Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jäljittele heidän uskoaan

 KUUDES LUKU

Hän avasi sydämensä Jumalalle rukouksessa

Hän avasi sydämensä Jumalalle rukouksessa

1, 2. a) Miksi Hanna valmisteli matkaa apealla mielellä? b) Mitä voimme oppia Hannaa koskevasta kertomuksesta?

HANNA valmisteli kiireisenä matkaa yrittäen unohtaa ongelmansa. Tämän olisi pitänyt olla onnellista aikaa. Hannan aviomiehellä oli joka vuosi tapana viedä koko perhe palvomaan Silossa sijaitsevaan tabernaakkeliin. Jehova halusi noiden tilaisuuksien olevan iloisia. (Lue 5. Mooseksen kirjan 16:15.) Epäilemättä Hanna olikin lapsesta saakka nauttinut noista juhlista. Viime vuosina hänen elämänsä oli kuitenkin muuttunut.

2 Hannalla oli rakastava aviomies, Elkana. Mutta Elkanalla oli myös toinen vaimo. Hänen nimensä oli Peninna, ja näytti siltä, että hän tieten tahtoen kiusasi Hannaa. Peninna oli jopa keksinyt, miten tehdä näistä vuosittaisista tilaisuuksista äärimmäisen tuskallisia Hannalle. Mitä Peninna sitten teki? Mikä tärkeämpää, miten Hannan usko Jehovaan auttoi häntä selviytymään tilanteista, jotka tuntuivat usein sietämättömiltä? Jos sinä kohtaat vastoinkäymisiä, jotka riistävät elämästä kaiken ilon, kertomus Hannasta voi olla sinusta erityisen koskettava.

”Miksi sydämesi tuntee tuskaa?”

3, 4. Minkä kahden ongelman kanssa Hanna painiskeli, ja miksi ne olivat hänelle vaikeita asioita?

3 Raamattu kertoo, että Hanna painiskeli elämässään kahden suuren ongelman kanssa. Ensimmäiseen hän ei juurikaan voinut vaikuttaa, toisen hyväksi hän ei voinut tehdä yhtään mitään. Hän ei ensinnäkään ollut miehensä ainoa vaimo, ja hänen kilpailijattarensa vihasi häntä. Toiseksi Hanna oli hedelmätön. Tällainen tilanne on vaikea kenelle tahansa naimisissa olevalle naiselle, joka haluaisi saada lapsia, mutta sikäläisessä kulttuurissa lapsettomuus oli äärimmäisen katkera asia. Perheet luottivat siihen, että lasten kautta suvun nimi säilyisi. Hedelmättömyyttä pidettiin suurena häpeänä.

4 Jollei Peninnaa olisi ollut, Hanna olisi saattanut kantaa taakkansa rohkeasti. Se että miehellä oli enemmän kuin yksi vaimo, ei ollut koskaan ihanteellinen tilanne. Kilpailua, riitelyä ja sydänsurua  riitti. Usean vaimon ottaminen oli kaukana siitä yksiavioisuuden normista, jonka Jumala oli asettanut Eedenin puutarhassa (1. Moos. 2:24). Raamatussa maalataankin synkkä kuva moniavioisuudesta, ja se miten riipaisevaan sävyyn siinä kuvaillaan Elkanan huonekunnassa vallinnutta tilannetta, on paljonpuhuva todiste tuon järjestelyn heikkouksista.

5. Miksi Peninna halusi Hannan kärsivän, ja miten hän loukkasi Hannaa?

5 Elkana rakasti kahdesta vaimostaan enemmän Hannaa. Juutalaisen perimätiedon mukaan hän oli mennyt naimisiin ensin Hannan kanssa ja joitakin vuosia myöhemmin Peninnan kanssa. Joka tapauksessa Peninna, joka oli äärettömän mustasukkainen Hannalle, keksi monia tapoja kiusata kilpailijatartaan. Peninnalla oli se suuri etu, että hänelle syntyi lapsi toisensa perään, ja aina uuden lapsen myötä hänen itsetietoisuutensa kasvoi. Sen sijaan että Peninna olisi ollut pahoillaan Hannan vuoksi ja lohduttanut tätä tämän ahdingossa, hän käytti tuota arkaa asiaa hyväkseen. Raamattu sanoo, että Peninna kiusasi Hannaa kiusaamistaan ”saadakseen hänet hämmennyksiin” (1. Sam. 1:6). Peninna teki tämän tahallaan. Hän halusi loukata Hannaa ja onnistui siinä.

