Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jäljittele heidän uskoaan

 SEITSEMÄS LUKU

Hän ”kasvoi edelleen Jehovan luona”

Hän ”kasvoi edelleen Jehovan luona”

1, 2. Millaiset olivat olosuhteet, kun Samuel ryhtyi puhumaan Israelin kansalle, ja miksi hänen piti saada heidät katumaan?

SAMUEL katseli maanmiehiään, jotka olivat kokoontuneet hänen eteensä. Kansa oli tullut Gilgalin kaupunkiin tämän uskollisen, vuosikymmeniä profeettana ja tuomarina palvelleen miehen kutsusta. Elettiin nykyisen kalenterin mukaan touko-kesäkuuta, ja oli meneillään kuiva kausi. Vehnä oli valmista korjattavaksi, ja tienoon pellot välkehtivät kullankeltaisina. Väki oli vaiti. Kuinka Samuel kykenisi tavoittamaan heidän sydämensä?

2 Kansa ei käsittänyt tilanteen vakavuutta. He olivat vaatimalla vaatineet hallitsijakseen ihmiskuningasta. He eivät tajunneet olleensa räikeän epäkunnioittavia Jumalaansa Jehovaa ja hänen profeettaansa kohtaan. Todellisuudessa he olivat kääntäneet selkänsä Jehovalle, joka oli heidän Kuninkaansa! Miten Samuel saisi heidät katumaan?

Samuelin nuoruusvuosista voi oppia, miten rakentaa uskoa Jehovaan turmeltuneessa ympäristössä.

3, 4. a) Miksi Samuel puhui nuoruudestaan? b) Miksi Samuelin esimerkki uskosta on hyödyllinen meille?

3 Samuel ryhtyi puhumaan: ”Olen tullut vanhaksi ja harmaaksi.” Hänen valkoiset hapsensa antoivat lisäpainoa hänen sanoilleen. Sitten hän totesi: ”Minä olen käynyt edellänne nuoruudestani saakka tähän päivään asti.” (1. Sam. 11:14, 15; 12:2.) Vaikka Samuel oli jo vanha, hän ei ollut unohtanut nuoruuttaan. Hän muisti yhä elävästi nuo päivät. Ratkaisut, joita hän oli tehnyt nuorena poikana, olivat saaneet hänet omistamaan elämänsä Jumalansa Jehovan uskolliseen palvelukseen.

4 Samuelin oli täytynyt vahvistaa uskoaan, koska hänen ympärillään oleva kansa lankesi kerran toisensa jälkeen uskottomuuteen. Nykyään on yhtä vaikeaa rakentaa uskoa, sillä me elämme  epäuskoisessa ja turmeltuneessa maailmassa. (Lue Luukkaan 18:8.) Mitä voimme oppia Samuelin esimerkistä? Luodaanpa aluksi silmäys hänen poikavuosiinsa.

”Palveli Jehovan edessä poikasena”

5, 6. Missä mielessä Samuelin lapsuus oli epätavallinen, mutta miksi hänen vanhempansa olivat varmoja, että hänestä pidettäisiin huolta?

5 Samuelilla oli epätavallinen lapsuus. Pian sen jälkeen kun hänet oli vieroitettu, kenties kolmivuotiaana tai hiukan vanhempana, hän aloitti palveluksen Jehovan pyhässä tabernaakkelissa Silossa, joka sijaitsi yli 30 kilometrin päässä hänen kotikaupungistaan Ramasta. Hänen vanhempansa Elkana ja Hanna olivat omistaneet poikansa erikoispalvelukseen, palvelemaan Jehovaa nasiirina koko elämänsä. * Merkitsikö tämä sitä, etteivät Samuelin vanhemmat rakastaneet poikaansa vaan hylkäsivät hänet?

