Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 25. LUKU

”Jumalamme hellä sääli”

”Jumalamme hellä sääli”

1, 2. a) Miten äiti reagoi luonnostaan lapsensa itkuun? b) Mikä tunne on vielä voimakkaampi kuin äidin sääli?

LAPSI alkaa itkeä keskellä yötä. Äiti herää siihen heti. Lapsen syntymän jälkeen hän ei ole enää nukkunut yhtä syvää unta kuin aiemmin. Hän on oppinut erottamaan lapsen erilaiset itkut toisistaan ja pystyy usein sanomaan, milloin se tarvitsee ruokaa, hellittelyä tai muuta huolenpitoa. Mutta riippumatta lapsen itkun syystä äiti reagoi siihen. Hänen sydämensä ei anna hänen sivuuttaa lapsen tarpeita.

2 Sääli, jota äiti tuntee kohtunsa lasta kohtaan, on hellimpiä inhimillisiä tunteita. Vielä mittaamattoman paljon voimakkaampi tunne on kuitenkin Jumalamme Jehovan hellä sääli. Tämän rakastettavan ominaisuuden tarkasteleminen voi lähentää meitä Jehovaan. Katsotaanpa siksi, mitä sääli on ja miten Jumalamme sitä ilmaisee.

Mitä on sääli?

3. Mitä merkitsee ilmauksilla ”osoittaa armoa” ja ”sääliä” käännetty heprean verbi?

3 Raamatussa sääli ja armo liittyvät läheisesti toisiinsa. Hellän säälin merkitys välittyy useista heprean ja kreikan sanoista. Ajatellaanpa esimerkiksi heprean verbiä ra·ḥamʹ, joka käännetään usein ilmauksilla ”osoittaa armoa” tai ”sääliä”. Eräässä hakuteoksessa selitetään, että tämä verbi ”ilmaisee syvää ja hellää sääliväisyyden tunnetta, esimerkiksi sellaista, joka herää nähdessämme meille rakkaiden tai apuamme tarvitsevien ihmisten olevan heikkoja tai kärsivän”. Tämä heprealainen sana, jota Jehova käyttää itsestään, on sukua ”kohtua” vastaavalle  sanalle, ja sitä voidaan kuvailla ”äidilliseksi sääliksi”. * (2. Mooseksen kirja 33:19; Jeremia 33:26.)

”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä?”

4, 5. Miten Raamattu opettaa, mitä Jehovan sääli on, niiden tunteiden välityksellä, joita äiti tuntee lastaan kohtaan?

4 Raamattu opettaa Jehovan säälin merkitystä niiden tunteiden välityksellä, joita äidillä on lastaan kohtaan. Jesajan 49:15:ssä sanotaan: ”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi [ra·ḥamʹ] kohtunsa poikaa? Jopa nämä naiset voivat unohtaa, mutta minä en unohda sinua.” Tämä koskettava kuvaus korostaa sen säälin syvyyttä, jota Jehova tuntee kansaansa kohtaan. Kuinka niin?

5 On vaikea kuvitella, että äiti unohtaisi ruokkia imeväisensä ja huolehtia siitä. Lapsi on avuton; se tarvitsee äitinsä huomiota ja kiintymystä ympäri vuorokauden. Ikävä kyllä äitien välinpitämättömyys ei kuitenkaan ole ennenkuulumatonta, varsinkaan näinä ”kriittisinä aikoina”, joille on ominaista ”luonnollisen kiintymyksen” puute (2. Timoteukselle 3:1, 3). ”Mutta minä en unohda sinua”, ilmoittaa Jehova. Hänen hellä säälinsä palvelijoitaan kohtaan ei häviä. Se on mittaamattoman paljon voimakkaampaa kuin hellin luonnollinen tunne, mitä voimme kuvitella: sääli jota äiti normaalisti tuntee pienokaistaan kohtaan. Ei ihme, että muuan raamatunselittäjä sanoi Jesajan 49:15:stä: ”Tämä on Vanhan testamentin voimakkaimpia, ellei peräti voimakkain ilmaus Jumalan rakkaudesta.”

