Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 23. LUKU

”Hän rakasti ensin meitä”

”Hän rakasti ensin meitä”

1–3. Mitkä seikat tekivät Jeesuksen kuolemasta ainutlaatuisen koko historiassa?

ERÄÄNÄ kevätpäivänä lähes kaksituhatta vuotta sitten muuan syytön mies vietiin oikeuteen, tuomittiin rikoksista, joita hän ei ollut tehnyt, ja kidutettiin sitten kuoliaaksi. Se ei ollut historian ensimmäinen julma ja epäoikeudenmukainen teloitus eikä valitettavasti viimeinenkään. Silti tuo kuolema oli ainutlaatuinen.

2 Miehen viimeisten, tuskallisten tuntien kuluessa jopa taivas osoitti, että jotain erityistä oli tapahtumassa. Maahan laskeutui yhtäkkiä pimeys keskellä päivää. Erään historioitsijan sanoin ”auringonvalo jäi pois”. (Luukas 23:44, 45.) Sitten juuri ennen kuin mies veti viimeisen henkäyksensä, hän lausui unohtumattomat sanat: ”Se on täytetty!” Luopumalla elämästään hän sai tosiaan aikaan jotain suurenmoista. Hänen uhrinsa oli suurin rakkaudenteko, minkä ihminen on koskaan tehnyt. (Johannes 15:13; 19:30.)

3 Mies oli tietysti Jeesus Kristus. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa tuona synkkänä päivänä 14. nisankuuta vuonna 33 tunnetaan hyvin. Usein kuitenkin sivuutetaan tärkeä seikka. Vaikka Jeesus kärsi suunnattomasti, eräs toinen kärsi vielä enemmän. Eräs toinen teki tuona päivänä vielä suuremman uhrauksen – suurimman rakkaudenteon, minkä kukaan on milloinkaan tehnyt koko kaikkeudessa. Mistä teosta on kyse? Vastaus tarjoaa sopivan johdannon aiheista tärkeimpään: Jehovan rakkauteen.

Suurin rakkaudenteko

4. Miten eräs roomalainen sotilas sai nähdä, että Jeesus ei ollut tavallinen ihminen, ja mihin tulokseen sotilas tuli?

4 Jeesuksen teloitusta valvonut roomalainen sadanpäämies  hämmästyi sekä pimeyttä, joka lankesi ennen Jeesuksen kuolemaa, että voimakasta maanjäristystä, joka seurasi sitä. ”Varmasti tämä oli Jumalan Poika”, hän sanoi (Matteus 27:54). Jeesus ei selvästikään ollut tavallinen ihminen. Tuo sotilas oli osallistunut Korkeimman Jumalan ainosyntyisen Pojan teloitukseen! Kuinka rakas tämä Poika oikeastaan oli Isälleen?

5. Miten voitaisiin havainnollistaa sitä valtavan pitkää aikaa, jonka Jehova ja hänen Poikansa olivat taivaassa yhdessä?

5 Jeesusta sanotaan Raamatussa ”koko luomakunnan esikoiseksi” (Kolossalaisille 1:15). Jehovan Poika oli siis olemassa jo ennen aineellista maailmankaikkeutta. Kuinka kauan Isä ja Poika sitten olivat yhdessä? Jotkut tutkijat arvioivat maailmankaikkeuden iäksi 13 miljardia vuotta. Pystytkö edes kuvittelemaan, kuinka pitkä aika se on? Eräässä planetaariossa sitä voi yrittää hahmottaa 110 metrin pituisen aikajanan avulla. Kun kävelee janaa pitkin, jokainen askel edustaa noin 75:tä miljoonaa vuotta kaikkeuden iästä. Janan lopussa ihmisen koko historiaa edustaa yksi ainoa hiuksen paksuinen viiva! Vaikka ikäarvio pitäisi paikkansakin, tuo aikajana ei edes koko pituudessaan riittäisi edustamaan Jehovan Pojan elämän pituutta! Mitä hän teki noina lukemattomina vuosina?

6. a) Mitä Jehovan Poika teki ennen ihmiseksi tuloaan? b) Millainen side on Jehovan ja hänen Poikansa välillä?