6 Ei suinkaan! He tiesivät, että heidän pojastaan huolehdittaisiin Silossa. Ylimmäinen pappi Eeli epäilemättä valvoi asiaa, sillä Samuel työskenteli läheisesti hänen kanssaan. Lisäksi joukko naisia suoritti tabernaakkeliin liittyvää palvelusta, ilmeisesti organisoidusti (2. Moos. 38:8; Tuom. 11:34–40).

7, 8. a) Miten Samuelin vanhemmat rohkaisivat häntä joka vuosi? b) Mitä nykyajan vanhemmat voivat oppia Samuelin vanhemmista?

7 Hanna ja Elkana eivät milloinkaan unohtaneet rakasta esikoistaan, jonka syntymä oli vastaus rukoukseen. Hanna oli pyytänyt Jumalalta poikaa ja luvannut omistaa hänet Jumalalle elinikäiseen pyhään palvelukseen. Käydessään vuosittain katsomassa Samuelia Hanna toi tälle uuden hihattoman vaatteen, jonka hän oli ommellut tabernaakkelipalvelusta varten. Pieni Samuel varmasti arvosti noita käyntejä. Vanhemmat opettivat hänelle, että oli suuri etuoikeus palvella Jehovaa tuossa ainutlaatuisessa paikassa, ja epäilemättä Samuel nautti saamastaan rohkaisusta ja opastuksesta.

8 Vanhemmat voivat nykyään oppia paljon Hannasta ja Elkanasta. Usein vanhemmat keskittyvät lastenkasvatuksessa yksinomaan aineellisiin asioihin ja jättävät hengelliset tarpeet huomiotta. Samuelin vanhemmat kuitenkin panivat ensi sijalle hengelliset asiat, ja tämä vaikutti suuresti siihen, millainen mies heidän pojastaan varttui. (Lue Sananlaskujen 22:6.)

9, 10. a) Kuvaile tabernaakkelia ja nuoren Samuelin tunteita tätä pyhää paikkaa kohtaan. (Ks. myös alaviite.) b) Mitä Samuelin tehtäviin saattoi kuulua, ja miten nykyajan nuoret voisivat noudattaa hänen esimerkkiään?

9 Kuvittele mielessäsi, miten Samuel-poikanen varttui ja vaelteli  Siloa ympäröivillä kukkuloilla. Katsellessaan alas kaupunkiin ja sen alapuolella levittäytyvään laaksoon hänen sydämensä todennäköisesti paisui ilosta ja ylpeydestä, kun hän näki siellä Jehovan tabernaakkelin. Tabernaakkeli oli todella pyhä paikka. * Se oli rakennettu lähes 400 vuotta aiemmin itse Mooseksen ohjauksessa, ja se oli Jehovan puhtaan palvonnan keskuspaikka maailmassa.

10 Nuori Samuel oppi rakastamaan tabernaakkelia. Kertomuksessa, jonka hän myöhemmin kirjoitti, sanotaan: ”Samuel palveli Jehovan edessä poikasena, vyöttäytyneenä pellavaefodiin.” (1. Sam. 2:18.) Tämä yksinkertainen hihaton vaate oli ilmeisesti merkkinä siitä, että Samuel toimi tabernaakkelissa pappien apuna. Vaikka hän ei kuulunutkaan pappisluokkaan, hänen tehtävänään oli muun muassa ovien avaaminen aamuisin tabernaakkelin esipihalle ja iäkkään Eelin palveleminen. Hän nautti kyllä kovasti tehtävistään, mutta ajan mittaan huoli alkoi painaa hänen viatonta sydäntään. Jokin oli Jehovan huoneessa pahasti vialla.

Pysyi puhtaana turmeltuneessa ympäristössä

11, 12. a) Mikä oli Hofnin ja Pinehasin pohjimmainen ongelma? b) Millaista pahuutta ja turmelusta Hofni ja Pinehas harjoittivat tabernaakkelissa? (Ks. myös alaviite.)

