Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 30. LUKU

”Vaeltakaa edelleen rakkaudessa”

”Vaeltakaa edelleen rakkaudessa”

1–3. Mitä on seurauksena, kun jäljittelemme Jehovan esimerkkiä rakkauden osoittamisesta?

”ONNELLISEMPAA on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Nämä Jeesuksen sanat korostavat tärkeää totuutta: epäitsekäs rakkaus on palkitsevaa. Vaikka rakkauden saaminen osakseen tuo paljon onnellisuutta, vielä onnellisempaa on antaa eli osoittaa rakkautta toisille.

2 Kukaan ei tiedä tätä paremmin kuin taivaallinen Isämme. Jehova on ylivertainen esimerkki rakkaudesta, kuten olemme nähneet tämän jakson edellisistä luvuista. Kukaan ei ole osoittanut rakkautta suurenmoisemmilla tavoilla tai pitempään kuin hän. Niinpä ei ole mikään ihme, että Jehovaa sanotaan ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11).

3 Rakkaudellinen Jumalamme haluaa, että yritämme olla hänen kaltaisiaan, etenkin rakkauden osoittamisessa. Efesolaiskirjeen 5:1, 2:ssa sanotaan: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.” Kun jäljittelemme Jehovan esimerkkiä rakkauden osoittamisesta, saamme antamisesta tulevaa suurempaa onnellisuutta. Lisäksi tunnemme tyydytystä sen tietämisestä, että miellytämme Jehovaa, sillä hänen Sanansa kehottaa meitä ’rakastamaan toisiamme’ (Roomalaisille 13:8). On vielä muitakin syitä, joiden vuoksi meidän tulisi ’vaeltaa edelleen rakkaudessa’.

Miksi rakkaus on olennaista?

4, 5. Miksi on tärkeää, että osoitamme uhrautuvaa rakkautta uskonveljiä kohtaan?

4 Miksi on tärkeää, että osoitamme rakkautta uskonveljiä kohtaan? Yksinkertaisesti sanottuna rakkaus on tosi kristillisyyden  ydin. Ilman rakkautta meillä ei voi olla läheistä suhdetta toisiin kristittyihin, ja mikä tärkeämpää, emme ole mitään Jehovan silmissä. Katsotaanpa, miten Jumalan sana tuo esiin nämä totuudet.

5 Jeesus sanoi seuraajilleen maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35.) ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä” – meitä käsketään siis osoittamaan samanlaista rakkautta kuin Jeesus. Hän antoi suurenmoisen esimerkin uhrautuvasta rakkaudesta pannessaan toisten tarpeet ja edut omiensa edelle, kuten todettiin 29. luvussa. Meidänkin odotetaan ilmaisevan epäitsekästä rakkautta ja vielä niin selvästi, että rakkautemme näkyy niillekin, jotka eivät kuulu kristilliseen seurakuntaan. Uhrautuva veljellinen rakkaus on tuntomerkki, josta meidät tunnistetaan Kristuksen tosi seuraajiksi.

6, 7. a) Mistä tiedämme, että Jehovan sana panee paljon painoa rakkauden osoittamiselle? b) Mistä näkökulmasta Paavali tarkastelee rakkautta 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–8:ssa?

6 Entä jos meiltä puuttuu rakkautta? ”Jos – – minulla ei ole rakkautta”, sanoi apostoli Paavali, ”minusta on tullut kumiseva pronssi tai kalskahteleva symbaali.” (1. Korinttilaisille 13:1.) Kalskahtelevan symbaalin ääni on terävä. Entäpä kumiseva pronssi? Eräissä toisissa käännöksissä puhutaan ”äänekkäästä kumistimesta” ja ”kaikuvasta kumistimesta”. Miten osuvia kuvauksia! Rakkaudeton ihminen on kuin soitin, jonka epäsointuinen pauhina pikemminkin karkottaa luotaan kuin vetää puoleensa. Miten sellaisella ihmisellä voisi olla läheiset välit toisiin? Paavali sanoi lisäksi: ”Jos minulla on kaikki usko, niin että voin siirtää vuoria, mutta minulla ei ole rakkautta, en ole mitään.” (1. Korinttilaisille 13:2.) Rakkaudeton ihminen on ”merkityksetön”, tekipä hän mitä tahansa (The Amplified Bible). Eikö olekin selvää, että Jehovan sana panee paljon painoa rakkauden osoittamiselle?

