Niin kauan kuin Salomo palvoi Jehovaa, Israelissa oli rauhallista. Salomo otti kuitenkin vaimoikseen monia ulkomaalaisia naisia, jotka palvoivat epäjumalia, ja vähitellen hän alkoi itsekin palvoa niitä. Jehova oli vihainen ja sanoi Salomolle: ”Olen päättänyt jakaa Israelin valtakunnan kahteen osaan. Pienempi osa jää sinun suvullesi, mutta suuremman osan repäisen sinulta pois ja annan sen sinun palvelijallesi.”

Yksi Salomon palvelijoista, Jerobeam, tapasi tiellä Ahia-nimisen profeetan. Ahia repi päällään olevan vaatteen 12 osaan ja sanoi Jerobeamille: ”Jehova ottaa Israelin valtakunnan pois Salomon suvulta ja jakaa sen kahteen osaan. Ota sinä 10 näistä kangaspaloista, koska sinusta tulee 10 heimon kuningas.” Salomo kuuli, mitä oli tapahtunut, ja yritti tappaa Jerobeamin, mutta Jerobeam pakeni Egyptiin. Myöhemmin Salomo kuoli ja hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas. Jerobeam tuli Egyptistä takaisin Israeliin, koska hänen henkensä ei ollut enää vaarassa.

 Israelin vanhimmat sanoivat Rehabeamille: ”Jos kohtelet alamaisiasi hyvin, he tukevat sinua uskollisesti.” Mutta Rehabeamin ystävät, jotka olivat nuoria, neuvoivat: ”Ole ankara! Laita kansa raatamaan oikein kunnolla!” Rehabeam noudatti ystäviensä neuvoa ja oli ankara kansaa kohtaan. Suurin osa kansasta alkoi siksi kapinoida häntä vastaan, ja Israelin 12 heimoa jakautuivat kahteen osaan: 10 heimoa valitsi kuninkaakseen Jerobeamin. Niitä alettiin kutsua Israelin valtakunnaksi. 2 heimoa pysyi uskollisena Rehabeamille. Niitä alettiin sanoa Juudan valtakunnaksi.

Jerobeam ei halunnut, että hänen alamaisensa kävisivät enää palvomassa Jehovaa Jerusalemissa, koska se oli Rehabeamin hallitsemalla alueella. Jerobeam pelkäsi, että he siirtyisivät Rehabeamin puolelle. Siksi hän teki kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi kansalle: ”Jerusalem on turhan kaukana. Voitte hyvin palvoa täällä näitä vasikoita.” Kansa alkoi palvoa kultaisia vasikoita ja unohti Jehovan jälleen kerran.

”Älkää iestäkö itseänne epäsuhtaisesti ei-uskovien kanssa. Mitä yhteistä on oikeudella ja vääryydellä? – – Mitä yhteistä on uskovalla ja ei-uskovalla?” (2. Korinttilaisille 6:14, 15)