11 Samuel joutui jo nuorella iällä näkemään räikeää pahuutta ja turmelusta. Eelillä oli kaksi poikaa, Hofni ja Pinehas. Samuelin kirjoittamassa kertomuksessa todetaan: ”Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä; he eivät tunnustaneet Jehovaa.” (1. Sam. 2:12.) Tässä jakeessa mainitut kaksi asiaa liittyvät läheisesti toisiinsa. Hofni ja Pinehas olivat ”kelvottomia miehiä” – kirjaimellisesti ”arvottomuuden poikia” – sillä he eivät tunteneet minkäänlaista kunnioitusta Jehovaa kohtaan. He vähät välittivät hänen vanhurskaista normeistaan ja vaatimuksistaan. Tämä väärä asenne johti siihen, että he syyllistyivät moniin muihin synteihin.

12 Jumalan laissa oli nimenomaisia määräyksiä pappien tehtävistä ja siitä, miten uhrit piti uhrata tabernaakkelissa. Tähän oli hyvä syy. Uhrit edustivat Jumalan järjestelyä syntien anteeksi antamiseksi. Tämän järjestelyn ansiosta ihmiset saattoivat olla puhtaita  hänen silmissään ja saada hänen siunauksensa ja ohjauksensa. Hofni ja Pinehas saivat kuitenkin toiset papit käsittelemään uhreja hyvin epäkunnioittavasti. *

13, 14. a) Miten tabernaakkelissa harjoitettu pahuus epäilemättä vaikutti vilpittömiin ihmisiin? b) Miten Eeli epäonnistui sekä isänä että ylimmäisenä pappina?

13 Kuvittelehan, kuinka nuori Samuel katseli silmät selällään, kun tällaista törkeää käytöstä jatkettiin rangaistuksetta. Kuinka monien ihmisten – myös köyhien, vaatimattomien ja sorrettujen – hän mahtoikaan nähdä lähestyvän pyhää tabernaakkelia siinä toivossa, että he saisivat sieltä hengellistä lohdutusta ja voimaa, mutta tulevan lopulta petetyiksi, loukatuiksi tai nöyryytetyiksi? Ja miltä hänestä tuntui, kun hän sai tietää, että Hofni ja Pinehas halveksivat myös sukupuolimoraalia koskevia Jehovan lakeja olemalla sukupuolisuhteissa joidenkin tabernaakkelissa palvelevien naisten kanssa? (1. Sam. 2:22.) Ehkä hän toivoi Eelin tekevän jotain asian hyväksi.

Eelin poikien pahuus varmasti vaivasi Samuelia paljon.

14 Eelillä oli parhaat edellytykset puuttua pahenevaan ongelmaan. Ylimmäisenä pappina hän oli vastuussa siitä, mitä tabernaakkelissa tapahtui. Isänä hänellä oli velvollisuus oikaista poikiaan. Hehän vahingoittivat paitsi itseään myös lukemattomia maanmiehiään. Eeli kuitenkin epäonnistui sekä isänä että ylimmäisenä pappina. Hän vain hieman torui poikiaan. (Lue 1. Samuelin kirjan 2:23–25.) Hänen poikansa olisivat tarvinneet paljon ankarampaa kuria. He syyllistyivät synteihin, joista olisi pitänyt rangaista kuolemalla!

15. Minkä ankaran sanoman Jehova lähetti Eelille, ja miten Eelin perhe suhtautui varoitukseen?

15 Tilanne meni niin pitkälle, että Jehova lähetti Eelin luo ”Jumalan miehen”, nimeltä mainitsemattoman profeetan, julistamaan ankaran tuomiosanoman. Jehova sanoi Eelille: ”Sinä yhä kunnioitat enemmän poikiasi kuin minua.” Sitten Jumala ilmoitti, että Eelin kelvottomat pojat kuolisivat samana päivänä ja että Eelin suku kärsisi suuresti ja jopa menettäisi etuoikeutetun asemansa pappisluokassa. Saiko tämä voimakas varoitus mitään muutosta aikaan tuossa perheessä? Raamatun kertomuksesta ilmenee, että heidän sydämentilansa ei muuttunut. (1. Sam. 2:27–3:1.)

