Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 3. LUKU

”Pyhä, pyhä, pyhä on – – Jehova”

”Pyhä, pyhä, pyhä on – – Jehova”

1, 2. Minkä näyn profeetta Jesaja sai, ja mitä se osoittaa Jehovasta?

JESAJA tunsi kunnioittavaa pelkoa näkemänsä johdosta. Hän oli saanut näyn Jumalalta, ja se oli hyvin toden tuntuinen! Myöhemmin hän kirjoitti, että hän oli ’nähnyt Jehovan’ ylhäisellä valtaistuimellaan. Jehovan runsaana poimuileva vaate täytti Jerusalemin valtavan temppelin. (Jesaja 6:1, 2.)

2 Jesajassa herätti syvää kunnioitusta myös se, mitä hän kuuli: niin voimakasta laulua, että se vavisutti temppeliä sen perustuksia myöten. Laulajat olivat serafeja, hyvin korkeassa asemassa olevia henkiluomuksia. Suurenmoisen sopusointuisessa laulussa oli yksinkertaisen majesteettiset sanat: ”Pyhä, pyhä, pyhä on armeijoiden Jehova. Koko maan täyteys on hänen kunniaansa.” (Jesaja 6:3, 4.) Sanan ”pyhä” laulaminen kolme kertaa antoi sille erityistä painoa ja syystäkin, onhan Jehova pyhyydessään ylivertainen (Ilmestys 4:8). Jehovan pyhyyttä korostetaan kautta Raamatun. Hänen nimensä liitetään sadoissa jakeissa sanoihin ”pyhä” ja ”pyhyys”.

3. Millä tavalla virheelliset käsitykset Jehovan pyhyydestä saavat monet torjumaan hänet sen sijaan että he yrittäisivät lähestyä häntä?

3 On siis selvää, että tärkeimpiä asioita, mitä Jehova haluaa meidän tietävän hänestä, on hänen pyhyytensä. Monissa ihmisissä kuitenkin jo pelkkä ajatuskin pyhyydestä herättää vastenmielisyyttä. He saattavat virheellisesti yhdistää pyhyyden omavanhurskauteen tai tekopyhyyteen. Niistä, joilla on huono itsetunto, Jumalan pyhyys saattaa tuntua enemmän lannistavalta kuin vetoavalta. He ehkä pelkäävät, etteivät he koskaan voisi olla kelvollisia saamaan läheistä suhdetta pyhään Jumalaan. Niinpä monet torjuvat Jumalan  hänen pyhyytensä johdosta. Se on surullista, sillä tuo ominaisuus on tosiasiassa hyvin voimakas syy lähestyä häntä. Miksi? Ennen kuin vastaamme tähän, tarkastellaanpa, mitä tosi pyhyys on.

Mitä on pyhyys?

4, 5. a) Mitä pyhyys merkitsee, ja mitä se ei merkitse? b) Millä kahdella tärkeällä tavalla Jehova on ”erillään”?

4 Jumalan pyhyys ei merkitse, että hän olisi omahyväinen, pöyhkeä tai muita halveksuva. Päinvastoin hän vihaa sellaisia ominaisuuksia (Sananlaskut 16:5; Jaakobin kirje 4:6). Mitä sana ”pyhä” sitten merkitsee? Raamatun heprean kielessä se juontuu ’erillään olevaa’ merkitsevästä sanasta. ”Pyhä” soveltuu palvonnassa siihen, mikä on erotettu arkikäytöstä. Pyhyys välittää vahvasti myös ajatuksen puhtaudesta. Miten tämä sana soveltuu Jehovaan? Merkitseekö se, että hän on ”erillään” epätäydellisistä ihmisistä, kaukana meistä?

5 Ei merkitse. ”Israelin Pyhänä” Jehova sanoi asuvansa kansansa ”keskellä”, niin syntisiä kuin nuo ihmiset olivatkin (Jesaja 12:6; Hoosea 11:9). Hänen pyhyytensä ei siis tee hänestä etäistä. Hän on kuitenkin ”erillään” kahdella tärkeällä tavalla. Ensinnäkin hän on erillään kaikesta luomakunnasta, koska hän yksin on Korkein. Hänen puhtautensa on ehdotonta ja rajatonta. (Psalmit 40:5; 83:18.) Toiseksi Jehova on täysin erillään kaikesta syntisyydestä, ja se on lohduttava ajatus. Kuinka niin?