6 Poika palveli onnellisena Isänsä ”mestarityöntekijänä” (Sananlaskut 8:30). Raamatussa sanotaan: ”Ilman – – [Poikaa ei] tullut olemassaoloon mikään.” (Johannes 1:3.) Jehova ja hänen Poikansa työskentelivät siis yhdessä saattaessaan kaiken muun olemassaoloon. Miten jännittävää ja onnellista aikaa se onkaan ollut! Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että vanhempien ja lapsen välinen rakkaus on hämmästyttävän vahva. Ja rakkaus ”on täydellinen yhdysside” (Kolossalaisille 3:14). Kuka meistä voisi siis ymmärtää alkuunkaan sellaisen siteen vahvuutta, joka on ollut olemassa mittaamattomia aikoja? Jehova Jumalaa ja hänen Poikaansa selvästikin yhdistää vahvin rakkauden side, mitä koskaan on ollut.

7. Miten Jehova ilmaisi tunteensa Poikaansa kohtaan, kun tämä meni kasteelle?

 7 Tästä huolimatta Isä lähetti Poikansa maan päälle, jotta tämä syntyisi ihmislapseksi. Jehova oli ollut läheisessä kanssakäymisessä rakkaan Poikansa kanssa taivaassa, ja nyt hänen täytyi luopua siitä muutamaksi vuosikymmeneksi. Syvää kiinnostusta tuntien hän seurasi taivaasta Jeesuksen kasvua täydelliseksi ihmiseksi. Noin 30-vuotiaana Jeesus meni kasteelle. Meidän ei tarvitse arvailla, mitä Jehova tunsi häntä kohtaan. Isä itse puhui taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:17.) Nähdessään, että Jeesus täytti uskollisesti kaiken, mitä oli ennustettu, ja teki kaiken, mitä häneltä pyydettiin, hänen Isänsä on varmasti tuntenut mielihyvää (Johannes 5:36; 17:4).

8, 9. a) Mitä Jeesus joutui kokemaan 14. nisankuuta vuonna 33, ja miten se vaikutti hänen taivaalliseen Isäänsä? b) Miksi Jehova salli Poikansa kärsiä ja kuolla?

8 Mutta miltä Jehovasta tuntui 14. nisankuuta vuonna 33? Miltä hänestä tuntui, kun Jeesus kavallettiin ja hänet tultiin joukolla pidättämään yöllä? Kun hänen ystävänsä jättivät hänet ja hän joutui laittomaan oikeudenkäyntiin? Kun häntä pilkattiin ja lyötiin nyrkeillä ja hänen päälleen syljettiin? Kun häneltä ruoskittiin selkä riekaleille? Kun hänet naulittiin käsistä ja jaloista puupaaluun ja jätettiin roikkumaan siihen ihmisten herjatessa häntä? Miltä Isästä tuntui, kun hänen rakas Poikansa huusi hänen puoleensa kuolintuskissaan? Miltä Jehovasta tuntui, kun Jeesus veti viimeisen henkäyksensä ja ensimmäistä kertaa koko luomakunnan alun jälkeen Hänen rakasta Poikaansa ei ollut olemassa? (Matteus 26:14–16, 46, 47, 56, 59, 67; 27:38–44, 46; Johannes 19:1.)

”Jumala – – antoi ainosyntyisen Poikansa”

9 Emme löydä sanoja. Koska Jehovalla on tunteita, sanamme eivät riitä ilmaisemaan sitä tuskaa, jota hän tunsi Poikansa kuoleman johdosta. Sitä vastoin me voimme pukea sanoiksi sen, miksi Jehova salli tämän tapahtua. Miksi Isä altisti itsensä tällaisille tunteille? Jehova paljastaa suurenmoisen asian Johanneksen 3:16:ssa – raamatunjakeessa joka on niin tärkeä,  että sitä on sanottu pienoisevankeliumiksi. Se kuuluu: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Jehova teki tämän siis rakkaudesta. Hänen lahjansa – se että hän lähetti Poikansa kärsimään ja kuolemaan puolestamme – oli kaikkien aikojen suurin rakkaudenteko.

Jumalallisen rakkauden määritelmä

10. Mitä ihmiset tarvitsevat, ja mitä sanan ”rakkaus” merkitykselle on tapahtunut?

10 Mitä tämä sana ”rakkaus” merkitsee? Rakkautta on kuvailtu ihmisen suurimmaksi tarpeeksi. Kehdosta hautaan ihmiset etsivät rakkautta, kukoistavat sen lämmössä ja jopa kuihtuvat ja kuolevat sen puutteesta. Silti sitä on yllättävän vaikea määritellä. Siitä kyllä puhutaan paljon, ja siitä on tehty lukemattomia kirjoja, lauluja ja runoja. Aina ne eivät kuitenkaan selvennä rakkauden merkitystä. Tätä sanaa jos mitä on käytetty niin paljon, että sen todellista merkitystä tuntuu olevan yhä vaikeampi määrittää.