16. a) Mitä nuoren Samuelin edistymisestä kerrotaan? b) Lämmittääkö se, mitä Samuelista kerrotaan, sinun sydäntäsi? Selitä.

 16 Miten kaikki tämä turmelus vaikutti nuoreen Samueliin? Aika ajoin tähän synkkään kertomukseen pilkahtaa valoa, kun siinä kuvaillaan Samuelin varttumista ja edistymistä. 1. Samuelin kirjan 2:18:ssa sanotaan, että Samuel ”palveli Jehovan edessä poikasena” uskollisesti. Jo nuorena Samuel keskittyi elämässään Jumalan palvelemiseen. Saman luvun jakeessa 21 sanotaan jotain, mikä lämmittää sydäntä vieläkin enemmän: ”Samuel-poika kasvoi edelleen Jehovan luona.” Samuelin varttuessa hänen suhteensa taivaalliseen Isäänsä lujittui entisestään. Läheinen suhde Jehovaan suojaa varmimmin kaikelta turmelukselta.

17, 18. a) Miten kristityt nuoret voivat noudattaa Samuelin esimerkkiä, kun he kohtaavat turmelusta? b) Mikä osoittaa, että Samuel valitsi oikean suunnan?

17 Samuelin olisi ollut helppo ajatella, että jos kerran ylimmäinen pappi ja hänen poikansa antavat periksi syntisille taipumuksille, hänkin voisi tehdä mitä ikinä tahtoi. Mutta synnin tekemistä ei voida milloinkaan puolustella toisten, ei edes valta-asemassa olevien, turmeltuneisuudella. Nykyään moni kristitty nuori seuraa Samuelin esimerkkiä ja ”kasvaa – – Jehovan luona”, vaikka jotkut heidän ympärillään eivät näytäkään hyvää esimerkkiä.

18 Miten Samuelin valitsema suunta vaikutti häneen? Kertomus jatkuu: ”Samanaikaisesti Samuel-poika varttui ja miellytti yhä enemmän sekä Jehovaa että ihmisiä.” (1. Sam. 2:26.) Samuelista siis pidettiin – ainakin hänestä pitivät ne, joiden mielipiteellä oli merkitystä. Uskollisuutensa vuoksi hän oli hyvin arvokas Jehovan silmissä.  Samuel varmasti tiesi Jumalansa puuttuvan kaikkeen Silossa harjoitettavaan pahuuteen, mutta ehkä hän pohti, milloin se tapahtuisi. Eräänä yönä hänen kysymykseensä vastattiin.

”Puhu, sillä palvelijasi kuuntelee”

19, 20. a) Kuvaile, mitä Samuelille tapahtui eräänä yönä tabernaakkelin luona. b) Miten Samuel sai tietää, keneltä sanoma tuli, ja miten hän kohteli Eeliä?

19 Aamu alkaisi kohta kajastaa, mutta oli vielä pimeää ja teltan suuressa lampussa lepatti edelleen valo. Yön hiljaisuudessa Samuel kuuli äänen kutsuvan häntä nimeltä. Hän luuli, että häntä kutsui Eeli, joka oli jo hyvin iäkäs ja lähes sokea. Samuel nousi ylös ja juoksi vanhuksen luo. Voitko nähdä mielessäsi Samuelin rientämässä paljasjaloin katsomaan, mitä Eeli tarvitsi? On liikuttavaa huomata, kuinka kunnioittavasti ja ystävällisesti Samuel kohteli Eeliä. Kaikista synneistään huolimatta Eeli oli yhä Jehovan ylimmäinen pappi. (1. Sam. 3:2–5.)

