Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 21. LUKU

Jeesus paljastaa ”Jumalalta olevan viisauden”

Jeesus paljastaa ”Jumalalta olevan viisauden”

1–3. Miten Jeesuksen entiset naapurit suhtautuivat hänen opetukseensa, ja mitä he eivät ymmärtäneet hänestä?

KUULIJAT olivat äimistyneitä. Nuori mies Jeesus seisoi heidän edessään synagogassa opettamassa. Hän oli heille tuttu, sillä hän oli varttunut heidän kotikaupungissaan ja työskennellyt heidän keskuudessaan vuosia puuseppänä. Ehkä jotkut heistä asuivat taloissa, joita Jeesus oli ollut rakentamassa, tai he viljelivät peltojaan auroilla ja ikeillä, jotka hän oli valmistanut omin käsin. * Miten he suhtautuisivat tämän entisen puusepän opetukseen?

2 Useimmat kuulijoista olivat perin pohjin hämmästyneitä, ja he kysyivät: ”Mistä tämä on saanut tällaisen viisauden?” He kuitenkin totesivat myös: ”Eikö tämä ole se puuseppä, se Marian poika?” (Matteus 13:54–58; Markus 6:1–3.) Jeesuksen entiset naapurit päättelivät, että tämä puuseppä oli vain yksi paikkakuntalainen muiden joukossa, ja torjuivat hänet hänen viisaista sanoistaan huolimatta. Heille ei tullut mieleenkään, että hänen viisautensa oli jostain muusta lähteestä.

3 Mistä Jeesus sitten sai tuon viisauden? ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun”, hän sanoi, ”vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 7:16.) Apostoli Paavali selitti, että Jeesuksesta ”on tullut meille Jumalalta oleva viisaus” (1. Korinttilaisille 1:30). Jehovan oma viisaus paljastuu hänen Poikansa Jeesuksen välityksellä – jopa siinä määrin, että Jeesus saattoi sanoa: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Johannes  10:30.) Tarkastelemme nyt kolmea aluetta, joilla Jeesus ilmensi ”Jumalalta olevaa viisautta”.

Hänen opetuksensa

4. a) Mikä oli Jeesuksen sanoma, ja miksi tämä oli erittäin tärkeää? b) Miksi Jeesuksen neuvot olivat aina käytännöllisiä ja kuulijoiden parhaaksi?

4 Mietitään ensin Jeesuksen opetusta. Hänen sanomanaan oli ”valtakunnan hyvä uutinen” (Luukas 4:43). Tämä oli erittäin tärkeää sen osan vuoksi, joka Valtakunnalla olisi Jehovan suvereeniuden kunniaan saattamisessa ja pysyvien siunausten tuomisessa ihmiskunnalle. Opetuksissaan Jeesus antoi myös viisaita neuvoja jokapäiväistä elämää varten. Hän osoitti olevansa ennustettu ”Ihmeellinen Neuvonantaja” (Jesaja 9:6). Mitä muuta hänen neuvonsa tosiaankaan voisivat olla kuin ihmeellisiä? Hän tunsi Jumalan sanan ja tahdon perusteellisesti, ymmärsi hyvin ihmisluontoa ja rakasti ihmiskuntaa syvästi. Siksi hänen neuvonsa olivat aina käytännöllisiä ja kuulijoiden parhaaksi. Jeesus puhui ”ikuisen elämän sanoja”. Hänen neuvojaan noudattamalla voi tosiaan pelastua. (Johannes 6:68.)

5. Mitä aiheita Jeesus käsitteli vuorisaarnassa?

5 Vuorisaarna on huomattava esimerkki Jeesuksen opetusten verrattomasta viisaudesta. Jos se esitettäisiin sellaisena kuin se on Matteuksen 5:3–7:27:ssä, se kestäisi luultavasti vain parikymmentä minuuttia. Sen neuvot ovat kuitenkin ajattomia; niillä on yhtä paljon merkitystä nykyään kuin silloin kun ne ensi kerran annettiin. Jeesus käsitteli hyvin monenlaisia aiheita, muun muassa sitä, miten parantaa suhteita toisiin (5:23–26, 38–42; 7:1–5, 12), miten pysyä moraalisesti puhtaana (5:27–32) ja miten elää tarkoituksellista elämää (6:19–24; 7:24–27). Hän ei kuitenkaan pelkästään sanonut kuulijoilleen, miten olisi viisasta toimia,  vaan hän osoitti sen heille selittämällä, perustelemalla ja todistelemalla.