Lapsettomuus tuotti Hannalle tuskaa, ja Peninna teki kaikkensa saadakseen Hannan tuntemaan olonsa entistä kurjemmaksi.

6, 7. a) Miksi Hanna ei kertonut Elkanalle kaikkea asiaan liittyvää, kun tämä yritti lohduttaa häntä? b) Merkitsikö Hannan hedelmättömyys sitä, että Jehova oli häneen tyytymätön? Selitä. (Ks. alaviite.)

6 Oiva tilaisuus kiusaamiseen näyttikin koittavan aina vuosittaisen Silon-matkan aikaan. Jokaiselle Peninnan lukuisista lapsista – ”kaikille tämän pojille ja tyttärille” – Elkana antoi osuuksia Jehovalle uhratuista uhreista. Rakkaalle Hannalle hän antoi kuitenkin erikoisosuuden. Tuolloin kateellinen Peninna kohteli tuota naisparkaa ylimielisesti muistuttamalla häntä hänen hedelmättömyydestään. Tilanne oli niin rankka, että Hanna puhkesi kyyneliin ja jopa menetti ruokahalunsa. Elkana ei voinut olla huomaamatta, että hänen rakas Hannansa oli ahdistunut eikä syönyt mitään. Niinpä hän yritti lohduttaa Hannaa. Hän kysyi: ”Hanna, miksi itket ja miksi et syö, ja miksi sydämesi tuntee tuskaa? Enkö minä ole sinulle parempi kuin kymmenen poikaa?” (1. Sam. 1:4–8.)

7 Elkana ainakin ymmärsi, että Hannan ahdistuneisuus liittyi hänen hedelmättömyyteensä. Ja Hanna varmaan arvosti suuresti sitä, että hänen miehensä huomaavaisesti vakuutti rakkauttaan. * Elkana  ei kuitenkaan ottanut puheeksi Peninnan ilkeyttä, eikä Raamattu mainitse Hannan kertoneen siitä hänelle. Ehkäpä Hanna tajusi, että Peninnasta valittaminen vain pahentaisi hänen tilannettaan. Muuttaisiko Elkanan väliintulo mitään? Eikö Peninna halveksisi Hannaa entistä enemmän, ja eivätkö tuon häijyn naisen lapset ja palvelijatkin seuraisi hänen malliaan? Hanna tuntisi olonsa entistä ulkopuolisemmaksi omassa kodissaan.

Kun Hannaa kohdeltiin kotona epäystävällisesti, hän etsi lohdutusta Jehovalta.

8. Miksi meidän on ilkeämielisyyttä tai epäoikeudenmukaisuutta kohdatessamme lohduttavaa muistaa, että Jehova on oikeudenmukainen Jumala?

8 Emme tiedä, oliko Elkana täysin perillä Peninnan ilkeämielisyydestä vai ei, mutta Jehova Jumalalta se ei jäänyt huomaamatta. Hänen Sanansa paljastaa asiasta koko kuvan, ja tämä on vakava varoitus siitä, ettei kenenkään pitäisi tehdä edes vähäpätöisiltä tuntuvia tekoja mustasukkaisuuden tai vihan vaikutuksesta. Toisaalta Hannan kaltaisia viattomia ja rauhaa rakastavia ihmisiä lohduttaa se, että oikeudenmukainen Jumala oikaisee kaikki asiat omana aikanaan ja omalla tavallaan. (Lue 5. Mooseksen kirjan 32:4.) Kenties Hanna tiesi tämän, sillä hän etsi apua Jehovalta.

Ei enää huolestunut

9. Mitä voimme oppia siitä, että Hanna halusi lähteä Siloon, vaikka hän tiesi, miten hänen kilpailijattarensa toimisi?

9 Koko aamu oli yhtä vilskettä ja hyörinää. Kaikki, jopa lapset, valmistelivat matkalle lähtöä. Suuren perheen oli kuljettava yli 30 kilometrin päähän Siloon Efraimin mäkisessä maastossa. * Matkaan kului päivä tai pari. Hanna tiesi, miten hänen kilpailijattarensa toimisi, mutta hän ei silti jäänyt kotiin. Näin hän oli hyvänä esimerkkinä nykyisille Jumalan palvojille. Ei ole koskaan viisasta antaa toisten huonon käytöksen vaikuttaa Jumalan palvontaamme. Jos antaisimme sen vaikuttaa, jäisimme vaille juuri niitä siunauksia, jotka vahvistavat meitä kestämään.