 7 Miten sitten voimme ilmaista tätä ominaisuutta suhteissamme toisiin? Etsitäänpä vastausta tutkimalla 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–8:ssa olevia Paavalin sanoja. Näissä jakeissa ei painoteta Jumalan rakkautta meitä kohtaan eikä meidän rakkauttamme Jumalaa kohtaan vaan sitä, miten meidän tulisi osoittaa rakkautta toinen toistamme kohtaan. Paavali esitti muutamia piirteitä siitä, mitä rakkaus on ja mitä se ei ole.

Mitä rakkaus on

8. Miten pitkämielisyys voi auttaa meitä ihmissuhteissamme?

8 ”Rakkaus on pitkämielinen.” Pitkämielisyys merkitsee toisten kestämistä kärsivällisesti (Kolossalaisille 3:13). Tarvitaanko tällaista kärsivällisyyttä? Olemme epätäydellisiä ihmisiä ja palvelemme olka olkaa vasten, ja siksi on täysin realistista odottaa, että aika ajoin kristityt veljemme ärsyttävät meitä ja mekin saatamme ärsyttää heitä. Kärsivällisyys voi kuitenkin  auttaa meitä kestämään niitä pieniä kolhuja ja naarmuja, joita ihmissuhteissamme saamme, niin ettei seurakunnan rauha rikkoudu niistä.

9. Millä tavoin voimme osoittaa huomaavaisuutta toisia kohtaan?

9 ”Rakkaus on – – huomaavainen.” Huomaavaisuutta ilmaistaan avuliaisuudella ja harkituilla sanoilla. Rakkaus saa meidät etsimään keinoja osoittaa huomaavaisuutta, varsinkin niitä kohtaan, jotka sitä eniten tarvitsevat. Esimerkiksi iäkäs veli tai sisar saattaa olla yksinäinen ja kaivata rohkaisevaa vierailua. Yksinhuoltajaäiti tai uskonnollisesti jakautuneessa perheessä elävä sisar tarvitsee ehkä jonkinlaista apua. Sairaana oleva tai vastoinkäymisten keskellä kamppaileva saattaa kaivata huomaavaisia sanoja uskolliselta ystävältä (Sananlaskut 12:25; 17:17). Kun ilmaisemme tällaisilla tavoilla huomaavaisuutta omasta aloitteestamme, osoitamme rakkautemme olevan aitoa (2. Korinttilaisille 8:8).

10. Miten rakkaus auttaa meitä kannattamaan totuutta ja puhumaan totta silloinkin kun se ei ole helppoa?

10 ”Rakkaus – – iloitsee totuudesta.” Eräs toinen käännös kuuluu: ”Rakkaus – – pitää iloiten totuuden puolta.” Rakkaus saa meidät kannattamaan totuutta ja ’puhumaan totuudenmukaisesti toisillemme’ (Sakarja 8:16). Jos esimerkiksi joku läheinen ihminen syyllistyy vakavaan syntiin, rakkaus Jehovaan – ja hairahtuneeseen – auttaa meitä pitämään kiinni Jumalan normeista sen sijaan että yrittäisimme salata väärinteon, selitellä sitä tai jopa valehdella siitä. Tosiasioita voi kyllä olla vaikea hyväksyä. Mutta jos todella ajattelemme tuon ihmisen parasta, haluamme hänen ottavan vastaan Jumalan rakkaudellisen kurin (Sananlaskut 3:11, 12). Rakkaudellisina kristittyinä tahdomme myös itse ”käyttäytyä rehellisesti kaikessa” (Heprealaisille 13:18).

11. Miten meidän tulisi pyrkiä suhtautumaan toisten uskovien puutteisiin, koska rakkaus ’peittää kaiken’?

11 ”Kaikki se peittää.” 1. Pietarin kirjeen 4:8:ssa sanotaan: ”Rakkaus peittää paljon syntejä.” Kristitty, jota ohjaa rakkaus,  ei vedä hanakasti päivänvaloon kaikkia kristittyjen veljiensä puutteita ja heikkouksia. Toisten uskovien virheet ovat monesti vähäisiä, ja ne voi peittää rakkauden vaatteella (Sananlaskut 10:12; 17:9).