6–8. a) Mitä painavia syitä välttää huolestuneisuutta Jeesus esittää? b) Mikä osoittaa, että Jeesuksen neuvot heijastavat ylhäältä tulevaa viisautta?

6 Ajattelehan esimerkiksi Matteuksen 6. luvussa olevia Jeesuksen viisaita neuvoja, jotka koskevat huolta aineellisesta. Hän neuvoo: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.” (Jae 25.) Ruoka ja vaatetus ovat elämän välttämättömyyksiä, ja on täysin luonnollista miettiä, miten ne saadaan. Jeesus kuitenkin varoittaa meitä ’olemasta huolissamme’ * niistä. Minkä tähden?

7 Kuuntelehan Jeesuksen vakuuttavaa perustelua. Koska Jehova on antanut meille elämän ja ruumiin, niin eikö hän pysty antamaan myös ruokaa tuon elämän ylläpitämiseen ja vaatteita tuon ruumiin verhoamiseen? (Jae 25.) Jos Jumala antaa linnuille ravintoa ja vaatettaa kukat kauneuteen, niin miten paljon enemmän hän huolehtiikaan ihmispalvojistaan! (Jakeet 26, 28–30.) Kohtuuton huolestuneisuus on muutenkin hyödytöntä. Se ei pidennä elämäämme hiukkaakaan. * (Jae 27.) Miten voimme välttää huolestuneisuutta? Jeesus neuvoo: Pitäkää Jumalan palvonta jatkuvasti ensi sijalla elämässänne. Ne jotka tekevät näin, voivat luottaa siihen, että taivaallinen Isä ’lisää’ heille kaiken, mitä he päivittäin tarvitsevat. (Jae 33.) Lopuksi Jeesus esittää hyvin käytännöllisen ehdotuksen: eläkää päivä kerrallaan. Miksi lisätä huomisen huolet tämänpäiväisiin? (Jae 34.) Sitä paitsi miksi olla kohtuuttoman huolissaan siitä, mitä ei ehkä koskaan  tapahdu? Noudattamalla näitä viisaita neuvoja voimme säästyä monilta murheilta tässä stressaavassa maailmassa.

8 Jeesuksen neuvot ovat selvästikin yhtä käytännöllisiä nykyään kuin lähes kaksituhatta vuotta sitten, kun hän antoi ne. Eikö se ole osoitus ylhäältä tulevasta viisaudesta? Parhaatkin ihmisasiantuntijoiden neuvot tahtovat vanheta, ja ennen pitkää niitä korjataan tai ne korvataan toisilla. Jeesuksen opetukset ovat kuitenkin kestäneet ajan kokeen. Sen ei pitäisi olla meille yllätys, sillä tämä Ihmeellinen Neuvonantaja puhui ”Jumalan sanoja” (Johannes 3:34).

Hänen opetustapansa

9. Mitä eräät sotilaat sanoivat Jeesuksen opetuksesta, ja miksi se ei ollut liioittelua?

9 Toinen alue, jolla Jeesus heijasti Jumalan viisautta, oli hänen opetustapansa. Erään kerran sotilaat, jotka oli lähetetty pidättämään hänet, palasivat takaisin tyhjin käsin ja sanoivat: ”Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin.” (Johannes 7:45, 46.) Se ei ollut liioittelua. Kaikista koskaan eläneistä ihmisistä Jeesuksella, joka oli ”siitä, mikä on ylhäällä”, oli eniten tietoa ja kokemusta, joista ammentaa (Johannes 8:23). Hän todella opetti paremmin kuin kukaan muu ihminen. Ajatellaanpa vain kahta tämän viisaan Opettajan käyttämää menetelmää.

”Ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan”

10, 11. a) Miksi emme voi muuta kuin ihailla Jeesuksen tapaa käyttää kuvauksia? b) Mitä ovat vertaukset, ja mikä esimerkki osoittaa, miksi Jeesuksen vertaukset ovat tehokas opetusväline?