6. Miksi meitä voi lohduttaa se, että Jehova on ehdottoman erillään syntisyydestä?

6 Tässä maailmassa tosi pyhyys on harvinaista. Jumalasta vieraantunut ihmisyhteiskunta on kaikessa tavalla tai toisella saastunut, synnin ja epätäydellisyyden tahraama. Meidän kaikkien on käytävä sotaa itsessämme olevaa syntiä vastaan, ja me kaikki olemme vaarassa hävitä synnille, ellemme ole valppaina (Roomalaisille 7:15–25; 1. Korinttilaisille 10:12).  Jehovalla ei ole tällaista vaaraa. Hän on kaukana syntisyydestä, eikä vähäisinkään synnin häivä tule koskaan tahraamaan häntä. Tämä vahvistaa käsitystämme Jehovasta ihanteellisena Isänä, koska se merkitsee, että hän on täysin luotettava. Toisin kuin monet syntiset ihmisisät Jehova ei milloinkaan muutu turmeltuneeksi, pidäkkeettömäksi tai loukkaavaksi. Hänen pyhyytensä tekee kaiken sellaisen tyystin mahdottomaksi. Jehova on toisinaan jopa vannonut valan oman pyhyytensä kautta, sillä mikään ei voisi olla luotettavampaa (Aamos 4:2). Eikö olekin lohdullista?

7. Miksi voidaan sanoa, että pyhyys on erottamaton osa Jehovan luontoa?

7 Pyhyys on erottamaton osa Jehovan luontoa. Valaisemme asiaa. Mietihän sanoja ”ihminen” ja ”epätäydellisyys”. Edellistä ei voi kuvailla ilman jälkimmäistä. Epätäydellisyys on meissä vallitsevana ja sävyttää kaikkea, mitä teemme. Ajattelepa sitten kahta aivan erilaista sanaa: ”Jehova” ja ”pyhä”. Pyhyys on Jehovassa vallitsevaa. Kaikki hänessä on puhdasta ja oikeaa. Emme voi oppia tuntemaan Jehovaa sellaisena kuin hän todella on, ellemme ymmärrä sanan ”pyhä” syvällistä merkitystä.

”Pyhyys kuuluu Jehovalle”

8, 9. Mikä osoittaa, että Jehova auttaa epätäydellisiä ihmisiä tulemaan pyhiksi suhteellisessa mielessä?

8 Pyhyyden personoitumana Jehovaa voidaan hyvin perustein sanoa kaiken pyhyyden lähteeksi. Hän ei pidätä tätä arvokasta ominaisuutta itsekkäästi vain itsellään, vaan antaa muidenkin päästä siitä runsain määrin osallisiksi. Kun Jumala puhui enkelin välityksellä Moosekselle palavan pensaan keskeltä, jopa maaperä tuli sillä paikalla pyhäksi, koska se oli yhteydessä Jehovaan! (2. Mooseksen kirja 3:5.)

9 Voivatko epätäydelliset ihmiset tulla pyhiksi Jehovan avulla? Kyllä suhteellisessa mielessä voivat. Jumala antoi kansalleen Israelille odotteen tulla ”pyhäksi kansakunnaksi”  (2. Mooseksen kirja 19:6). Hän siunasi tuota kansaa palvontajärjestelmällä, joka oli pyhä ja puhdas. Pyhyys on siksi toistuva teema Mooseksen laissa. Ylimmäisellä papilla oli kultainen levy turbaaninsa etupuolella, jossa se kimalteli valossa kaikkien nähtävänä. Siihen oli kaiverrettu sanat: ”Pyhyys kuuluu Jehovalle.” (2. Mooseksen kirja 28:36.) Tuohon kansaan kuuluvien palvonnalle ja koko elämäntavalle oli oltava tunnusomaista ylevät puhtausnormit. Jehova sanoi heille: ”Teidän tulee osoittautua pyhiksi, sillä minä, Jehova, teidän Jumalanne, olen pyhä.” (3. Mooseksen kirja 19:2.) Niin kauan kuin israelilaiset noudattivat Jumalan neuvoja siinä määrin kuin epätäydelliset ihmiset voivat, he olivat pyhiä suhteellisessa mielessä.