10, 11. a) Miksi Hanna meni tabernaakkeliin niin pian kuin pystyi? b) Miten Hanna vuodatti sydäntään taivaalliselle Isälleen rukouksessa?

10 Käveltyään koko pitkän päivän kiemurtelevia vuoristoteitä tämä suuri perhe lähestyi viimein Siloa. Se sijaitsi kukkulalla, jota ympäröivät vielä korkeammat kukkulat. Perheen lähestyessä määränpäätään Hanna todennäköisesti mietti kovasti, mitä hän sanoisi Jehovalle rukouksessa. Perille päästyään he nauttivat aterian. Hanna vetäytyi joukosta niin pian kuin pystyi ja meni Jehovan tabernaakkeliin. Lähellä ovenpieltä istui ylimmäinen pappi Eeli. Mutta Hannan ajatukset kohdistuivat vain Jumalaan. Hän luotti siihen, että täällä tabernaakkelissa häntä kuultaisiin. Vaikka kukaan muu ei täysin käsittäisi hänen ahdinkoaan, niin hänen taivaallinen Isänsä  kyllä ymmärtäisi. Katkeruuden tunteet purkautuivat, ja Hanna puhkesi itkuun.

11 Hannan koko ruumis vavahteli nyyhkytyksistä hänen puhuessaan Jehovalle itsekseen. Hänen huulensa värisivät, kun hän hiljaa mielessään puki tuskansa sanoiksi. Hän rukoili pitkään vuodattaen sydäntään Isälleen. Hänen mielessään ei ollut ainoastaan kaipaus saada jälkeläinen; hän ei halunnut vain saada Jumalalta siunauksia vaan myös halusi antaa Jumalalle sen minkä voi. Niinpä Hanna teki juhlallisen lupauksen, että jos hän saisi pojan, hän omistaisi hänet elinikäiseen Jehovan palvelukseen. (1. Sam. 1:9–11.)

12. Mitä meidän tulisi Hannan esimerkin mukaisesti pitää mielessämme, kun rukoilemme?

12 Näin Hanna näytti esimerkkiä rukoilemisesta kaikille Jumalan palvelijoille. Jehova kehottaa huomaavaisesti palvelijoitaan puhumaan hänelle avoimesti ja varauksetta sekä purkamaan huolensa hänelle kuin luottavainen lapsi rakastavalle vanhemmalle. (Lue psalmi 62:8; 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17.) Apostoli Pietari henkeytettiin kirjoittamaan Jehovan rukoilemisesta seuraavat lohduttavat sanat: ”[Heittäkää] kaikki huolenne hänelle, sillä hän huolehtii teistä.” (1. Piet. 5:7.)

13, 14. a) Minkä hätäisen päätelmän Eeli teki Hannasta ja miksi? b) Miten Hannan Eelille antama vastaus oli erinomainen esimerkki uskosta?

13 Ihmiset eivät kuitenkaan ole yhtä ymmärtäväisiä ja empaattisia kuin Jehova. Itkiessään ja rukoillessaan Hanna kuuli äänen ja säpsähti. Ylimmäinen pappi Eeli oli tarkkaillut häntä ja sanoi hänelle: ”Kuinka kauan esiinnyt juopuneena? Haihduta viinihumalasi.” Eeli oli huomannut, että Hannan huulet värähtelivät ja että hän itki ja oli poissa tolaltaan. Hän ei kysynyt Hannalta, mikä hänen mieltään painoi, vaan päätteli hätäisesti hänen olevan juovuksissa. (1. Sam. 1:12–14.)

14 Kuinka tuskalliselta Hannasta onkaan tuntunut kuulla syvimmän ahdingon hetkellä tällainen perätön syytös – ja vielä mieheltä, joka oli niin kunnioitetussa asemassa! Siitä huolimatta Hanna näytti jälleen erinomaista esimerkkiä uskosta. Hän ei antanut toisen ihmisen puutteiden häiritä Jehovan palvontaansa. Hän vastasi Eelille kunnioittavasti ja selitti tilanteensa. Tällöin Eeli sanoi ehkä lempeämpään sävyyn: ”Mene rauhassa, ja myöntyköön Israelin Jumala anomukseesi, jonka olet hänelle esittänyt.” (1. Sam. 1:15–17.)

