary oli koko ikänsä kuulunut presbyteeriseen kirkkoon. Hän oli tehokas varojenkerääjä ja oli auttanut erään paikallisen kirkon rakentamisessa. Kun yhdestä hänen pojistaan tuli Jehovan todistaja, hän ei ollut lainkaan iloinen. Poika pyysi häntä seurakunnan kokouksiin. Mary kuitenkin kieltäytyi, sillä ne pidettiin swahiliksi ja hän halusi saada opetusta Raamatusta kikujun kielellä, joka oli hänen äidinkielensä. Lopulta hän lupasi lähteä piirikonventtiin, jossa ohjelma esitettäisiin kikujuksi. Siellä hän istui iäkkäille tarkoitetussa katsomon osassa, ja häneen teki suuren vaikutuksen se, miten huomaavaisesti häntä kohdeltiin. Mary sanoi, ettei ollut milloinkaan tuntenut sellaista rakkautta omassa kirkossaan. Hän kuunteli tarkkaavaisesti kaikki puheet ja nautti kuulemastaan.  Kun hänen kanssaan tarjouduttiin tutkimaan Raamattua Kuuntele Jumalaa -kirjasen avulla, hän suostui heti.

Tutkittuaan muutaman kuukauden Mary tuli siihen tulokseen, että hän haluaa tulla Jehovan todistajaksi, joten hän erosi kirkosta. Kirkon johtomiehet olivat raivoissaan. He kutsuivat paikalle papin pääkaupungista Nairobista, jotta hän puhuisi Marylle. Pappi yritti suostutella Marya jäämään kirkkoon, mutta tämä pysyi lujana. ”Jos lähdet kirkosta, mistä saat ystäviä?” pappi kysyi. ”Monet ystäväsi ja naapurisi ovat kirkon jäseniä.”

”Jehova ja enkelit ovat ystäviäni, samoin Jehovan todistajat”, Mary vastasi.

Pappi ei onnistunut kääntämään Maryn päätä ja lähti pois. Mary tutkii edelleen Raamattua ja edistyy hyvää vauhtia. Lisäksi hän käy kaikissa kokouksissa, vaikka kokousmatka on pitkä. Hiljattain hän käveli kokoukseen kaksi tuntia sateessa, koska hänellä ei ollut mahdollisuutta käyttää julkisia liikennevälineitä. Naapurien vastustuksesta huolimatta Mary on päättänyt saavuttaa tavoitteensa mennä kasteelle.

Liberia: Istuimia kannetaan muistonviettopaikkaan. Vuonna 2013 maassa oli 6 148 julistajaa ja muistonvietossa oli läsnä 81 762.

 Pappi kamppasi hänet nurin!

Ashton, 14-vuotias tyttö, asuu Kamerunissa. Kun hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hänen setänsä ja tämän vaimo, joiden luona hän asuu, vastustivat häntä ankarasti. He vaativat häntä käymään heidän kanssaan helluntaiseurakunnan kokouksissa. Eräässä tilaisuudessa pappi pani kätensä läsnäolijoiden pään päälle ja siirsi heihin ”henkeä”, mikä sai heidät kaatumaan. Ashton ei kuitenkaan kaatunut. Pappi rukoili ja rukoili, mutta tyttö pysyi pystyssä. Niinpä pappi kamppasi hänet nurin! Kotona Ashton kertoi, mitä oli tapahtunut, mutta setä ja hänen vaimonsa eivät uskoneet sitä. Silloin hän päätti, ettei enää koskaan mene kirkkoon. Tätä nykyä Ashton käy kokouksissa valtakunnansalissa, vaikka sukulaiset ja naapurit vastustavat ja pilkkaavat häntä.

