Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 29. LUKU

’Kristuksen rakkauden tunteminen’

’Kristuksen rakkauden tunteminen’

1–3. a) Miksi Jeesus halusi olla Isänsä kaltainen? b) Mitä Jeesuksen rakkauden piirteitä tutkimme?

OLETKO joskus nähnyt, kun pikkupoika koettaa matkia isäänsä? Hän saattaa kävellä, puhua tai tehdä jotain samalla tavalla kuin isänsä. Aikanaan hän voi jopa omaksua isänsä hengelliset ja moraaliarvot. Rakkaudesta ja ihailusta rakkaudellista isäänsä kohtaan poika haluaa olla hänen kaltaisensa.

2 Entä Jeesuksen ja hänen taivaallisen Isänsä välinen suhde? ”Minä rakastan Isää”, sanoi Jeesus erään kerran (Johannes 14:31). Kukaan ei voisi mitenkään rakastaa Jehovaa enemmän kuin tämä Poika, joka oli Isänsä rinnalla jo kauan ennen kuin yksikään toinen luomus tuli olemassaoloon. Rakkaudesta tämä uskollinen Poika halusi olla Isänsä kaltainen (Johannes 14:9).

3 Tämän kirjan aiemmissa luvuissa olemme tarkastelleet, miten Jeesus jäljitteli täydellisesti Jehovaa voiman, oikeudenmukaisuuden ja viisauden ilmaisemisessa. Mutta miten Jeesus heijasti Isänsä rakkautta? Tutkitaanpa kolmea Jeesuksen rakkauden piirrettä – hänen uhrautuvuuttaan, hellää sääliään ja alttiuttaan antaa anteeksi.

”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta”

4. Miten Jeesus on suurin esimerkki ihmisen osoittamasta uhrautuvasta rakkaudesta?

4 Jeesus on huomattava esimerkki uhrautuvasta rakkaudesta. Uhrautuvuutta on se, että panee epäitsekkäästi toisten tarpeet ja edut omiensa edelle. Miten Jeesus osoitti tällaista rakkautta? Hän itse selitti: ”Kenelläkään ei ole suurempaa  rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:13.) Jeesus antoi alttiisti täydellisen elämänsä meidän puolestamme. Se oli kaikkien aikojen suurin rakkauden ilmaus ihmiseltä. Mutta hän osoitti uhrautuvaa rakkautta muillakin tavoin.

5. Miksi taivaiden jättäminen oli rakkaudellinen uhraus Jumalan ainosyntyiseltä Pojalta?

5 Ainosyntyisellä Jumalan Pojalla oli ennen ihmiseksi tuloaan etuoikeuksinen, korkea asema taivaissa. Hän oli läheisesti tekemisissä Jehovan ja lukemattomien henkiluomusten kanssa. Etuisuuksistaan huolimatta tämä rakas Poika ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi” (Filippiläisille 2:7). Hän tuli halukkaasti elämään syntisten ihmisten keskuuteen maailmaan, joka ”on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Eikö tämä ollutkin rakkaudellinen uhraus Jumalan Pojalta?

6, 7. a) Millä tavoin Jeesus osoitti uhrautuvaa rakkautta maanpäällisen palveluksensa aikana? b) Mikä koskettava esimerkki epäitsekkäästä rakkaudesta on Johanneksen 19:25–27:ssä?

6 Koko maanpäällisen palveluksensa ajan Jeesus osoitti uhrautuvaa rakkautta eri tavoin. Hän oli täysin epäitsekäs. Hän oli niin uppoutunut palvelukseensa, että uhrasi normaalit mukavuudet, joihin ihmiset ovat tottuneet. ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla lepopaikat”, hän sanoi, ”mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” (Matteus 8:20.) Taitavana puuseppänä Jeesus olisi voinut varata jonkin verran aikaa mukavan kodin rakentamiseen itselleen tai kauniiden huonekalujen tekemiseen myytäväksi, jotta olisi saanut hieman ylimääräistä rahaa. Hän ei kuitenkaan käyttänyt taitojaan saadakseen aineellista.