10. Mikä vastakohta pyhyyden suhteen vallitsi muinaisen Israelin ja sen naapurikansojen välillä?

10 Tämä pyhyyden korostaminen oli jyrkkä vastakohta Israelin naapurikansojen palvonnalle. Pakanakansat palvoivat jumalia, joiden pelkkä olemassaolokin oli valhetta ja huijausta ja jotka kuvattiin väkivaltaisiksi, ahneiksi ja hillitöntä sukupuolielämää viettäviksi. Ne olivat epäpyhiä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Niiden palvonta teki ihmisistä epäpyhiä. Sen tähden Jehova käski palvelijoitaan pysymään erillään pakanapalvojista ja heidän saastuneista uskonnollisista tavoistaan. (3. Mooseksen kirja 18:24–28; 1. Kuninkaiden kirja 11:1, 2.)

11. Miten Jehovan taivaallisen järjestön pyhyys ilmenee a) enkeleissä, b) serafeissa ja c) Jeesuksessa?

11 Parhaimmillaankin Jehovan valittu kansa, muinainen Israel, kykeni heijastamaan vain himmeästi hänen taivaallisen järjestönsä pyhyyttä. Jumalaa uskollisesti palvelevia miljoonia henkiluomuksia sanotaan hänen ”pyhiksi myriadeikseen” (5. Mooseksen kirja 33:2; Juudaan kirje 14). He heijastavat täydellisesti Jumalan pyhyyden hohtavan puhdasta kauneutta. Ei myöskään pidä unohtaa niitä serafeja, jotka Jesaja näki näyssään. Näiden mahtavien  henkiluomusten laulusta voidaan päätellä, että heillä on tärkeä osa Jehovan pyhyyden tunnetuksi tekemisessä koko kaikkeudessa. Yksi henkiolento on kuitenkin yli kaikkien muiden: Jumalan ainosyntyinen Poika. Hän heijastaa Jehovan pyhyyttä kaikkein suurimmassa määrin. Hänet tunnetaan hyvällä syyllä ”Jumalan pyhänä” (Johannes 6:68, 69).

Pyhä nimi, pyhä henki

12, 13. a) Miksi Jumalan nimeä kuvaillaan sopivasti pyhäksi? b) Miksi Jumalan nimi on pyhitettävä?

12 Entä Jumalan oma nimi? Kuten 1. luvussa näimme, se ei ole pelkkä arvonimi tai nimilappu. Se edustaa Jehova Jumalaa ja sulkee piiriinsä kaikki hänen ominaisuutensa. Sen vuoksi Raamatun mukaan hänen nimensä ”on pyhä” (Jesaja 57:15). Mooseksen laissa Jumalan nimen häpäiseminen tuotti kuolemantuomion (3. Mooseksen kirja 24:16). Ja huomaa, minkä Jeesus asetti ensi sijalle rukouksessa: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9.) Pyhittäminen merkitsee erilleen asettamista ja syvää kunnioittamista. Mutta miksi Jumalan oma nimi, joka on jo itsessään puhdas, tarvitsisi pyhittämistä?

13 Jumalan pyhää nimeä on loattu valhein ja parjauksin. Eedenissä Saatana valehteli Jehovasta ja vihjasi, että Hän on epäoikeudenmukainen Suvereeni (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Siitä lähtien Saatana – tämän epäpyhän maailman hallitsija – on pitänyt huolen siitä, että Jumalaa koskevia valheita on riittänyt (Johannes 8:44; 12:31; Ilmestys 12:9). Uskontokunnat ovat kuvanneet Jumalan mielivaltaiseksi, etäiseksi tai julmaksi. Ne ovat väittäneet hänen tukevan niiden verisiä sotia. Jumalan suurenmoiset luomisteot on usein luettu sokean sattuman, evoluution, ansioksi. Jumalan nimeä on tosiaan parjattu pahoin. Se täytyy pyhittää; sille kuuluva kunnia on palautettava. Odotamme hartaasti hänen nimensä pyhittämistä ja hänen suvereeniutensa kunniaan saattamista ja olemme iloisia omasta osastamme,  olipa se mikä tahansa, tuon suuren tarkoituksen yhteydessä.

14. Miksi Jumalan henkeä sanotaan pyhäksi, ja miksi pyhän hengen rienaaminen on erittäin vakava asia?

14 Jehovaan liittyy läheisesti vielä eräs piirre, jota sanotaan lähes poikkeuksetta pyhäksi: hänen henkensä eli vaikuttava voimansa (1. Mooseksen kirja 1:2). Tämän ylivertaisen voiman välityksellä Jehova toteuttaa tarkoituksiaan. Jumala tekee kaiken pyhällä ja puhtaalla tavalla, joten pyhä henki eli pyhyyden henki on sopiva nimi hänen vaikuttavalle voimalleen (Luukas 11:13; Roomalaisille 1:4). Pyhän hengen rienaaminen, mikä merkitsee Jehovan tarkoitusten tahallista vastustamista, on anteeksiantamaton synti (Markus 3:29).