6. Mitä mieltä monet epätäydelliset ihmiset ovat olleet hellästä säälistä, mutta mitä Jehova vakuuttaa?

6 Onko hellä sääli heikkouden merkki? Monet epätäydelliset ihmiset ovat olleet tätä mieltä. Esimerkiksi  roomalainen filosofi Seneca, joka oli Jeesuksen aikalainen ja Rooman johtavia älykköjä, opetti, että ”sääli on mielen heikkoutta”. Hän kannatti stoalaisuutta, filosofiaa joka painottaa tunteista vapaata tyyneyttä. Senecan mukaan viisas voi auttaa ahdingossa olevia mutta hän ei saa sallia itsensä tuntea sääliä, sillä se riistäisi häneltä mielenrauhan. Tämä itsekeskeinen elämänkatsomus ei jättänyt tilaa sydämestä lähtevälle säälille. Jehova on kuitenkin aivan toisenlainen. Hän vakuuttaa Sanassaan olevansa ”hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen” (Jaakobin kirje 5:11, engl. viitelaitoksen alaviite). Sääli ei ole heikkoutta vaan voimakas, erittäin tärkeä ominaisuus, kuten tulemme näkemään. Tutkitaanpa, miten Jehova ilmaisee sitä rakkaudellisen isän tavoin.

Jehova osoittaa sääliä kansalle

7, 8. Miten israelilaiset kärsivät muinaisessa Egyptissä, ja miten Jehova suhtautui heidän kärsimykseensä?

7 Jehovan sääli näkyy selvästi siitä, miten hän kohteli Israelin kansaa. Miljoonat israelilaiset elivät 1500-luvun lopulla eaa. orjina muinaisessa Egyptissä, ja heitä sorrettiin kovalla kädellä. Egyptiläiset ”katkeroittivat jatkuvasti heidän elämäänsä ankaralla orjuudella savilaastin ja tiilien teossa”. (2. Mooseksen kirja 1:11, 14.) Ahdingossaan israelilaiset huusivat avukseen Jehovaa. Miten hellän sääliväinen Jumala vastasi?

8 Tilanne kosketti Jehovan sydäntä. Hän sanoi: ”Olen totisesti nähnyt Egyptissä olevan kansani ahdistuksen, ja olen kuullut heidän huutonsa heidän työvoutiensa tähden, sillä tiedän hyvin heidän kärsimänsä tuskat.” (2. Mooseksen kirja 3:7.) Jehova ei voinut katsella  kansansa kärsimyksiä eikä kuunnella heidän huutojaan tuntematta myötätuntoa heitä kohtaan. Hän on empaattinen Jumala, kuten näimme tämän kirjan 24. luvusta. Empatia – kyky myötäelää, kun toinen tuntee tuskaa – on läheistä sukua säälille. Jehova ei kuitenkaan ainoastaan tuntenut myötätuntoa kansaansa kohtaan, vaan hän myös ryhtyi toimiin heidän hyväkseen. Jesajan 63:9:ssä sanotaan: ”Rakkaudessaan ja säälissään hän heidät lunasti.” Jehova pelasti israelilaiset Egyptistä ”voimakkaalla kädellä” (5. Mooseksen kirja 4:34). Sen jälkeen hän antoi heille ihmeen välityksellä ruokaa ja ohjasi heidät hedelmälliseen maahan, josta tuli heidän omansa.

9, 10. a) Miksi Jehova vapautti israelilaiset toistuvasti heidän asetuttuaan Luvattuun maahan? b) Mistä sorrosta Jehova vapautti israelilaiset Jeftan päivinä, ja mikä sai hänet tekemään niin?

9 Jehovan sääli ei jäänyt tähän. Asetuttuaan Luvattuun maahan Israel lankesi toistuvasti uskottomuuteen ja joutui kärsimään sen seurauksista. Mutta sitten kansa tuli aina järkiinsä ja huusi Jehovaa. Hän vapautti heidät kerta toisensa jälkeen. Miksi? ”Koska hän tunsi sääliä kansaansa – – kohtaan.” (2. Aikakirja 36:15; Tuomarit 2:11–16.)