7 Hyvin koskettava esimerkki Jeesuksen uhrautuvasta rakkaudesta on Johanneksen 19:25–27:ssä. Jeesuksen mielen ja sydämen täyttivät varmastikin monet asiat sinä iltapäivänä, jona hän kuoli. Riippuessaan tuskissaan paalussa hän oli huolissaan opetuslapsistaan, saarnaamistyöstä sekä  erityisesti nuhteettomuudestaan ja sen vaikutuksesta Isänsä nimeen. Ihmiskunnan koko tulevaisuus painoi hänen harteitaan! Mutta vain muutamaa hetkeä ennen kuolemaansa Jeesus kiinnitti huomiota myös äitiinsä Mariaan, joka oli ilmeisesti jäänyt leskeksi. Jeesus pyysi apostoli Johannesta huolehtimaan Mariasta kuin omasta äidistään, ja sen jälkeen apostoli ottikin Marian kotiinsa. Näin Jeesus järjesti äidilleen fyysisen ja hengellisen huolenpidon. Miten hellä ilmaus epäitsekkäästä rakkaudesta!

”Hän liikuttui säälistä”

8. Mitä merkitsee kreikkalainen sana, jolla Raamattu kuvailee Jeesuksen sääliä?

8 Jeesus oli Isänsä tavoin sääliväinen. Hänet kuvataan Raamatussa ihmiseksi, joka toimi ahdingossa olevien hyväksi, koska heidän tilanteensa kosketti häntä syvästi. Kuvaillessaan hänen sääliään Raamattu käyttää kreikkalaista sanaa, joka käännetään ilmauksilla ”liikuttua säälistä” ja ”tulla sääli”. Erään tutkijan mukaan se kuvailee ”tunnetta, joka liikuttaa ihmistä aivan hänen sisimpäänsä saakka. Se on voimakkain sääliväisyyden tunnetta kuvaileva kreikan kielen sana.” Tarkastellaanpa muutamia tilanteita, joissa syvä sääli pakotti Jeesuksen toimimaan.

9, 10. a) Minkä vuoksi Jeesus ja hänen apostolinsa hakeutuivat rauhalliseen paikkaan? b) Miten Jeesus toimi, kun hänen rauhaansa häirittiin, ja miksi?

9 Halusi huolehtia hengellisistä tarpeista. Markuksen 6:30–34:ssä oleva kertomus osoittaa, mikä ensisijaisesti sai Jeesuksen ilmaisemaan sääliään. Kuvittelehan mielessäsi tilannetta. Apostolit olivat innoissaan, sillä he olivat juuri saaneet päätökseen laajalle alueelle ulottuneen saarnamatkan. He palasivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle innostuneina kaikesta näkemästään ja kuulemastaan. Mutta paikalle kerääntyi paljon ihmisiä, niin ettei Jeesukselle ja hänen apostoleilleen jäänyt aikaa edes syömiseen. Aina tarkkaavainen  Jeesus huomasi, että apostolit olivat väsyneitä. ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän”, hän sanoi heille. He nousivat veneeseen ja purjehtivat Galileanmeren pohjoispään poikki rauhalliseen paikkaan. Mutta väkijoukko näki heidän lähtevän, ja siitä kuulivat muutkin. He kaikki riensivät pohjoisrannikkoa pitkin vastarannalle ja saapuivat perille ennen venettä!

10 Harmistuiko Jeesus, kun hänen rauhaansa häirittiin? Ei ollenkaan. Häntä odottavan monituhatpäisen ihmisjoukon näkeminen kosketti hänen sydäntään. Markus kirjoitti: ”Hän näki suuren ihmisjoukon, mutta hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.” Jeesus näki nämä ihmiset yksilöinä, joilla oli hengellisiä tarpeita. He olivat kuin avuttomina harhailevia lampaita, joilla ei ollut paimenta ohjaamassa ja suojelemassa heitä. Hän tiesi, että kylmäsydämiset uskonnolliset johtajat laiminlöivät tavallista kansaa, vaikka heidän olisi pitänyt olla huolehtivia paimenia (Johannes 7:47–49). Hän tunsi myötätuntoa noita ihmisiä kohtaan ja alkoi siksi opettaa heille ”Jumalan valtakuntaan” liittyviä asioita (Luukas 9:11). Huomaa, että Jeesus liikuttui säälistä ihmisiä kohtaan jo ennen kuin näki, miten he suhtautuisivat hänen opetukseensa. Hellä sääli ei toisin sanoen ollut seurausta väkijoukon opettamisesta, vaan syy opettaa heitä.

”Hän ojensi kätensä – – [ja] kosketti häntä”

11, 12. a) Miten spitaalisiin suhtauduttiin Raamatun aikoina, mutta miten Jeesus reagoi, kun ”täynnä spitaalia” oleva mies lähestyi häntä? b) Miten Jeesuksen kosketus on saattanut vaikuttaa spitaaliseen, ja miten erään lääkärin kokemus havainnollistaa tätä?