Miksi Jehovan pyhyys vetää meitä hänen puoleensa?

15. Miksi Jehovan pyhyyden vuoksi on sopivaa tuntea jumalanpelkoa, ja millaisesta pelosta on kyse?

15 Ei tosiaan ole vaikeaa ymmärtää, miksi Raamattu liittää Jumalan pyhyyden ja jumalanpelon toisiinsa. Esimerkiksi psalmissa 99:3 sanotaan: ”Kiittäkööt he sinun nimeäsi. Suuri ja pelkoa herättävä, pyhä se on.” Tämä pelko ei kuitenkaan ole lamaannuttavaa kauhua, vaan syvää kunnioittavaa pelkoa, kunnioitusta jaloimmillaan. On sopivaa tuntea näin, koska Jumalan pyhyys on niin suurta. Se on häikäisevän puhdasta, loistoisaa. Sen ei silti pitäisi herättää meissä vastenmielisyyttä. Päinvastoin oikea näkemys Jumalan pyhyydestä lähentää meitä häneen. Miksi?

Pyhyyden tulisi vetää meitä puoleensa samalla tavoin kuin kauneus vetää puoleensa

16. a) Miten pyhyys yhdistetään kauneuteen? Kerro esimerkki. b) Miten näkyjen kuvaukset Jehovasta korostavat puhtautta ja valoa?

16 Ensinnäkin Raamattu yhdistää pyhyyden kauneuteen. Jesajan 63:15:ssä taivasta kuvaillaan Jumalan ”ylhäiseksi pyhyyden ja kauneuden asuinsijaksi”. Kauneus vetää puoleensa. Katsohan esimerkiksi sivun 33 kuvaa. Eikö näkymä tunnukin sinusta vetoavalta? Mistä se johtuu? Huomaa, miten puhtaalta vesi näyttää. Ilmankin täytyy olla puhdas, sillä  taivas on sininen ja valo tuntuu kimaltelevan. Jos nyt muuttaisimme tuon saman näkymän toisenlaiseksi – purossa näkyisi paljon roskia, puut ja kalliot olisivat täynnä graffiteja, ilma olisi likaisena savusta – se ei tuntuisi enää vetoavalta vaan vastenmieliseltä. Yhdistämme kauneuden luonnostaan puhtauteen ja valoon. Näillä samoilla sanoilla voidaan kuvailla Jehovan pyhyyttä. Ei ihme, että näkyjen kuvaukset Jehovasta lumoavat meidät! Valoa sädehtivää, jalokivien lailla välkehtivää, tulen tai puhtaimpien ja hohtavimpien jalometallien lailla hehkuvaa – sellaista on pyhän Jumalamme kauneus (Hesekiel 1:25–28; Ilmestys 4:2, 3).

17, 18. a) Miten Jesajan näky vaikutti häneen aluksi? b) Miten Jehova lohdutti Jesajaa serafin välityksellä, ja mitä serafin teko merkitsi?

17 Mutta tulisiko Jumalan pyhyyden saada meidät tuntemaan itsemme vähäisemmiksi? Kyllä luonnollisesti. Mehän olemme vähäisempiä Jehovaan verrattuina, hyvin lievästi sanottuna. Pitäisikö tämän etäännyttää meitä hänestä? Mietihän, miten Jesaja reagoi kuultuaan serafien julistavan Jehovan pyhyyttä. ”Minä sanoin: ’Voi minua! Minähän olen kuin vaiennettu, sillä minä olen huuliltani epäpuhdas mies ja minä asun huuliltaan epäpuhtaan kansan keskuudessa; silmänihän ovat nähneet Kuninkaan, armeijoiden Jehovan!’ ” (Jesaja 6:5.) Jehovan ääretön pyhyys muistutti Jesajaa hänen omasta syntisyydestään ja epätäydellisyydestään. Aluksi tuo uskollinen mies lamaantui, mutta Jehova ei jättänyt häntä siihen tilaan.