10 Jeftan päivinä israelilaiset olivat kääntyneet palvelemaan vääriä jumalia, ja Jehova salli ammonilaisten sortaa heitä 18 vuotta. Viimein israelilaiset katuivat. Raamattu kertoo: ”He alkoivat poistaa vieraita jumalia keskuudestaan ja palvella Jehovaa, niin että hänen sielunsa tuskastui * Israelin vaikeuksien takia.” (Tuomarit 10:6– 16.) Kun kansa ilmaisi aitoa katumusta, Jehova ei enää kestänyt katsoa heidän kärsimystään. Siksi hellän sääliväinen Jumala valtuutti Jeftan vapauttamaan israelilaiset vihollistensa käsistä (Tuomarit 11:30–33).

11. Mitä opimme säälistä sen perusteella, miten Jehova kohteli israelilaisia?

11 Mitä opimme hellästä säälistä sen perusteella, miten Jehova kohteli Israelin kansaa? Ensinnäkin näemme, että se ei ole pelkästään myötätuntoista tietoisuutta ihmisten vastoinkäymisistä. Sääliväinen äiti reagoi lapsensa itkuun, ja samoin Jehova ei ole kuuro kansansa huudoille. Hellä sääli saa hänet lievittämään heidän kärsimystään. Jehovan kanssakäyminen israelilaisten kanssa opettaa myös, että sääli ei missään nimessä ole heikkoutta, sillä tämä hellä ominaisuus sai hänet ryhtymään voimakkaisiin, määrätietoisiin toimiin kansansa puolesta. Mutta osoittaako Jehova sääliä palvelijoitaan kohtaan ainoastaan ryhmänä?

Jehovan sääli yksilöitä kohtaan

12. Miten Laki heijasti Jehovan sääliä yksilöitä kohtaan?

12 Laki, jonka Jumala antoi Israelin kansalle, osoitti hänen säälivän yksilöitä. Ajatellaanpa vaikka hänen kiinnostustaan köyhiä kohtaan. Jehova tiesi, että odottamattomat tilanteet voisivat syöstä israelilaisen köyhyyteen. Miten köyhiä oli kohdeltava? Jehova käski tiukasti israelilaisia: ”Et saa paaduttaa sydäntäsi etkä sulkea kättäsi köyhältä veljeltäsi. Sinun tulee halukkaasti antaa hänelle, eikä sydämesi tule olla saita antaessasi hänelle, sillä Jehova, sinun Jumalasi, siunaa sinua tämän takia kaikissa teoissasi.” (5. Mooseksen kirja 15:7, 10.) Lisäksi hän kielsi israelilaisia korjaamasta eloa tyystin peltojensa reunoja myöten tai suorittamasta jälkikorjuuta. Se jätettiin  vähäosaisille. (3. Mooseksen kirja 23:22; Ruut 2:2–7.) Kun kansa noudatti tätä keskuudessaan elävien köyhien hyväksi tehtyä huomaavaista lakia, varattomien israelilaisten ei tarvinnut kerjätä ruokaa. Eikö tämä heijastanutkin Jehovan hellää sääliä?

13, 14. a) Miten Daavidin sanat vakuuttavat, että Jehova on syvästi kiinnostunut meistä yksilöinä? b) Miten voitaisiin havainnollistaa sitä, että Jehova on lähellä niitä, joilla on ”särkynyt sydän” tai ”musertunut henki”?

13 Rakkaudellinen Jumalamme on nykyäänkin syvästi kiinnostunut meistä yksilöinä. Voimme olla varmoja, että hän on täysin perillä siitä, mitä joudumme kärsimään. Psalmista Daavid kirjoitti: ”Jehovan silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” (Psalmit 34:15, 18.) Eräs raamatunselittäjä kirjoittaa niistä, joita nämä sanat kuvailevat: ”Heillä on särkynyt sydän ja murtunut henki, eli – – he ovat nöyriä syntisyytensä vuoksi eivätkä pidä itseään tärkeinä; he ovat mitättömiä omissa silmissään eivätkä luota omiin ansioihinsa.” Tällaisista ihmisistä saattaa tuntua siltä, että Jehova on kaukana ja että he ovat niin merkityksettömiä, ettei hän välitä heistä. Asia ei kuitenkaan ole näin. Daavidin sanat vakuuttavat, että Jehova ei hylkää niitä, jotka ovat ”mitättömiä omissa silmissään”. Sääliväinen Jumalamme tietää, että silloin tarvitsemme häntä enemmän kuin koskaan, ja hän on lähellä.