11 Halusi lievittää kärsimystä. Eri vaivoista kärsivät ihmiset tunsivat, että Jeesus oli sääliväinen, ja siksi he halusivat tulla hänen luokseen. Tämä näkyi erityisen selvästi, kun ”täynnä spitaalia” oleva mies lähestyi Jeesusta, jota ihmisjoukot seurasivat (Luukas 5:12). Raamatun aikoina spitaaliset pantiin karanteeniin tartunnan ehkäisemiseksi (4. Mooseksen  kirja 5:1–4). Ajan myötä rabbijohtajat alkoivat kuitenkin suhtautua spitaaliin sydämettömästi ja laativat sitä varten omia sortavia sääntöjään. * Huomaa, miten Jeesus kuitenkin suhtautui spitaaliseen: ”Hänen luokseen tuli myös spitaalinen mies ja esitti hänelle hartaan pyynnön, jopa polvistuen, ja sanoi hänelle: ’Jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.’ Tällöin hän liikuttui säälistä, ja hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi hänelle: ’Minä haluan. Puhdistu.’ Ja heti spitaali hävisi hänestä.” (Markus 1:40–42.) Jeesus tiesi, että spitaalisen oli lainvastaista edes olla muiden joukossa. Mutta hän ei käännyttänyt miestä luotaan vaan liikuttui niin syvästi, että teki jotain täysin odottamatonta. Hän kosketti miestä!

12 Pystytkö kuvittelemaan, mitä tuo kosketus merkitsi spitaaliselle? Sitä havainnollistaa eräs kokemus. Spitaaliin erikoistunut tri Paul Brand kertoo eräästä potilaasta, jota hän hoiti Intiassa. Tutkimuksen aikana lääkäri laski kätensä spitaalisen harteille ja selitti hänelle tulkin välityksellä edessä olevia hoitotoimenpiteitä. Yhtäkkiä potilas alkoi itkeä. ”Sanoinko jotain pahasti?” lääkäri kysyi. Tulkki käänsi kysymyksen nuorelle miehelle ja vastasi sitten: ”Ette sanonut. Hän alkoi itkeä siksi, että panitte kätenne hänen harteittensa ympärille. Ennen hänen tänne tuloaan kukaan ei ollut koskenut häneen vuosikausiin.” Jeesusta lähestyneelle spitaaliselle kosketus merkitsi vielä enemmän. Sen jälkeen hänestä lähti tauti, joka oli tehnyt hänestä hylkiön.

13, 14. a) Minkä saattueen Jeesus kohtasi lähestyessään Nainin kaupunkia, ja miksi tilanne oli poikkeuksellisen surullinen? b) Mitä Jeesus teki säälistä Nainin lesken hyväksi?

 13 Halusi haihduttaa surun. Toisten suru liikutti Jeesusta syvästi. Tästä on esimerkki Luukkaan 7:11–15:ssä. Siinä kerrottu tapaus sattui suunnilleen puolessavälissä Jeesuksen palvelusta, kun hän lähestyi Nainin kaupunkia Galileassa. Kaupungin portin lähellä hän kohtasi hautajaissaattueen. Tilanne oli poikkeuksellisen murheellinen. Nuori mies – perheen ainoa poika – oli kuollut, ja äiti oli leski. Äiti oli luultavasti kerran aiemminkin ollut samanlaisessa saattueessa – miehensä kuoltua. Nyt oli vuorossa hänen poikansa, joka oli kenties ollut hänen ainoa elättäjänsä. Saattojoukkoon kuului ehkä valituslauluja laulavia surijoita ja surumusiikkia soittavia muusikoita (Jeremia 9:17, 18; Matteus 9:23). Jeesuksen katse kiintyi kuitenkin surun murtamaan äitiin, joka varmaankin käveli lähellä poikansa ruumispaareja.

14 Jeesuksen ”tuli – – sääli” murehtivaa äitiä. Hän sanoi tälle lohduttavasti: ”Lakkaa itkemästä.” Pyytämättä hän tuli lähelle ja kosketti paareja. Kantajat ja ehkä koko saattojoukko pysähtyivät. Varmalla äänellä Jeesus sanoi elottomalle ruumiille: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!” Mitä seuraavaksi tapahtui? ”Kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan” aivan kuin olisi herännyt syvästä unesta! Sitten sanotaan jotain hyvin liikuttavaa: ”Ja hän [Jeesus] antoi hänet hänen äidilleen.”