11, 12. a) Mistä voimme oppia paljon rakkaudesta ja miksi juuri tästä lähteestä? b) Millaisia rakkauden lajeja muinainen kreikan kieli tunsi, ja mitä ”rakkaudeksi” käännettyä sanaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään eniten? (Ks. myös alaviitettä.) c) Mitä on a·gaʹpē?

11 Raamatun opetus rakkaudesta on kuitenkin selvä. Eräässä Raamatun sanakirjassa sanotaan: ”Rakkaus voidaan tunnistaa vain sen aikaansaamista teoista.” (Vine’s Expository Dictionary of New Testament Words.) Raamatun kertomus Jehovan toiminnasta opettaa paljon hänen rakkaudestaan, siitä hyväntahtoisesta kiintymyksestä, jota hän tuntee luomuksiaan kohtaan. Mikä esimerkiksi voisikaan paljastaa tästä ominaisuudesta enemmän kuin edellä kuvailtu Jehovan oma ylivertainen rakkaudenteko? Seuraavissa luvuissa tulee esiin monia muita käytännön esimerkkejä Jehovan rakkaudesta. Lisävaloa antavat ”rakkautta” vastaavat alkukieliset Raamatun sanat.  Muinaisessa kreikan kielessä oli neljä sanaa, jotka tarkoittivat ”rakkautta”. * Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa niistä eniten käytetty on a·gaʹpē. Erään Raamatun sanakirjan mukaan se on ”voimakkain kuviteltavissa oleva sana rakkaudelle”. Millä perusteella?

12 A·gaʹpē viittaa rakkauteen, jota ohjaavat periaatteet. Se on siis enemmän kuin pelkkä toisen ihmisen herättämä tunnereaktio. Se on laaja-alaisempaa, ja se pohjautuu enemmän ajatteluun ja harkintaan. A·gaʹpē on ennen kaikkea täysin epäitsekästä. Hyvä esimerkki tästä on edellä käsitelty Johanneksen 3:16. Mikä on se ”maailma”, jota Jumala rakasti niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa? Sillä tarkoitetaan lunastuskelpoista ihmiskuntaa. Tähän sisältyy monia ihmisiä, jotka elävät syntistä elämää. Rakastaako Jehova heitä jokaista kuin omaa ystäväänsä, samalla tavalla kuin hän rakasti uskollista Abrahamia? (Jaakobin kirje 2:23.) Ei, mutta Jehova osoittaa rakkaudellisesti hyvyyttään kaikille, vaikka se maksaa hänelle paljon. Hän toivoo kaikkien katuvan ja muuttavan tapojaan (2. Pietarin kirje 3:9). Monet tekevätkin näin. Heidät hän ottaa mielihyvin ystävikseen.

13, 14. Mikä osoittaa, että a·gaʹpē sisältää usein lämpimän kiintymyksen?

13 Joillakuilla on kuitenkin väärä kuva a·gaʹpēsta. He luulevat, että se tarkoittaa viileän älyllistä rakkautta. Todellisuudessa siihen sisältyy usein lämmin, henkilökohtainen kiintymys. Esimerkiksi kun Johannes kirjoitti: ”Isä rakastaa Poikaa”, hän käytti sanan a·gaʹpē erästä muotoa. Puuttuiko tuosta  rakkaudesta lämmin kiintymys? Huomaa, että Jeesus sanoi: ”Isä on kiintynyt Poikaan”, missä verbi ”on kiintynyt” ilmaistiin sanan fi·leʹō eräällä muodolla. (Johannes 3:35; 5:20.) Jehovan rakkauteen sisältyy usein hellä kiintymys. Tätä rakkautta ei kuitenkaan koskaan pelkkä tunne horjuta. Sitä ohjaavat aina hänen viisaat ja oikeudenmukaiset periaatteensa.

14 Kuten olemme nähneet, kaikki Jehovan ominaisuudet ovat oivallisia, täydellisiä ja vetoavia. Rakkaus on kuitenkin niistä kaikkein vetoavin. Mikään ei vedä meitä yhtä voimakkaasti Jehovan puoleen. Rakkaus on onneksi myös hänen vallitseva ominaisuutensa. Mistä tiedämme sen?