14 Mietihän erästä kokemusta. Muuan amerikkalainen äiti vei kaksivuotiaan poikansa kiireesti sairaalaan, koska tälle tuli paha kuristustauti. Tutkittuaan pojan lääkärit ilmoittivat äidille pitävänsä pojan sairaalassa yön yli. Missä äiti vietti yön? Tuolissa sairaalahuoneessa poikansa  sängyn vieressä! Hänen pieni poikansa oli sairaana, ja hänen täytyi olla tätä lähellä. Voimme varmasti odottaa vielä enemmän rakkaudelliselta taivaalliselta Isältämme, onhan meidät tehty hänen kuvikseen (1. Mooseksen kirja 1:26). Psalmin 34:18 koskettavat sanat kertovat, että kun meillä on ”särkynyt sydän” tai ”musertunut henki”, Jehova on rakastavan isän tavoin ”lähellä”, aina sääliväisenä ja valmiina auttamaan.

15. Millä tavoin Jehova auttaa meitä yksilöinä?

15 Miten Jehova sitten auttaa meitä yksilöinä? Hän ei välttämättä poista kärsimyksemme syytä, mutta hän on järjestänyt runsaasti apua niille, jotka huutavat häntä avukseen. Hänen Sanansa Raamattu tarjoaa käytännöllisiä neuvoja, jotka voivat vaikuttaa tilanteeseen olennaisesti. Seurakunnassa on hengellisesti päteviä valvojia, jotka pyrkivät heijastamaan Jehovan sääliä auttaessaan uskonveljiään (Jaakobin kirje 5:14, 15). ”Rukouksen Kuulijana” Jehova antaa ”pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä” (Psalmit 65:2; Luukas 11:13). Tämä henki voi valaa meihin ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, kestääksemme siihen asti kun Jumalan valtakunta poistaa kaikki stressiä aiheuttavat ongelmat (2. Korinttilaisille 4:7). Emmekö ole kiitollisia kaikesta tästä avusta? Älkäämme unohtako, että se kertoo Jehovan hellästä säälistä.

16. Mikä on suurin esimerkki Jehovan säälistä, ja miten se vaikuttaa meihin yksilöinä?

16 Suurin esimerkki Jehovan säälistä on tietysti se, että hän antoi Rakkaimpansa lunnaiksi meidän puolestamme. Se oli rakkaudellinen uhraus Jehovalta, ja se avasi meille tien pelastukseen. Muista, että lunnaat hyödyttävät meitä henkilökohtaisesti. Johannes Kastajan isä Sakarja ennusti hyvällä syyllä, että tämä järjestely korostaisi ”Jumalamme hellän säälin” suuruutta (Luukas 1:78).

 Kun Jehova pidättää säälinsä

17–19. a) Miten Raamattu osoittaa, että Jehovan sääli ei ole rajatonta? b) Minkä vuoksi Jehovan sääli kansaansa kohtaan saavutti rajansa?

17 Pitäisikö meidän nyt ajatella, että Jehovan hellä sääli on rajatonta? Päinvastoin Raamattu osoittaa selvästi, että Jehova pidättää säälinsä aiheellisesti niiltä, jotka vastustavat hänen vanhurskaita teitään (Heprealaisille 10:28). Ymmärrämme syyn, kun muistelemme Israelin kansan esimerkkiä.