Rakkaus saa meidät luottamaan veljiimme

12. Miten apostoli Paavali osoitti uskovansa Filemonista parasta, ja mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä?

12 ”Kaikki se uskoo.” Moffattin käännöksen mukaan rakkaus ”uskoo aina innokkaasti parasta”. Emme turhaan epäile uskonveljiä, niin että kyseenalaistaisimme joka asiassa heidän vaikuttimensa. Rakkaus auttaa uskomaan veljistämme parasta ja luottamaan heihin. * Tästä on esimerkki Paavalin kirjeessä Filemonille. Kirjeen tarkoitus oli kannustaa Filemonia ottamaan ystävällisesti takaisin luokseen karannut orja Onesimos, josta oli tullut kristitty. Paavali ei yrittänyt pakottaa Filemonia siihen, vaan vetosi häneen rakkauden perusteella. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Filemon toimisi oikein, sanoessaan: ”Suostumiseesi luottaen kirjoitan sinulle, koska tiedän, että teet enemmänkin kuin sanon.” (Jae 21.) Kun rakkaus saa meidät ilmaisemaan tällaista luottamusta veljiämme kohtaan, saamme esiin heidän parhaat puolensa.

13. Miten voimme osoittaa, että toivomme veljillemme parasta?

13 ”Kaikki se toivoo.” Aivan niin kuin rakkaus on luottavainen, se on myös toiveikas. Rakkaudesta toivomme veljillemme parasta. Esimerkiksi jos veli ottaa ”harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä”, toivomme hänen osoittavan vastakaikua rakkaudellisille yrityksille palauttaa hänet kohdalleen (Galatalaisille 6:1). Pidämme yllä myös toivoa siitä, että uskossa heikot vahvistuisivat. Suhtaudumme heihin kärsivällisesti ja teemme voitavamme, jotta heistä tulisi vahvoja uskossa. (Roomalaisille 15:1; 1. Tessalonikalaisille 5:14.) Ja vaikka läheinen ihminen kulkisikin harhaan, emme menetä  toivoamme siitä, että jonain päivänä hän tulee järkiinsä ja palaa Jehovan luo, kuten Jeesuksen kuvauksen tuhlaajapoika (Luukas 15:17, 18).

14. Millä tavoin kestävyytemme voi joutua koetukselle seurakunnan sisäpuolella, ja miten rakkaus auttaa silloin suhtautumaan tilanteeseen?

14 ”Kaikki se kestää.” Kestävyyden ansiosta voimme pysyä lujina kohdatessamme pettymyksiä tai vaikeuksia. Kestävyys ei joudu koetukselle ainoastaan seurakunnan ulkopuolella. Meitä voidaan joskus koetella sen sisäpuolellakin. Veljemme voivat epätäydellisyyttään tuottaa meille toisinaan pettymyksen. Ajattelematon huomautus saattaa loukata tunteitamme (Sananlaskut 12:18). Jotakin seurakunnan asiaa ei ehkä käsitellä niin kuin meidän mielestämme pitäisi. Kunnioitetun veljen käytös voi kuohauttaa meitä, ja mietimme, miten kristitty voi toimia sillä tavalla. Saavatko tällaiset tilanteet meidät vetäytymään pois seurakunnasta ja lopettamaan Jehovan palvelemisen? Eivät, jos meillä on rakkautta! Rakkaus estää meitä reagoimasta veljen puutteisiin niin voimakkaasti, ettemme enää näe mitään hyvää hänessä tai seurakunnassa yleensä. Rakkauden avulla voimme pysyä uskollisina Jumalalle ja tukea seurakuntaa jatkuvasti siitä huolimatta, mitä joku toinen epätäydellinen ihminen sanoo tai tekee. (Psalmit 119:165.)

Mitä rakkaus ei ole

15. Millaista on mustasukkaisuus, ja miten voimme torjua tämän tuhoisan tunteen rakkauden avulla?

15 ”Rakkaus ei ole mustasukkainen.” Mustasukkaisuus voi saada meidät kadehtimaan sitä, mitä muilla on – heidän omaisuuttaan, siunauksiaan tai kykyjään. Tällainen mustasukkaisuus on itsekäs, tuhoisa tunne, joka hallitsemattomana voi rikkoa seurakunnan rauhan. Miten voimme vastustaa ’taipumusta kateuteen’? (Jaakobin kirje 4:5.) Sanalla sanoen rakkauden avulla. Tämän kallisarvoisen ominaisuuden ansiosta voimme iloita niiden kanssa, joilla näyttää elämässään olevan etuisuuksia, joita meillä ei ole (Roomalaisille 12: 15). Jos meillä on rakkautta, emme ota henkilökohtaisena loukkauksena sitä, että jotakuta kiitetään jostakin poikkeuksellisesta taidosta tai huomattavasta saavutuksesta.