”Jumala on rakkaus”

15. Mitä Raamattu sanoo Jehovan rakkaudesta, ja mikä tuossa toteamuksessa on poikkeuksellista? (Ks. myös alaviitettä.)

15 Raamattu sanoo rakkaudesta jotain sellaista, mitä se ei sano Jehovan muista pääominaisuuksista. Se ei sano, että Jumala on voima, oikeudenmukaisuus tai edes viisaus. Hänellä on nämä ominaisuudet, hän on niiden korkein lähde, ja hän on kaikkien kolmen suhteen vertaansa vailla. Neljännestä ominaisuudesta sanotaan kuitenkin jotain syvällisempää: ”Jumala on rakkaus.” * (1. Johanneksen kirje 4:8.) Mitä tämä merkitsee?

16–18. a) Miksi Raamattu sanoo, että ”Jumala on rakkaus”? b) Miksi juuri ihminen kaikista maapallon luomuksista on sopiva vertauskuva Jehovan rakkaudesta?

16 ”Jumala on rakkaus” ei ole vain tavallinen rinnastus, aivan kuin sanottaisiin ”Jumala on sama kuin rakkaus”. Toteamus ei toimi toisinpäin: ”rakkaus on Jumala”. Jehova on paljon  enemmän kuin mikään abstrakti ominaisuus. Hän on persoona, jolla on monenlaisia tunteita ja ominaispiirteitä rakkauden lisäksi. Rakkaus on kuitenkin hyvin syvällä Jehovassa. Eräässä lähdeteoksessa sanotaan tästä jakeesta: ”Rakkaus on Jumalan ydinolemus eli luonto.” Voitaisiin ajatella yleisesti, että voimansa ansiosta Jehova pystyy toimimaan, oikeudenmukaisuus ja viisaus ohjaavat häntä hänen toiminnassaan, mutta rakkaus motivoi häntä toimimaan. Hänen rakkautensa vaikuttaa myös aina taustalla, kun hän ilmaisee muita ominaisuuksiaan.

17 Usein sanotaan, että Jehova on rakkauden personoituma. Jos siis haluamme oppia tuntemaan periaatteiden ohjaaman rakkauden, meidän täytyy oppia tuntemaan Jehova. Voimme tietysti nähdä tämän kauniin ominaisuuden ihmisissäkin. Mutta miksi näin on? Luomisen aikaan Jehova sanoi ilmeisesti Pojalleen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1. Mooseksen kirja 1:26.) Kaikista maapallon luomuksista vain miehet ja naiset voivat päättää rakastaa ja näin jäljitellä taivaallista Isäänsä. Jehova käytti erilaisia eläimiä pääominaisuuksiensa vertauskuvina. Mutta vallitsevan ominaisuutensa, rakkauden, vertauskuvaksi hän valitsi korkeimman maallisen luomuksensa, ihmisen. (Hesekiel 1:10.)

18 Kun rakastamme epäitsekkäästi, periaatteiden ohjaamana, heijastamme Jehovan vallitsevaa ominaisuutta. Apostoli Johannes kirjoittikin: ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (1. Johanneksen kirje 4:19.) Millä tavoin Jehova sitten on rakastanut ensin meitä?

Jehova otti aloitteen

19. Miksi voidaan sanoa, että rakkaus oli avainasemassa Jehovan luomistyössä?

19 Rakkaus ei ole uutta, sillä mikä saikaan Jehovan aloittamaan luomisen? Ei se, että hän olisi ollut yksinäinen ja kaivannut seuraa. Jehova on itsessään täydellinen, eikä häneltä puutu mitään, mitä joku toinen voisi antaa. Hänen  rakkautensa, aktiivinen ominaisuus, herätti hänessä kuitenkin luonnostaan halun jakaa elämän ilo älyllisten luomusten kanssa, jotka voisivat arvostaa sellaista lahjaa. ”Jumalan luomakunnan alkuna” oli hänen ainosyntyinen Poikansa (Ilmestys 3:14). Sen jälkeen Jehova käytti tätä Mestarityöntekijää kaiken muun luomiseen, enkeleistä alkaen (Job 38:4, 7; Kolossalaisille 1:16). Näitä mahtavia henkiä siunattiin vapaudella, älyllä ja tunteilla, niin että heillä oli mahdollisuus solmia omia rakkaudellisia ystävyyssuhteita toisiinsa ja ennen kaikkea luoda tällainen suhde Jehovaan (2. Korinttilaisille 3:17). He siis rakastivat, koska heitä rakastettiin ensin.

20, 21. Mitä todisteita Aadamilla ja Eevalla oli Jehovan rakkaudesta heitä kohtaan, mutta miten he suhtautuivat tuohon rakkauteen?