15, 16. a) Miten Hannaan vaikutti se, että hän avasi sydämensä Jehovalle ja palvoi häntä hänen tabernaakkelissaan? b) Miten voisimme noudattaa Hannan esimerkkiä, kun kamppailemme kielteisten tunteiden kanssa?

15 Miten Hannaan vaikutti se, että hän avasi sydämensä Jehovalle ja palvoi häntä hänen tabernaakkelissaan? Raamattu kertoo:  ”Nainen meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet huolestuneilta.” (1. Sam. 1:18.) Vuoden 1992 kirkkoraamattu sanoo, että Hanna ”[ei] ollut enää surullinen”. Hannalla oli helpottunut olo. Hän oli ikään kuin siirtänyt tunneperäisen painolastinsa omilta harteiltaan taivaallisen Isänsä äärettömän paljon leveämmille ja vahvemmille harteille. (Lue psalmi 55:22.) Onko taakkaa, jota Jumala ei pystyisi kantamaan puolestamme? Ei ole – ei ollut silloin, ei ole nyt, eikä tule olemaan!

16 Kun jokin murhe masentaa ja ahdistaa meitä tai tuntuu musertavan raskaalta taakalta, meidän on hyvä noudattaa Hannan esimerkkiä ja puhua avoimesti Jumalalle, ”rukouksen Kuulijalle” (Ps. 65:2). Jos osoitamme tällä tavoin uskoa, mekin voimme kokea, että murheemme tilalle tulee ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Fil. 4:6, 7).

”Eikä ole meidän Jumalamme kaltaista kalliota”

17, 18. a) Miten Elkana osoitti tukevansa Hannan juhlallista lupausta? b) Millaista vaikutusvaltaa Peninnalla ei enää ollut Hannaan?

17 Seuraavana aamuna Hanna palasi Elkanan kanssa tabernaakkeliin. Hän oli todennäköisesti kertonut miehelleen pyynnöstään ja lupauksestaan, sillä Mooseksen laissa sanottiin, että miehellä oli oikeus mitätöidä vaimonsa juhlallinen lupaus, jos tämä oli antanut sen ilman miehensä suostumusta (4. Moos. 30:10–15). Mitään tällaista tämä uskollinen mies ei kuitenkaan tehnyt. Sen sijaan hän ja Hanna palvoivat yhdessä Jehovaa tabernaakkelissa, ennen kuin lähtivät kotia kohti.

18 Entä milloin Peninna tajusi, ettei hän enää pystynyt pahoittamaan Hannan mieltä? Raamattu ei vastaa tähän, mutta se, että Hannan kasvot eivät ”enää näyttäneet huolestuneilta”, osoittaa hänen olleen siitä eteenpäin paremmalla mielellä. Joka tapauksessa Peninna huomasi pian, ettei hänen ilkeällä käytöksellään ollut enää vaikutusta. Hänen nimeään ei tämän jälkeen mainita Raamatussa.

19. Miten Hannaa siunattiin, ja miten hän osoitti ymmärtävänsä, mistä siunaus oli peräisin?

19 Kuukausien kuluttua Hannan mielenrauhan kruunasi suunnaton ilo. Hän oli raskaana! Tuo ilo ei kuitenkaan saanut Hannaa hetkeksikään unohtamaan, mistä tämä siunaus oli peräisin. Kun hänelle syntyi poika, hän antoi sille nimeksi Samuel, jonka merkitys on ’Jumalan nimi’ ja joka ilmeisesti viittaa Jumalan nimen avuksi huutamiseen, kuten Hanna oli tehnyt. Tuona vuonna hän ei lähtenyt Elkanan ja muun perheen mukaan matkalle Siloon. Hän pysyi lapsen kanssa kotona seuraavat kolme vuotta, kunnes lapsi oli vieroitettu. Sitten hän keräsi voimansa sitä päivää varten, jona hänen täytyisi erota rakkaasta pojastaan.