10 Tehokkaat kuvaukset. ”Jeesus puhui ihmisjoukoille kuvauksin”, kerrotaan Raamatussa. ”Ilman kuvausta hän ei todellakaan puhunut heille.” (Matteus 13:34.) Emme voi muuta kuin ihailla hänen verratonta kykyään opettaa syvällisiä totuuksia arkipäiväisten asioiden välityksellä. Siemeniä kylvävät maanviljelijät, leivän leipomiseen valmistautuvat naiset, torilla leikkivät lapset, verkkoja vetävät kalastajat, kadonneita lampaita etsivät paimenet – tämä kaikki oli hänen kuulijoilleen tuttuakin tutumpaa. Kun tärkeitä totuuksia  kytketään tuttuihin asioihin, nuo totuudet painuvat nopeasti syvälle mieleen ja sydämeen. (Matteus 11:16–19; 13:3–8, 33, 47–50; 18:12–14.)

11 Jeesus käytti usein vertauksia eli moraalisesti tai hengellisesti opettavia lyhyitä kertomuksia. Koska kertomukset ovat helppotajuisempia kuin abstraktit ajatukset ja ne on helpompi muistaa, Jeesuksen opetukset pysyivät vertausten avulla paremmin mielessä. Monissa tapauksissa Jeesus kuvaili Isäänsä eloisin kielikuvin, jotka eivät hevin unohtuneet. Esimerkiksi kukapa ei ymmärtäisi tuhlaajapoikavertauksen opetusta: kun eksynyt ilmaisee aitoa katumusta, Jehova tuntee sääliä häntä kohtaan ja ottaa hänet hellästi takaisin huomaansa (Luukas 15:11–32).

12. a) Miten Jeesus käytti opetuksessaan kysymyksiä? b) Miten Jeesus vaiensi ne, jotka kyseenalaistivat hänen valtuutensa?

12 Taitavat kysymykset. Jeesus sai kysymysten avulla kuulijat tekemään omia johtopäätöksiä, tutkimaan vaikuttimiaan tai tekemään ratkaisuja (Matteus 12:24–30; 17:24–27; 22:41–46). Kun uskonnolliset johtajat kyseenalaistivat Jeesuksen Jumalalta saaman valtuutuksen, hän vastasi: ”Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?” Kysymys hämmensi heidät, ja he järkeilivät keskenään: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin saamme pelätä ihmisjoukkoa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.” Lopulta he vastasivat: ”Emme tiedä.” (Markus 11:27–33; Matteus 21:23–27.) Yksinkertaisella kysymyksellä Jeesus sai heidät sanattomiksi ja paljasti heidän sydämensä petollisuuden.

13–15. Miten vertaus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta heijastaa Jeesuksen viisautta?

13 Toisinaan Jeesus yhdisteli eri menetelmiä liittäen kuvauksiinsa kysymyksiä, jotka saivat ihmiset pohtimaan. Kun muuan juutalainen lainoppinut kysyi Jeesukselta, mitä vaadittiin ikuisen elämän saamiseksi, Jeesus ohjasi hänen huomionsa  Mooseksen lakiin, joka käskee rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Mies tahtoi todistaa itsensä vanhurskaaksi ja kysyi: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi kertomuksella. Eräs juutalainen mies oli yksinään matkalla, kun hänen kimppuunsa hyökkäsi ryöstäjiä, jotka jättivät hänet puolikuolleeksi. Tapahtumapaikan ohi kulki kaksi juutalaista, ensin pappi ja sitten leeviläinen, jotka molemmat sivuuttivat hänet. Sen jälkeen paikalle tuli samarialainen. Säälistä liikuttuneena hän hoiti varovaisesti uhrin haavoja ja vei hänet rakkaudellisesti turvaan majataloon toipumaan. Kertomuksen päätteeksi Jeesus kysyi lainoppineelta: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?” Miehen oli pakko vastata: ”Se, joka toimi armollisesti häntä kohtaan.” (Luukas 10:25–37.)