15. a) Mikä yhteys vallitsee säälin ja toiminnan välillä niiden Raamatun kertomusten perusteella, joissa kerrotaan Jeesuksen liikuttuneen säälistä? b) Miten voimme jäljitellä Jeesusta tässä suhteessa?

15 Mitä opimme näistä kertomuksista? Kussakin tapauksessa sääli yhdistyi toimintaan. Jeesus ei voinut katsella toisten ahdinkoa liikuttumatta säälistä, ja sääli pakotti hänet puuttumaan asiaan. Miten voimme noudattaa hänen esimerkkiään? Kristittyinä meillä on velvollisuus saarnata hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia. Tärkein vaikuttimemme on rakkaus Jumalaan. Mutta muistakaamme, että tätä työtä tehdään  myös säälistä. Kun tunnemme samanlaista myötätuntoa ihmisiä kohtaan kuin Jeesus, sydämemme saa meidät tekemään kaikkemme, jotta he kuulisivat hyvän uutisen. (Matteus 22:37–39.) Entä säälin osoittaminen kärsiviä tai surevia uskonveljiä kohtaan? Emme pysty poistamaan fyysistä kärsimystä ihmeen välityksellä emmekä herättämään kuolleita. Voimme kuitenkin osoittaa sääliä käytännössä kiinnittämällä heihin oma-aloitteisesti lämmintä huomiota tai antamalla sopivaa käytännön apua (Efesolaisille 4:32).

”Isä, anna heille anteeksi”

16. Miten Jeesuksen halukkuus antaa anteeksi näkyi jopa hänen ollessaan kidutuspaalussa?

16 Jeesus heijasti täydellisesti Isänsä rakkautta silläkin tärkeällä tavalla, että hän oli ”altis antamaan anteeksi” (Psalmit 86:5). Hänen alttiutensa näkyi jopa hänen ollessaan kidutuspaalussa. Mistä Jeesus puhui ennen häpeällistä kuolemaansa, ollessaan käsistään ja jaloistaan naulittuna? Vaatiko hän Jehovaa rankaisemaan teloittajia? Päinvastoin Jeesus sanoi lähes viimeisinä sanoinaan: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” * (Luukas 23:34.)

17–19. Millä tavoin Jeesus osoitti antaneensa apostoli Pietarille anteeksi sen, että tämä oli kieltänyt hänet kolme kertaa?

17 Ehkä vielä koskettavampi esimerkki Jeesuksen anteeksiantavaisuudesta on se, miten hän suhtautui apostoli Pietariin. Ei ole epäilystäkään siitä, että Pietari oli lämpimästi kiintynyt Jeesukseen. Hän sanoi Jeesukselle tämän  viimeisenä eliniltana 14. nisankuuta: ”Herra, olen valmis menemään kanssasi sekä vankilaan että kuolemaan.” Silti vain muutaman tunnin kuluttua Pietari kiisti kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta! Raamatussa kerrotaan, mitä tapahtui Pietarin kiellettyä hänet kolmannen kerran: ”Herra kääntyi ja katsoi Pietariin.” Raskaan syntinsä murtamana Pietari ”meni ulos ja itki katkerasti”. Kun Jeesus kuoli myöhemmin tuona päivänä, apostoli on hyvinkin saattanut miettiä, saiko hän Herraltaan anteeksi. (Luukas 22:33, 61, 62.)

18 Pietarin ei tarvinnut odottaa vastausta kauan. Jeesus herätettiin kuolleista nisankuun 16. päivän aamuna, ja ilmeisesti jo samana päivänä hän kävi tapaamassa Pietaria henkilökohtaisesti (Luukas 24:34; 1. Korinttilaisille 15:4–8). Miksi Jeesus kiinnitti erityishuomiota apostoliin, joka oli niin ponnekkaasti kieltänyt hänet? Hän halusi ehkä saada katuvan Pietarin vakuuttumaan siitä, että tämän Herra rakasti ja arvosti häntä yhä. Mutta Jeesus rauhoitti Pietaria muullakin tavalla.