18 Muuan serafi tuli kiireesti lohduttamaan profeettaa. Tuo mahtava henki lensi alttarille, otti siltä hiilen ja kosketti hiilellä Jesajan huulia. Tämä kuulostaa ehkä pikemminkin tuskalliselta kuin lohduttavalta, mutta täytyy muistaa, että kyseessä oli näky, joka oli täynnä vertauskuvallista merkitystä. Jesaja, uskollinen juutalainen, tiesi hyvin, että uhreja esitettiin temppelin alttarilla päivittäin syntien sovittamiseksi. Serafi muistutti profeettaa rakkaudellisesti siitä, että vaikka  hän oli epätäydellinen, ”huulilta epäpuhdas”, * hän saattoi silti saada puhtaan aseman Jumalan edessä. Jehova oli halukas pitämään epätäydellistä, syntistä ihmistä ainakin suhteellisessa mielessä pyhänä. (Jesaja 6:6, 7.)

19. Miten meille on mahdollista olla pyhiä suhteellisessa mielessä, vaikka olemme epätäydellisiä?

19 Sama pitää paikkansa nykyäänkin. Kaikki Jerusalemin alttarilla uhratut uhrit olivat vain varjoja jostakin suuremmasta – yhdestä täydellisestä uhrista, jonka Jeesus Kristus uhrasi vuonna 33 (Heprealaisille 9:11–14). Jos todella kadumme syntejämme, oikaisemme väärän toimintatapamme ja uskomme tuohon uhriin, saamme anteeksi (1. Johanneksen kirje 2:2). Mekin voimme saada puhtaan aseman Jumalan edessä. Apostoli Pietari muistuttaa: ”On kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’ ” (1. Pietarin kirje 1:16.) Jehova ei tässä sanonut, että meidän tulisi olla yhtä pyhiä kuin hän. Hän ei koskaan odota meiltä mahdottomia  (Psalmit 103:13, 14). Sen sijaan Jehova käskee meitä olemaan pyhiä, koska hän on pyhä. ”Rakkaina lapsina” pyrimme jäljittelemään häntä niin hyvin kuin epätäydellisinä ihmisinä pystymme (Efesolaisille 5:1). Pyhyyden osoittaminen on siis jatkuva prosessi. Kasvaessamme hengellisesti työskentelemme ’täydellistääksemme pyhyyden’ päivä päivältä (2. Korinttilaisille 7:1).

20. a) Miksi on tärkeää ymmärtää, että voimme olla puhtaita pyhän Jumalamme silmissä? b) Miten Jesajaan vaikutti tieto siitä, että hänen syntinsä oli sovitettu?

20 Jehova rakastaa sitä, mikä on oikeaa ja puhdasta. Hän vihaa syntiä. (Habakuk 1:13.) Hän ei kuitenkaan vihaa meitä. Hän antaa syntimme anteeksi, jos vain suhtaudumme syntiin hänen tavallaan – vihaamme pahaa ja rakastamme hyvää – ja pyrimme seuraamaan Kristuksen Jeesuksen täydellisiä askelia (Aamos 5:15; 1. Pietarin kirje 2:21). Kun ymmärrämme, että voimme olla puhtaita pyhän Jumalamme silmissä, vaikutukset ovat syvällekäyviä. Jehovan pyhyys muistutti Jesajaa aluksi hänen omasta epäpuhtaudestaan, ja hän huudahti: ”Voi minua!” Mutta ymmärrettyään, että hänen syntinsä oli sovitettu, hänen asenteensa muuttui. Kun Jehova kysyi erääseen tehtävään vapaaehtoista, Jesaja vastasi viipymättä, vaikkei edes tiennyt, mistä tehtävästä olisi kyse. Hän ilmoitti: ”Tässä minä olen! Lähetä minut.” (Jesaja 6:5–8.)

21. Mitä perusteita meillä on uskoa, että voimme kehittää pyhyyden ominaisuutta?

21 Meidät on tehty pyhän Jumalan kuviksi, joille on annettu moraalisia ominaisuuksia ja kyky ymmärtää hengellisiä asioita (1. Mooseksen kirja 1:26). Meissä kaikissa on pyhyyden mahdollisuus. Jehova auttaa mielellään, kun kehitämme pyhyyttä jatkuvasti. Samalla pyhä Jumalamme tulee meille entistä läheisemmäksi. Kun lisäksi pohdimme Jehovan ominaisuuksia tulevissa luvuissa, näemme, että meillä on monia painavia syitä lähestyä häntä!

^ kpl 18 Ilmaus ”huulilta epäpuhdas” on sopiva, koska huulet edustavat Raamatun kuvakielessä usein puhetta tai puhuttua kieltä. Suuri osa epätäydellisten ihmisten synneistä voidaan katsoa juontuvaksi siitä, miten he käyttävät puhekykyään (Sananlaskut 10:19; Jaakobin kirje 3:2, 6).