14 Miten tämä vertaus heijastaa Jeesuksen viisautta? Tuohon aikaan juutalaiset käyttivät sanaa ”lähimmäinen” ainoastaan niistä, jotka noudattivat heidän perinteitään – eivät missään tapauksessa samarialaisista (Johannes 4:9). Olisiko kertomus murtanut tuon ennakkoluulon, jos Jeesus olisi puhunut samarialaisesta uhrista ja juutalaisesta auttajasta? Viisaasti hän rakensi kertomuksen sellaiseksi, että samarialainen huolehti hellästi juutalaisesta. Huomaa myös kysymys, jonka Jeesus esitti kertomuksen lopuksi. Hän muutti sanan ”lähimmäinen” painopistettä. Lainoppinut oli oikeastaan kysynyt: ”Keneen minun pitäisi kohdistaa lähimmäisenrakkauteni?” Mutta Jeesus kysyi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään – – lähimmäisen?” Jeesus ei kohdistanut huomiota siihen, joka sai osakseen huomaavaisuutta, eli uhriin, vaan siihen, joka osoitti huomaavaisuutta, eli samarialaiseen. Todellinen lähimmäinen ilmaisee aktiivisesti rakkautta toisia kohtaan riippumatta heidän etnisestä taustastaan. Jeesus tuskin olisi voinut tehdä tätä opetusta tehokkaammin selväksi.

15 Onko mikään ihme, että ihmiset olivat perin pohjin hämmästyneitä Jeesuksen ”opetustavasta” ja viihtyivät  hänen seurassaan? (Matteus 7:28, 29.) Erään kerran ”suuri joukko ihmisiä” jäi hänen luokseen kolmeksi päiväksi, jopa ilman ruokaa! (Markus 8:1, 2.)

Hänen elämäntapansa

16. Miten Jeesus antoi ”käytännön todisteen” siitä, että häntä ohjasi jumalallinen viisaus?

16 Kolmas alue, jolla Jeesus heijasti Jehovan viisautta, oli hänen elämäntapansa. Viisaus on käytännöllistä; se toimii. ”Kuka teistä on viisas?” kysyi opetuslapsi Jaakob. Sitten hän vastasi omaan kysymykseensä: ”Antakoon hänen sovelias käytöksensä siitä käytännön todisteen.” (Jaakobin kirje 3:13, The New English Bible.) Jeesuksen käytös antoi ”käytännön todisteen” siitä, että häntä ohjasi jumalallinen viisaus. Katsotaanpa, miten hän ilmaisi tervettä arvostelukykyä elämäntavallaan ja ihmissuhteissaan.

17. Mikä osoittaa, että Jeesus oli elämässään täysin tasapainoinen?

17 Oletko pannut merkille, että arvostelukyvyttömät ihmiset menevät usein äärimmäisyyksiin? Tasapainoisuus kysyy viisautta. Jeesus ilmensi jumalista viisautta olemalla täysin tasapainoinen. Hän ennen kaikkea antoi hengellisille asioille ensi sijan elämässään. Hän keskittyi täysipainoisesti hyvän uutisen julistamiseen. ”Sitä tarkoitusta varten olen lähtenyt”, hän sanoi (Markus 1:38). Aineellinen ei luonnollisesti ollut hänelle kaikkein tärkeintä, ja ilmeisesti hänellä ei ollut juurikaan omaisuutta (Matteus 8:20). Hän ei silti ollut askeettinen. Isänsä, ”onnellisen Jumalan”, tavoin Jeesus oli iloinen ihminen, ja hän toi toisillekin iloa (1. Timoteukselle 1:11; 6:15). Ollessaan hääjuhlassa – jollaisessa yleensä soitettiin musiikkia, laulettiin ja iloittiin – hän ei synkistänyt tilaisuutta olemuksellaan. Kun viini loppui, hän muutti veden hyväksi viiniksi, juomaksi joka ”ilahduttaa kuolevaisen ihmisen sydämen” (Psalmit 104:15; Johannes 2:1–11). Jeesus otti vastaan monia kutsuja aterioille, ja usein hän hyödynsi näitä tilaisuuksia opettamalla niissä (Luukas 10:38–42; 14:1–6).

18. Miten Jeesus kohteli toisia täydellisen arvostelukykyisesti?

 18 Jeesus kohteli toisia täydellisen arvostelukykyisesti. Hän ymmärsi syvällisesti ihmisluontoa, ja siksi hän pystyi arvioimaan opetuslapsiaan tarkkanäköisesti. Hän tiesi hyvin, että he eivät olleet täydellisiä. Silti hän näki heidän hyvät ominaisuutensa. Hän näki, mitä mahdollisuuksia oli näissä miehissä, joita Jehova oli vetänyt puoleensa (Johannes 6:44). Heidän puutteistaan huolimatta Jeesus osoitti haluavansa luottaa heihin. Sen merkiksi hän antoi opetuslapsilleen painavan vastuutehtävän. Hän käski heidän saarnata hyvää uutista, ja hän luotti heidän kykyynsä suoriutua tästä tehtävästä (Matteus 28:19, 20). Apostolien tekojen kirja todistaa, että he tekivät uskollisesti sitä työtä, jota hän oli käskenyt heidän tehdä (Apostolien teot 2:41, 42; 4:33; 5:27–32). Jeesus oli selvästikin ollut viisas luottaessaan heihin.