20 Ihmiskunnan tilanne oli samanlainen. Alun perin Aadam ja Eeva suorastaan kylpivät rakkaudessa. Katsoivatpa he minne tahansa paratiisikodissaan Eedenissä, he saattoivat nähdä todisteita Isän rakkaudesta heitä kohtaan. Huomaa, mitä Raamattu sanoo: ”Jehova Jumala istutti puutarhan Eedeniin, itään päin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka hän oli muodostanut.” (1. Mooseksen kirja 2:8.) Oletko koskaan ollut todella kauniissa puutarhassa tai puistossa? Mistä pidit siinä eniten? Lehtien läpi varjoisaan lehtimajaan siivilöityvästä valosta? Kukkapenkkien väriloistosta? Puron solinasta, linnunlaulusta ja hyönteisten surinasta? Entä puiden, hedelmien ja kukkien tuoksut? Mikään nykyinen puisto ei kuitenkaan vedä vertoja Eedenin puutarhalle.

21 Tuon puutarhan istutti nimittäin Jehova itse! Sen on täytynyt olla sanoin kuvaamattoman kaunis. Siellä kasvoivat kaikki silmiä hivelevät ja maukkaita hedelmiä kantavat puut. Puutarhassa riitti vettä ja tilaa, ja siellä oli monenlaisia kiehtovia eläimiä. Aadamilla ja Eevalla oli kaikki onnellisen ja rikkaan elämän ainekset palkitsevaa työtä ja täydellistä toveruutta myöten. Jehova rakasti ensin heitä, ja heillä oli kaikki syyt tuntea samalla tavalla häntä kohtaan. He eivät kuitenkaan tunteneet näin. Sen sijaan että he olisivat rakkaudellisesti totelleet  taivaallista Isäänsä, he itsekkäästi kapinoivat häntä vastaan. (1. Mooseksen kirja, 2. luku.)

22. Miten Jehovan reaktio Eedenissä puhjenneeseen kapinaan osoitti, että hänen rakkautensa on uskollista?

22 Miten tuskallista sen on täytynytkään olla Jehovalle! Katkeroittiko kapina hänen rakkaudellisen sydämensä? Ei. ”Hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa [eli ”uskollinen rakkautensa”, engl. viitelaitoksen alaviite] kestää ajan hämärään asti.” (Psalmit 136:1.) Viipymättä hän laati rakkaudellisen järjestelyn kaikkien niiden Aadamin ja Eevan jälkeläisten lunastamiseksi, joilla olisi oikea asenne. Kuten olemme nähneet, siihen sisältyi hänen rakkaan Poikansa lunastusuhri, mistä Isä maksoi kalliisti (1. Johanneksen kirje 4:10).

23. Miksi Jehova on ”onnellinen Jumala”, ja mitä hyvin tärkeää kysymystä käsitellään seuraavassa luvussa?

23 Jehova on alusta asti ilmaissut rakkautta ihmiskuntaa kohtaan ensimmäisenä. Hän on lukemattomin tavoin ’rakastanut ensin meitä’. Rakkaus luo harmoniaa ja synnyttää iloa, joten ei ole ihme, että Jehovaa kuvaillaan ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11). Herää kuitenkin tärkeä kysymys. Rakastaako Jehova meitä todella yksilöinä? Tätä käsitellään seuraavassa luvussa.

^ kpl 11 Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään usein verbiä fi·leʹō, jonka merkitys on ’olla kiintynyt tai mieltynyt johonkuhun, pitää jostakusta (kuten läheisestä ystävästä tai veljestä)’. Perheenjäsenten välistä lämmintä rakkautta merkitsevän sanan stor·gēʹ erästä muotoa käytetään 2. Timoteuksen kirjeen 3:3:ssa kerrottaessa, että tämä rakkauden laji olisi valitettavan harvinainen viimeisinä päivinä. Sanaa eʹrōs, joka tarkoittaa miehen ja naisen välistä romanttista rakkautta, ei esiinny Kreikkalaisissa kirjoituksissa, vaikka siitä puhutaan muuten Raamatussa (Sananlaskut 5:15–20).

^ kpl 15 Raamatussa on muitakin rakenteeltaan samantyyppisiä toteamuksia. Sanotaan esimerkiksi, että ”Jumala on valo” ja ”Jumala on – – kuluttava tuli” (1. Johanneksen kirje 1:5; Heprealaisille 12:29). Nämä on kuitenkin ymmärrettävä kielikuvina, sillä Jehovaa verrataan niissä fyysisiin ilmiöihin. Jehova on kuin valo, sillä hän on pyhä ja oikeamielinen. Hänessä ei ole ”pimeyttä” eli epäpuhtautta. Häntä voidaan verrata myös tuleen siksi, että hän käyttää tuhovoimaa.