16. Miksi vältämme pöyhkeilemästä sillä, mitä teemme Jehovan palveluksessa, jos todella rakastamme veljiämme?

16 ”Rakkaus – – ei kerskaile, ei pöyhisty.” Rakkaus estää meitä kehuskelemasta kyvyillämme tai aikaansaannoksillamme. Miten voisimmekaan jatkuvasti kerskailla palvelustuloksillamme tai niillä eduilla, joita meillä on seurakunnassa, jos todella rakastamme veljiämme? Pöyhkeily voi saada toiset tuntemaan itsensä huonommiksi ja siten masentaa heitä. Rakkaus ei anna meidän kerskailla sillä, mitä Jumala sallii meidän tehdä palveluksessaan (1. Korinttilaisille 3:5–9). Rakkaushan ”ei pöyhisty”, eli se ”ei vaali suuriluuloisia ajatuksia omasta tärkeydestään”, kuten eräs nykykielinen käännös sanoo (The New Testament in Modern English). Rakkaus estää meitä pitämästä itseämme parempina kuin olemme (Roomalaisille 12:3).

17. Millaista huomaavaisuutta rakkaus saa meidät osoittamaan toisia kohtaan, ja millaista käytöstä me siksi vältämme?

17 ”Rakkaus – – ei käyttäydy sopimattomasti.” Sopimattomasti käyttäytyvä ihminen toimii rumasti tai loukkaavasti. Tämä on rakkaudetonta, sillä se kertoo täydellisestä välinpitämättömyydestä toisten tunteita ja hyvinvointia kohtaan. Sitä vastoin rakkaus, joka saa meidät olemaan huomaavaisia toisia kohtaan, on kaunista. Se edistää hyviä tapoja, jumalista käytöstä ja kunnioitusta uskonveljiämme kohtaan. Rakkaus ei tosiaan salli meidän ’käyttäytyä häpeällisesti’ – millään sellaisella tavalla, joka järkyttäisi tai loukkaisi kristittyjä veljiämme (Efesolaisille 5:3, 4).

18. Miksi rakkaudellinen ihminen ei vaadi, että kaikki pitää tehdä hänen tavallaan?

18 ”Rakkaus – – ei etsi omia etujaan.” Eräs toinen käännös kuuluu: ”Rakkaus ei pidä tiukasti kiinni omasta toimintatavastaan.” (Revised Standard Version.) Rakkaudellinen ihminen  ei vaadi, että kaikki pitää tehdä hänen tavallaan, ikään kuin hän olisi aina oikeassa. Hän ei ohjaile toisia eikä väen väkisin taivuta tahtoonsa niitä, joilla on erilainen näkemys. Tällainen itsepäisyys kertoisi jonkinasteisesta ylpeydestä, ja Raamattu sanoo: ”Ylpeys edeltää romahdusta.” (Sananlaskut 16:18.) Jos todella rakastamme veljiämme, niin kunnioitamme heidän näkemyksiään ja olemme halukkaita joustamaan, kun se on mahdollista. Joustavuus on sopusoinnussa seuraavien Paavalin sanojen kanssa: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Korinttilaisille 10:24.)

19. Miten rakkaus auttaa meitä suhtautumaan loukkauksiin?

19 ”Rakkaus – – ei ärsyynny – – ei pidä kirjaa pahasta.” Rakkaus ei ärsyynny herkästi toisten sanomisista tai tekemisistä. On kyllä luonnollista joutua pois tolaltaan, kun tulee loukatuksi. Mutta vaikka suuttuisimme syystäkin, rakkaus ei anna meidän pysyä ärsyyntyneinä (Efesolaisille 4:26, 27). Emme pidä kirjaa loukkaavista sanoista tai teoista, ikään kuin kirjaisimme ne tilikirjaan, jotteivät ne unohtuisi. Rakkaus saa meidät sen sijaan jäljittelemään rakkaudellista Jumalaamme. Jehova antaa anteeksi, kun siihen on hyvä syy, kuten näimme 26. luvusta. Antaessaan anteeksi hän unohtaa, eli hän ei käytä noita syntejä meitä vastaan jolloinkin tulevaisuudessa. Emmekö olekin kiitollisia siitä, että Jehova ei pidä kirjaa pahasta?