19. Miten Jeesus osoitti olevansa ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”?

19 Raamattu liittää viisauteen nöyryyden ja lempeyden, kuten näimme 20. luvusta. Tässä suhteessa Jehova on tietysti paras esimerkki. Entä Jeesus? On sydäntä lämmittävää nähdä, miten nöyrästi hän suhtautui opetuslapsiinsa. Täydellisenä ihmisenä hän oli heidän yläpuolellaan. Hän ei kuitenkaan halveksinut heitä eikä koskaan yrittänyt saada heitä  tuntemaan itseään huonommiksi tai taitamattomiksi. Päinvastoin hän otti huomioon heidän rajoituksensa ja oli kärsivällinen heidän puutteittensa suhteen (Markus 14:34–38; Johannes 16:12). Eikö ole merkittävää, että jopa lapset tunsivat olevansa kuin kotonaan Jeesuksen seurassa? He tunsivat vetoa häneen varmasti siksi, että he vaistosivat hänen olevan ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”. (Matteus 11:29; Markus 10:13–16.)

20. Miten Jeesus osoitti järkevyyttä pakananaista kohtaan, jonka tytär oli demonien riivaama?

20 Jeesus osoitti jumalista nöyryyttä toisellakin tärkeällä tavalla. Hän oli järkevä eli joustava, kun armollisuus antoi siihen aihetta. Kerran esimerkiksi eräs pakananainen pyysi häntä hartaasti parantamaan hänen tyttärensä, joka oli pahoin demonien riivaama. Aluksi Jeesus osoitti kolmella eri tavalla, ettei aikonut auttaa naista. Ensiksi hän ei vastannut tälle; toiseksi hän sanoi tälle suoraan, ettei häntä ollut lähetetty pakanoiden vaan juutalaisten luokse; ja kolmanneksi hän kertoi kuvauksen, joka toi ystävällisesti esiin saman kannan. Nainen ei kuitenkaan antanut periksi, mikä oli todiste harvinaislaatuisesta uskosta. Miten Jeesus toimi tässä poikkeuksellisessa tilanteessa? Hän teki juuri päinvastoin kuin oli sanonut tekevänsä – hän paransi naisen tyttären. (Matteus 15:21–28.) Eikö tämä ole huomattavaa nöyryyttä? On hyvä muistaa, että nöyryys on todellisen viisauden perusta.

21. Miksi meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään Jeesuksen persoonallisuutta, puhetta ja toimintatapoja?

21 Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että evankeliumit kertovat meille viisaimman koskaan eläneen ihmisen sanoista ja teoista! Muistakaamme, että Jeesus heijasti täydellisesti Isäänsä. Jäljittelemällä Jeesuksen persoonallisuutta, puhetta ja toimintatapoja ilmennämme ylhäältä tulevaa viisautta. Seuraavassa luvussa katsomme, miten voimme soveltaa jumalista viisautta elämässämme.

^ kpl 1 Raamatun aikoina puusepät rakensivat taloja sekä valmistivat huonekaluja ja peltotyökaluja. Toisella vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri kirjoitti Jeesuksesta: ”Ollessaan ihmisten keskuudessa hänellä oli tapana työskennellä puuseppänä: hän teki auroja ja ikeitä.”

^ kpl 6 Ilmauksella ”olla huolissaan” käännetty kreikkalainen verbi välittää ajatuksen mielen hajaantumisesta monille tahoille. Matteuksen 6:25:ssä se viittaa huolestuneeseen pelkoon, joka hajottaa huomion ja vie elämästä ilon.

^ kpl 7 Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että liiallinen huolestuneisuus ja stressi voi altistaa sydän- ja verisuonitaudeille sekä monille muille sairauksille, jotka voivat lyhentää elämää.

Aiheesta lisää

Jeesus – miten hän eli?

Miksi Jeesus eli Jumalan tahdon tekemistä varten, ja mitä tähän sisältyi?

Miksi voimme luottaa Raamatun evankeliumeihin?

Mitä muinaiset käsikirjoitukset paljastavat?