20 Samuel herätti Eelin sanoen: ”Tässä olen, sinähän kutsuit minua.” Mutta Eeli sanoi, ettei ollut kutsunut poikaa, ja lähetti tämän takaisin nukkumaan. Sama toistui vielä kaksi kertaa. Lopulta Eeli tajusi, mistä oli kyse. Jehova lähetti enää vain harvoin näkyjä tai profeetallisia sanomia kansalleen, ja on helppo ymmärtää miksi. Eeli tiesi, että Jehova puhui jälleen – mutta nyt tälle pojalle! Eeli käski Samuelia menemään takaisin vuoteeseen ja neuvoi häntä, miten hänen pitäisi vastata. Samuel totteli. Pian hän kuuli taas äänen kutsuvan: ”Samuel, Samuel!” Poika vastasi: ”Puhu, sillä palvelijasi kuuntelee.” (1. Sam. 3:1, 5–10.)

21. Miten voimme kuunnella Jehovaa nykyään, ja miksi niin kannattaa tehdä?

21 Viimeinkin Jehovalla oli Silossa palvelija, joka kuunteli häntä. Samuel kuunteli Jehovaa koko elämänsä ajan. Entä sinä? Meidän ei tarvitse odottaa, että yliluonnollinen ääni puhuisi meille yöllä. Nykyään voimme kuulla Jumalan äänen eräässä mielessä aina, sillä käytössämme on hänen Sanansa Raamattu kokonaisuudessaan. Mitä enemmän kuuntelemme Jumalaa ja sovellamme kuulemaamme, sitä lujempi uskostamme tulee. Näin kävi Samuelillekin.

Vaikka Samuelia pelotti, hän välitti uskollisesti Jehovan tuomiosanoman Eelille.

22, 23. a) Miten sanoma, jota Samuel aluksi pelkäsi julistaa, kävi toteen? b) Miten Samuelin maine edelleen kasvoi?

22 Tuo yö Silossa muodostui käänteentekeväksi Samuelin elämässä, koska silloin hän oppi tuntemaan Jehovan erikoismerkityksessä: hänestä tuli Jumalan profeetta ja edustaja. Aluksi nuorta Samuelia pelotti välittää Jehovan sanoma Eelille, sillä se oli lopullinen julistus siitä, että tuota sukua vastaan esitetty profetia täyttyisi pian. Samuel sai koottua tarvittavan rohkeuden; Eeli puolestaan alistui nöyrästi Jumalan tuomioon. Ennen pitkää kaikki, mitä Jehova oli sanonut, kävi toteen: Israel ryhtyi sotimaan filistealaisia  vastaan, Hofni ja Pinehas saivat surmansa samana päivänä, ja Eeli itse kuoli saatuaan tietää, että Jehovan pyhä arkku oli kaapattu. (1. Sam. 3:10–18; 4:1–18.)

23 Samuelin maine uskollisena profeettana aina vain kasvoi. ”Osoittautui, että Jehova itse oli hänen kanssaan”, kertoo Raamattu ja lisää, ettei Jehova antanut yhdenkään Samuelin profetian jäädä toteutumatta. (Lue 1. Samuelin kirjan 3:19.)

”Samuel huusi Jehovaa”

24. Minkä päätöksen israelilaiset aikanaan tekivät, ja miksi se oli vakava synti?

24 Seurasivatko israelilaiset Samuelin johtoa, ja tuliko heistä hengellinen ja uskollinen kansa? Näin ei käynyt. Aikanaan he ilmaisivat, etteivät he halunneet pelkän profeetan tuomitsevan heitä. He halusivat olla muiden kansojen kaltaisia ja saada hallitsijakseen ihmiskuninkaan. Jehovan ohjauksessa Samuel myöntyi pyyntöön. Hänen oli kuitenkin osoitettava Israelille, kuinka suureen syntiin he syyllistyivät. He eivät hylänneet vain ihmistä vaan Jehovan! Niinpä Samuel kutsui kansan koolle Gilgaliin.