19 Hieman myöhemmin Jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen Galileanmerellä. Tässä yhteydessä hän kysyi kolme kertaa Pietarilta (joka oli kieltänyt Herransa kolme kertaa), rakastiko tämä häntä. Kolmannen kerran jälkeen Pietari vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken; sinä olet tietoinen siitä, että olen kiintynyt sinuun.” Jeesus, joka pystyi lukemaan sydämiä, oli tosiaan täysin tietoinen siitä, että Pietari rakasti häntä ja oli kiintynyt häneen. Hän antoi Pietarille kuitenkin tilaisuuden vakuuttaa rakkauttaan. Lisäksi hän käski Pietarin ’ruokkia ja paimentaa hänen pieniä lampaitaan’. (Johannes 21:15–17.) Pietari oli aikaisemmin saanut tehtäväksi saarnata (Luukas 5:10). Mutta nyt Jeesus antoi hänelle suurena luottamuksen osoituksena erittäin vastuullisen tehtävän: huolehtia niistä, joista tulisi Kristuksen seuraajia. Pian tämän jälkeen hän antoi Pietarille huomattavan osan opetuslasten toiminnassa (Apostolien teot 2:1–41). Miten huojentunut Pietarin onkaan täytynyt olla tajutessaan, että Jeesus oli antanut hänelle anteeksi ja luotti häneen edelleen!

 Tunnetko ”Kristuksen rakkauden”?

20, 21. Miten voimme oppia ”tuntemaan Kristuksen rakkauden” täysin?

20 Jehovan sanassa kuvaillaan tosiaankin kauniisti Kristuksen rakkautta. Miten meidän tulisi vastata tähän rakkauteen? Raamattu kehottaa opettelemaan ”tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää tiedon” (Efesolaisille 3:19). Kuten olemme nähneet, evankeliumikertomukset Jeesuksen elämästä ja palveluksesta opettavat paljon Kristuksen rakkaudesta. Mutta jotta oppisi ”tuntemaan Kristuksen rakkauden” täysin, ei riitä, että tietää, mitä Raamattu kertoo hänestä.

21 ”Tuntemiseksi” käännetty kreikan sana merkitsee tietämistä ”käytännössä, kokemuksesta”. Kun osoitamme rakkautta samalla tavalla kuin Jeesus – toimimme epäitsekkäästi toisten hyväksi, huolehdimme sääliväisesti heidän tarpeistaan ja annamme heille sydämestämme anteeksi – voimme todella ymmärtää, miltä hänestä tuntui. Tällä tavoin oman kokemuksen kautta opimme ”tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää tiedon”. Älkäämme myöskään koskaan unohtako, että mitä enemmän meistä tulee Kristuksen kaltaisia, sitä lähemmäksi pääsemme häntä, jota Jeesus jäljitteli täydellisesti – rakkaudellista Jumalaamme Jehovaa.

^ kpl 11 Rabbien sääntöjen mukaan kukaan ei saanut mennä neljää kyynärää (vajaata kahta metriä) lähemmäksi spitaalista. Mutta jos tuuli, spitaalinen oli pidettävä vähintään sadan kyynärän (noin 45 metrin) päässä muista. Eräässä juutalaisten uskonnollisessa teoksessa kerrotaan rabbista, joka meni spitaalisilta piiloon, ja toisesta, joka heitteli spitaalisia kivillä pitääkseen heidät loitolla (Midraš Rabbah). Spitaaliset siis tiesivät, miten tuskallista on tulla torjutuksi ja millaista on olla halveksittu ja ei-toivottu.

^ kpl 16 Luukkaan 23:34:n alkuosa puuttuu eräistä vanhoista käsikirjoituksista. Mutta koska nuo sanat ovat monissa muissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa, ne on otettu mukaan Uuden maailman käännökseen samoin kuin lukuisiin muihin käännöksiin. Jeesus puhui ilmeisesti roomalaissotilaista, jotka olivat panneet hänet paaluun. He eivät tajunneet, mitä tekivät, koska he eivät tienneet, kuka Jeesus todellisuudessa oli. Teloittamiseen yllyttäneet uskonnolliset johtajat olivat tietenkin paljon tuomittavampia, koska he toimivat harkitusti ja pahantahtoisesti. Monet heistä eivät voineet saada anteeksi. (Johannes 11:45–53.)

Aiheesta lisää

Miten säilyttää uhrautuva asenne?

Vastassamme on vihollinen, joka voi salakavalasti jäytää uhrautuvuuttamme. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, mikä tuo vihollinen on ja miten voimme taistella sitä vastaan Raamatun avulla.