Temppelin portilla istui joka päivä eräs kerjäläismies, jonka jalat olivat niin pahasti vammautuneet, että hän ei pystynyt kävelemään. Eräänä iltapäivänä hän näki Pietarin ja Johanneksen, jotka olivat menossa temppeliin. Hän sanoi heille: ”Pyydän, antakaa minulle rahaa.” Pietari sanoi: ”Minä annan sinulle jotain paljon parempaa. Jeesuksen nimessä: nouse ylös ja kävele!” Sitten Pietari nosti hänet ylös, ja mies alkoi kävellä! Ihmiset olivat hyvin iloisia tästä ihmeestä, ja monista heistä tuli opetuslapsia.

Papit ja saddukeukset olivat vihaisia. He ottivat Pietarin ja Johanneksen kiinni, veivät heidät sanhedrinin eteen ja kysyivät heiltä: ”Kuka antoi teille voimaa parantaa kerjäläismiehen?” Pietari vastasi: ”Saimme siihen voimaa Jeesukselta Kristukselta, mieheltä jonka te tapoitte.” Sanhedrinin jäsenet huusivat: ”Lakatkaa puhumasta Jeesuksesta!” Mutta apostolit sanoivat: ”Meidän täytyy puhua hänestä. Me emme aio lopettaa.”

Heti kun Pietari ja Johannes olivat päässeet vapaiksi, he menivät muiden opetuslasten luo ja kertoivat, mitä oli tapahtunut. He rukoilivat yhdessä Jehovalta: ”Autathan meitä olemaan rohkeita, niin että voimme jatkaa työtä, jonka olet antanut.” Jehova antoi heille pyhää henkeä, ja he pystyivät jatkamaan saarnaamista ja parantamista. Opetuslapsia tuli aina vain lisää. Saddukeukset olivat niin kateellisia apostoleille, että he heittivät heidät vankilaan. Mutta yöllä Jehovan enkeli avasi vankilan ovet ja sanoi apostoleille: ”Menkää temppeliin ja jatkakaa opettamista.”

Seuraavana aamuna sanhedrinin jäsenille kerrottiin: ”Vankilan ovet ovat lukossa, mutta ne miehet, jotka te pidätitte, ovat poissa! He ovat temppelissä opettamassa ihmisiä!” Taas apostolit pidätettiin ja vietiin sanhedrinin eteen.  Ylimmäinen pappi sanoi: ”Mehän kielsimme teitä puhumasta Jeesuksesta!” Mutta Pietari sanoi: ”Meidän täytyy totella Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä.”

Uskonnolliset johtajat olivat niin raivoissaan, että he halusivat tappaa apostolit. Gamaliel-niminen fariseus nousi kuitenkin seisomaan ja sanoi: ”Varokaa! Voi olla, että Jumala on näiden miesten kanssa. Haluatteko tosiaan taistella Jumalaa vastaan?” Niinpä he päästivät apostolit menemään. Sitä ennen he kuitenkin pahoinpitelivät heitä ja käskivät taas heitä lopettamaan saarnaamisen. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt apostoleja. He kertoivat rohkeasti hyvää uutista sekä temppelissä että talosta taloon.

”Meidän täytyy totella ennemmin Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29)