20. Miten Hanna ja Elkana täyttivät Jehovalle antamansa lupauksen?

 20 Ero oli epäilemättä vaikea. Hanna varmasti tiesi, että Samuelista pidettäisiin hyvää huolta Silossa; kenties hänestä huolehtisivat tabernaakkelissa palvelevat naiset. Samuel oli kuitenkin vielä pieni, ja kukapa äiti ei haluaisi olla lapsensa kanssa! Siitä huolimatta Hanna ja Elkana toivat pojan Siloon kiitollisina, eivät vasten tahtoaan. He uhrasivat Jumalan huoneessa, minkä jälkeen he veivät Samuelin Eelin luo ja muistuttivat tätä siitä juhlallisesta lupauksesta, jonka Hanna oli siellä antanut vuosia aikaisemmin.

Hanna oli hyvä äiti pojalleen Samuelille.

21. Miten Hannan Jehovalle esittämästä rukouksesta heijastuu vahva usko? (Ks. myös tekstiruutu ” Kaksi merkittävää rukousta”.)

21 Sitten Hanna esitti rukouksen, jota Jumala piti niin arvokkaana, että hän sisällytti sen henkeytettyyn Sanaansa. Kun luet 1. Samuelin kirjan 2:1–10:ssä olevat Hannan sanat, huomaat, kuinka jokainen ajatus henkii Hannan vahvaa uskoa. Hän ylisti Jehovan vertaansa vailla olevaa kykyä käyttää voimaansa: Jehova pystyy nöyryyttämään pöyhkeitä ja siunaamaan sorrettuja, riistämään elämän ja jopa pelastamaan kuolemasta. Hanna ylisti Isänsä ainutlaatuista pyhyyttä, oikeudenmukaisuutta ja uskollisuutta. Hanna saattoi sanoa hyvästä syystä: ”[Ei] ole meidän Jumalamme kaltaista kalliota.” Jehova on täysin luotettava ja muuttumaton – hän on turvapaikka kaikille sorretuille ja maahan poljetuille, jotka etsivät häneltä apua.

22, 23. a) Mistä tiedämme, että Samuel oli varma vanhempiensa rakkaudesta? b) Miten Jehova siunasi Hannaa edelleen?

22 Samuel-poika hyötyi varmasti suuresti siitä, että hänen äidillään oli niin vahva usko Jehovaan. Vaikka Samuel epäilemättä ikävöi äitiään kasvuvuosinaan, hän ei tuntenut itseään unohdetuksi. Hanna tuli vuodesta toiseen Siloon ja toi Samuelille  hihattoman vaatteen käytettäväksi tabernaakkelipalveluksessa. Jokainen neulanpisto oli todiste Hannan rakkaudesta ja kiinnostuksesta poikaansa kohtaan. (Lue 1. Samuelin kirjan 2:19.) Voimme vain kuvitella, kuinka hän puki Samuelin ylle uuden vaatteen, suoristeli sitä ja katseli hellästi poikaansa puhuen samalla ystävällisesti ja rohkaisevasti. Samuel sai olla kiitollinen siitä, että hänellä oli tällainen äiti, ja aikuiseksi vartuttuaan hän oli siunaukseksi vanhemmilleen ja koko Israelille.

23 Hannaakaan ei unohdettu. Jehova siunasi häntä niin että hän sai Elkanan kanssa vielä viisi lasta. (1. Sam. 2:21.) Ehkä suurin siunaus Hannalle oli kuitenkin hänen ja hänen Isänsä Jehovan välinen side, joka vuosien mittaan aina vain lujittui. Sama voi pitää paikkansa sinusta, kun jäljittelet Hannaa ilmaisemalla samanlaista uskoa kuin hän!

^ kpl 7 Vaikka Raamatun mukaan Jehova ”oli sulkenut tämän [Hannan] kohdun”, ei ole mitään todisteita siitä, että Jehova olisi ollut tyytymätön tähän nöyrään ja uskolliseen naiseen (1. Sam. 1:5). Toisinaan Raamattu sanoo Jumalan tehneen tai aiheuttaneen jotakin, minkä hän vain salli tapahtua.

^ kpl 9 Matkan pituus perustuu siihen otaksumaan, että Elkanan kotikaupunki Rama oli sama paikka, joka Jeesuksen päivinä tunnettiin Arimatiana.