Pieni tyttö antaa kutsun

Anilpa, joka oli vasta noin puolitoistavuotias, oli viime vuonna innokkaasti mukana kutsumassa ihmisiä Angolassa pidettävään piirikonventtiin. Hänen tehtävänään oli koputtaa ovelle ja antaa kutsu ovenavaajalle samalla kun hänen äitinsä selitti lyhyesti syyn heidän käyntiinsä. Anilpa oli kuitenkin niin innokas, että ehätti joskus koputtamaan jo seuraavalle ovelle ennen kuin äiti sai esityksensä loppuun. Tuo pieni tyttö teki ovenavaajiin suuren vaikutuksen. Esimerkiksi eräs nainen tuli konventin viimeisenä päivänä hänen luokseen ja  sanoi: ”Olen etsinyt sinua. Onpa mukavaa, että löysin sinut, sillä sinä kutsuit minut tähän konventtiin.”

Väsyneitä sortoon

Madagaskarissa sijaitsevan Antaviranambon seurakunnan julistajat tapasivat elokuussa 2012 ryhmän ihmisiä, jotka sanoivat haluavansa tulla Jehovan todistajiksi. He sanoivat, että heidän kirkkojensa johtajat sortivat heitä ja että näiden opetukset ja käytös olivat ristiriidassa keskenään. Kirkot eivät järjestäneet mitään raamattukursseja, eikä saatavilla ollut julkaisuja, joissa olisi selitetty niiden uskonkäsityksiä. Kirkkojen maksut olivat korkeat, eikä seurakuntalaisten keskuudessa ollut todellista veljeyttä eikä aitoa kristillistä rakkautta. He sanoivat myös tietävänsä, että Jehovan todistajilla ei ole tällaisia ongelmia.

Myöhemmin ryhmä kirjoitti haaratoimistoon. Kirjeessä sanottiin: ”Kirjoitamme teille kertoaksemme, että haluamme palvella Jehovaa. Asumme kuitenkin  kaukana. Joillakuilla meistä on 9 tunnin tai jopa 15 tunnin kävelymatka kokoukseen. Pyydämmekin hartaasti, että lähettäisitte jonkun auttamaan meitä Raamatun tutkimisessa. Haluamme palvella Jehovaa koko sydämestämme, mutta emme pysty siihen, ellette auta meitä vahvistamaan rakkauttamme häneen. Meitä asuu ainakin kolmessa kylässä yhteensä 215 henkeä. Kuuluimme aiemmin eri uskontokuntiin, mutta nyt me kaikki haluamme hartaasti palvella ja totella Jehovaa koko sydämestämme. Luotamme teidän apuunne.”

Veljet lähtivät tapaamaan tätä ryhmää. Ensimmäiseen kylään oli yhdeksän tunnin kävelymatka. He järjestivät siellä kokouksen, johon tuli 65 kiinnostunutta. Sana levisi nopeasti, ja muissakin kylissä asuvat pyysivät, että heille tultaisiin opettamaan Raamattua. Niinpä veljet taivalsivat vielä neljä tuntia seuraavaan kylään ja pitivät kokouksen, jossa oli yli 80 läsnäolijaa. Siellä he tapasivat vielä muita, jotka kutsuivat heidät omaan kyläänsä kahden tunnin kävelymatkan päähän. Veljet ottivat kutsun vastaan ilomielin ja järjestivät kokouksen tuossakin kylässä. Sinne tuli runsaat 50 henkeä.

Kahtena eri kertana yli 30 näiden kylien asukasta tuli Mahanorossa pidettävään konventtiin, mikä merkitsi heille puolentoista päivän kävelyä yhteen suuntaan. Lisäksi 25 heistä tuli seuraamaan kierrosvalvojan vierailuviikon ohjelmaa. Heidän joukossaan oli pariskuntia, perheitä ja iäkkäitä, ja he kaikki majoittuivat samassa talossa. Siellä he vaihtoivat ajatuksia ja esittivät kysymyksiä myöhään yöhön. Kyläläiset sanoivat, että monet muutkin haluaisivat palvoa Jumalaa Jehovan todistajien kanssa, koska ihmiset olivat väsyneitä uskonnollisten johtajien sortoon.