18 Vaikka Jehova vapautti israelilaiset toistuvasti heidän vihollisistaan, hänen säälinsä saavutti lopulta rajansa. Tuo itsepäinen kansa harjoitti epäjumalanpalvelusta ja toi iljettäviä epäjumaliaan jopa Jehovan temppeliin! (Hesekiel 5:11; 8:17, 18.) Lisäksi kerrotaan: ”He tekivät pilaa tosi Jumalan sanansaattajista ja halveksivat hänen sanojaan ja pilkkasivat hänen profeettojaan, kunnes Jehovan vihastus nousi hänen kansaansa vastaan, kunnes parannusta ei ollut.” (2. Aikakirja 36:16.) Israelilaiset tulivat siihen pisteeseen, ettei säälille ollut enää sopivaa perustetta, ja he herättivät Jehovan vanhurskaan suuttumuksen. Mihin se johti?

19 Jehova ei voinut enää tuntea sääliä kansaansa kohtaan. Hän julisti: ”Minä en osoita sääliä enkä surkuttele enkä ole armollinen, niin että pidättyisin hävittämästä heitä.” (Jeremia 13:14.) Niinpä Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin ja israelilaiset vietiin vankeuteen Babyloniin. On todella murheellista, kun syntisistä ihmisistä tulee niin kapinallisia, että he ylittävät Jumalan säälin rajat. (Valituslaulut 2:21.)

20, 21. a) Mitä tapahtuu, kun Jumalan sääli saavuttaa rajansa meidän aikanamme? b) Mitä Jehovan sääliväistä lahjaa tarkastellaan seuraavassa luvussa?

20 Entä nykyään? Jehova ei ole muuttunut. Hän on sääliväisyydestä antanut todistajilleen tehtäväksi saarnata  ”valtakunnan hyvää uutista” koko asutussa maassa (Matteus 24:14). Kun oikeasydämiset ihmiset ilmaisevat sille vastakaikua, Jehova auttaa heitä ymmärtämään Valtakunnan sanomaa (Apostolien teot 16:14). Tämä työ ei kuitenkaan jatku ikuisesti. Jehovan puolelta tuskin olisi sääliväistä antaa tämän jumalattoman maailman ja sen aiheuttamien kärsimysten jatkua loputtomasti. Kun Jumalan sääli saavuttaa rajansa, hän panee täytäntöön tuomionsa tälle asiainjärjestelmälle. Silloinkin hän toimii säälistä – hän säälii ”pyhää nimeään” ja vihkiytyneitä palvelijoitaan (Hesekiel 36:20–23). Jehova raivaa pois jumalattomuuden ja saa aikaan vanhurskaan uuden maailman. Hän sanoo jumalattomista ihmisistä: ”Eikä – – silmäni tule surkuttelemaan, enkä tule osoittamaan sääliä. Heidän tiensä minä saatan heidän oman päänsä päälle.” (Hesekiel 9:10.)

21 Siihen asti Jehova säälii ihmisiä, niitäkin jotka kohtaavat tuhon. Aidosti katuvat syntiset ihmiset voivat hyötyä yhdestä Jehovan sääliväisimmistä lahjoista: anteeksiannosta. Seuraavassa luvussa tarkastelemme Raamatun kauniita kielikuvia, jotka kertovat Jehovan anteeksiannon täydellisyydestä.

^ kpl 3 On kiinnostavaa, että psalmissa 103:13 heprean verbi ra·ḥamʹ välittää kuitenkin ajatuksen armosta tai säälistä, jota isä osoittaa lapsiaan kohtaan.

^ kpl 10 Ilmaus ”hänen sielunsa tuskastui” merkitsee kirjaimellisesti ’hänen sielunsa lyheni; hänen kärsivällisyytensä loppui’. Vuoden 1938 kirkkoraamatussa tämä on käännetty: ”Hän ei enää kärsinyt, että Israelia vaivattiin.” Eräs nykykielinen käännös kuuluu: ”Hän ei enää kestänyt katsella Israelin ahdinkoa.” (The New English Bible.)

Aiheesta lisää

Välittääkö Jumala meistä?

Voimme luottaa siihen, että Jumala ei suhtaudu kärsimyksiimme piittaamattomasti. Miksi?