20. Miten meidän tulisi suhtautua, jos toinen uskova lankeaa väärintekoon ja joutuu kärsimään sen johdosta?

20 ”Rakkaus – – ei iloitse epävanhurskaudesta.” Eräs nykykielinen käännös kuuluu: ”Rakkaus – – ei tunne vahingoniloa toisten synneistä.” (The New English Bible.) Moffattin käännöksessä sanotaan: ”Rakkaus ei ole koskaan iloinen, kun toiset erehtyvät.” Rakkaus ei saa mielihyvää epävanhurskaudesta, joten emme vähättele minkäänlaista moraalittomuutta. Miten suhtaudumme, jos toinen uskova lankeaa syntiin ja joutuu kärsimään sen johdosta? Rakkaus ei anna meidän iloita, ikään kuin sanoisimme: ”Hyvä! Hän kyllä ansaitsi  sen!” (Sananlaskut 17:5.) Iloitsemme sitä vastoin siitä, että hairahtunut veli ryhtyy päättäväisiin toimiin toipuakseen hengellisestä lankeemuksestaan.

”Verraton tie”

21–23. a) Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että ”rakkaus ei koskaan häviä”? b) Mitä käsitellään viimeisessä luvussa?

21 ”Rakkaus ei koskaan häviä.” Mitä Paavali tarkoitti näillä sanoilla? Hän puhui tekstiyhteydessä hengen lahjoista, joita ilmeni varhaiskristittyjen keskuudessa. Ne olivat tunnusmerkkejä siitä, että vastaperustetulla seurakunnalla oli Jumalan suosio. Kaikki kristityt eivät kyenneet parantamaan, profetoimaan tai puhumaan kielillä, mutta sillä ei ollut merkitystä, koska nuo ihmelahjat lakkaisivat aikanaan joka tapauksessa. Jokin muu kuitenkin pysyisi, jokin sellainen  jota jokainen kristitty saattoi kehittää. Se oli huomattavampaa ja kestävämpää kuin yksikään ihmelahja. Paavali sanoi sitä jopa ”verrattomaksi tieksi” (1. Korinttilaisille 12:31). Kyseessä oli rakkauden tie.

Jehovan kansa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta

22 Paavalin kuvailema kristillinen rakkaus ”ei koskaan häviä”, eli se ei koskaan tule katoamaan. Jeesuksen tosi seuraajat voidaan vielä nykyäänkin tunnistaa uhrautuvasta veljellisestä rakkaudesta. Emmekö näekin siitä todisteita Jehovan palvojien seurakunnissa kautta maailman? Tuo rakkaus kestää ikuisesti, sillä Jehova lupaa ikuisen elämän uskollisille palvelijoilleen (Psalmit 37:9–11, 29). Tehkäämme jatkuvasti parhaamme ’vaeltaaksemme edelleen rakkaudessa’. Silloin voimme saada antamisesta tulevaa suurempaa onnellisuutta. Lisäksi voimme elää – ja rakastaa – läpi ikuisuuden jäljitellen rakkaudellista Jumalaamme Jehovaa.

23 Tässä rakkautta käsittelevän jakson viimeisessä luvussa olemme tarkastelleet, miten voimme osoittaa rakkautta toinen toistamme kohtaan. Mutta kun otamme huomioon, miten monin tavoin hyödymme Jehovan rakkaudesta – samoin kuin hänen voimastaan, oikeudenmukaisuudestaan ja viisaudestaan – meidän on hyvä kysyä, miten voimme osoittaa Jehovalle, että todella rakastamme häntä. Tätä kysymystä käsitellään viimeisessä luvussa.

^ kpl 12 Kristillinen rakkaus ei tietenkään missään nimessä ole sinisilmäistä. Raamattu kehottaa: ’Pitäkää silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita, ja karttakaa heitä.’ (Roomalaisille 16:17.)