Taas israelilaiset hylkäsivät Jehovan ja alkoivat palvoa vääriä jumalia. Vääristä jumalista ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun ammonilaiset myöhemmin hyökkäsivät maahan. Israelilaiset joutuivat kärsimään ammonilaisten takia monta vuotta. Lopulta he sanoivat Jehovalle: ”Olemme tehneet syntiä. Vapautathan meidät vihollistemme kynsistä.” He hävittivät epäjumalansa ja alkoivat jälleen palvoa Jehovaa, ja Jehova halusi auttaa heitä.

Israelilaiset päättivät taistella ammonilaisia vastaan. He valitsivat armeijan päälliköksi Jefta-nimisen miehen. Jefta sanoi Jehovalle: ”Jos autat meitä voittamaan ammonilaiset, niin lupaan, että kun palaan kotiin, annan sinulle ensimmäisen ihmisen, joka tulee talostani minua vastaan.” Jehova vastasi Jeftan pyyntöön ja antoi hänelle voiton.

 Kun Jefta palasi kotiin, häntä vastaan tuli ensimmäisenä hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa! Tyttö hyppeli ilosta ja soitti tamburiinia. Mitä Jefta nyt tekisi? Hän muisti lupauksensa ja sanoi: ”Voi, tyttäreni! Sydämeni särkyy. Annoin Jehovalle lupauksen enkä voi rikkoa sitä. Minun täytyy lähettää sinut Siloon, jotta palvelisit Jehovaa pyhäkköteltalla.” Mitä mieltä Jeftan tytär oli isänsä lupauksesta? Hän sanoi: ”Isä, jos olet antanut Jehovalle lupauksen, niin täytyyhän sinun se pitää. Annathan minun ensin mennä kahdeksi kuukaudeksi vuorille ystävieni kanssa. Sitten menen Siloon.” Jeftan tytär palveli Jehovaa pyhäkköteltalla uskollisesti koko elämänsä. Hänen ystävänsä kävivät joka vuosi katsomassa häntä.

”Se, joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.” (Matteus 10:37)