Samuel osoitti uskoa ja rukoili, ja Jehova vastasi nostattamalla rajuilman.

25, 26. Millä tavoin iäkäs Samuel auttoi Gilgalissa kansaa tajuamaan Jehovaa vastaan tekemänsä synnin vakavuuden?

25 Palataanpa vielä kirjoituksen johdannossa kuvailtuun jännittyneeseen tilanteeseen Gilgalissa. Iäkäs Samuel palautti israelilaisten mieleen nuhteettoman elämänvaelluksensa. Sitten kertomus jatkuu: ”Samuel huusi Jehovaa.” Hän pyysi Jehovaa nostattamaan rajuilman. (1. Sam. 12:17, 18.)

26 Rajuilma kuivana kautena? Ennenkuulumatonta! Jos kansa vähääkään epäili tai suhtautui ajatukseen pilkallisesti, niin ei kauan. Äkisti taivaan peittivät synkät pilvet. Tuuli painoi vehnäpellot lakoon. Ukkonen päästi ilmoille korviasärkevän jylinän. Alkoi sataa kaatamalla. Miten ihmiset reagoivat? ”Kansa pelkäsi suuresti Jehovaa ja Samuelia.” Viimeinkin he tajusivat, kuinka suurta syntiä he olivat tehneet. (1. Sam. 12:18, 19.)

27. Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka jäljittelevät Samuelin uskoa?

27 Samuelin Jumala Jehova, ei Samuel, oli tavoittanut tämän kapinallisen kansan sydämen. Nuoruudestaan aina elämänsä loppuun saakka Samuel uskoi ja luotti Jumalaansa. Ja Jehova palkitsi hänet. Eikä Jehova ole muuttunut. Hän tukee yhä niitä, jotka jäljittelevät Samuelin uskoa.

^ kpl 5 Nasiirit olivat luvanneet juhlallisesti muun muassa olla juomatta alkoholijuomia ja leikkaamatta hiuksiaan. Useimmat antoivat tällaisen lupauksen vain joksikin aikaa, mutta jotkut, kuten Simson, Samuel ja Johannes Kastaja, palvelivat nasiireina koko ikänsä.

^ kpl 9 Tabernaakkeli oli suorakulmion muotoinen rakennus, oikeastaan suuri teltta, joka oli puurungon varassa. Mutta se oli tehty mitä upeimmista materiaaleista: hylkeennahoista, kauniisti kirjailluista kankaista sekä hopealla ja kullalla päällystetystä arvokkaasta puusta. Tabernaakkelia ympäröi suorakulmion muotoinen esipiha, jossa oli vaikuttava uhrialttari. Ajan kuluessa tabernaakkelin sivuille nähtävästi rakennettiin huoneita pappien käyttöön. Ehkä Samuel nukkui juuri tällaisessa huoneessa.

^ kpl 12 Raamattu kertoo kaksi esimerkkiä tällaisesta epäkunnioittavasta käytöksestä. Laissa ensinnäkin määrättiin tarkkaan, mitkä osat uhrista oli tarkoitettu pappien syötäväksi (5. Moos. 18:3). Tabernaakkelissa pahat papit olivat kuitenkin ryhtyneet toimimaan täysin eri tavalla: he käskivät palvelijoitaan työntämään ison haarukan lihapataan ja ottamaan minkä tahansa herkkupalan, joka siihen sattui tarttumaan! Toiseksi kun joku toi uhrinsa poltettavaksi alttarilla, turmeltuneet papit panivat palvelijan pelottelemaan uhraajaa ja vaatimaan tältä raakaa lihaa ennen kuin uhrin rasva oli ehditty uhrata Jehovalle. (3. Moos. 3:3–5; 1. Sam. 2:13–17.)