Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 16. LUKU

’Noudata oikeutta’ vaeltaessasi Jumalan kanssa

’Noudata oikeutta’ vaeltaessasi Jumalan kanssa

1–3. a) Miksi olemme Jehovalle kiitollisuudenvelassa? b) Mitä rakkaudellinen Pelastajamme vaatii meiltä takaisin?

KUVITTELE jääneesi loukkuun uppoavaan laivaan. Juuri kun olet menettämäisilläsi toivon, pelastaja saapuu vetämään sinut turvaan. Miten helpottunut oletkaan, kun hän vie sinut pois vaaratilanteesta ja sanoo: ”Olet nyt turvassa”! Etkö tuntisikin olevasi hänelle kiitollisuudenvelassa? Olisit hänelle hyvin todellisessa mielessä velkaa elämäsi.

2 Tämä havainnollistaa joissakin suhteissa sitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme. Olemme hänelle varmasti kiitollisuudenvelassa, onhan hän antanut Poikansa lunnaiksi, minkä perusteella voimme vapautua synnin ja kuoleman otteesta. Tunnemme olevamme turvassa, koska tiedämme, että niin kauan kuin uskomme tuohon kallisarvoiseen uhriin, syntimme annetaan anteeksi ja ikuinen tulevaisuutemme on varma. (1. Johanneksen kirje 1:7; 4:9.) Kuten näimme 14. luvusta, lunnaat ovat Jehovan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden ylivertainen ilmaus. Miten meidän tulisi vastata siihen?

3 On sopivaa katsoa, mitä rakkaudellinen Pelastajamme itse vaatii meiltä takaisin. Jehova sanoo profeetta Miikan välityksellä: ”Hän on ilmoittanut sinulle, oi ihminen, mikä on hyvää. Ja mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että noudatat oikeutta ja rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?” (Miika 6:8.) Jehova vaatii meiltä takaisin muun muassa, että ’noudatamme oikeutta’. Millä tavoin voimme tehdä niin?

Pyri ”tosi vanhurskauteen”

4. Mistä tiedämme, että Jehova odottaa meidän elävän hänen vanhurskaiden normiensa mukaisesti?

4 Jehova odottaa, että noudatamme hänen oikeaa ja väärää  koskevia normejaan. Koska ne ovat oikeudenmukaisia ja vanhurskaita, pyrimme oikeuteen ja vanhurskauteen mukautumalla niihin. ”Opetelkaa tekemään hyvää, etsikää oikeutta”, sanotaan Jesajan 1:17:ssä. Jumalan sana kehottaa ’etsimään vanhurskautta’ (Sefanja 2:3). Se kannustaa myös pukeutumaan ”uuteen persoonallisuuteen, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa” (Efesolaisille 4:24). Tosi vanhurskaus – tosi oikeus – pysyy erossa väkivallasta, epäpuhtaudesta ja moraalittomuudesta, sillä nämä loukkaavat sitä, mikä on pyhää (Psalmit 11:5; Efesolaisille 5:3–5).

5, 6. a) Miksei Jehovan normeihin mukautuminen ole rasittavaa? b) Miten Raamattu osoittaa, että vanhurskauteen pyrkiminen on jatkuva prosessi?

5 Onko Jehovan vanhurskaisiin normeihin mukautuminen rasittavaa? Ei ole. Jehovan puoleen kääntynyt sydän ei pidä hänen vaatimuksiaan tukalina. Koska rakastamme Jumalaamme ja kaikkea sitä, mitä hän edustaa, haluamme elää häntä miellyttävällä tavalla. (1. Johanneksen kirje 5:3.) Muista, että Jehova ”todella rakastaa vanhurskaita tekoja” (Psalmit 11:7). Jos haluamme jäljitellä Jumalan oikeudenmukaisuutta eli vanhurskautta, meidän täytyy oppia rakastamaan sitä, mitä Jehova rakastaa, ja vihaamaan sitä, mitä hän vihaa (Psalmit 97:10).

6 Epätäydellisten ihmisten ei ole helppoa pyrkiä vanhurskauteen. Meidän täytyy riisua pois vanha persoonallisuus syntisine tottumuksineen ja pukea yllemme uusi. Raamattu sanoo, että uutta persoonallisuutta ”uudistetaan” täsmällisen tiedon avulla. (Kolossalaisille 3:9, 10.) Sana ”uudistetaan” viittaa siihen, että uuteen persoonallisuuteen pukeutuminen on jatkuva prosessi, joka vaatii sinnikästä ponnistelua. Yritimmepä kuinka kovasti tahansa toimia oikein, joskus syntinen luontomme saa meidät kompastumaan ajatuksissa, sanoissa tai teoissa (Roomalaisille 7:14–20; Jaakobin kirje 3:2).

7. Millä tavalla meidän pitäisi suhtautua takaiskuihin, joita koemme pyrkiessämme vanhurskauteen?

7 Miten meidän pitäisi suhtautua takaiskuihin, joita koemme  pyrkiessämme vanhurskauteen? Emme tietenkään halua vähätellä synnin vakavuutta. Toisaalta emme myöskään saa koskaan antaa periksi ajatellen, että puutteemme tekevät meistä kelvottomia Jehovan palvelukseen. Suosiollinen Jumalamme on tehnyt järjestelyn sen hyväksi, että vilpittömästi katuvat voivat päästä takaisin hänen suosioonsa. Mietihän apostoli Johanneksen lohduttavia sanoja: ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi syntiä.” Sitten hän kuitenkin lisäsi realistisesti: ”Jos joku tekeekin synnin [perityn epätäydellisyyden vuoksi], niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus.” (1. Johanneksen kirje 2:1.) Jehova antoi Jeesuksen lunastusuhriksi, jotta voisimme palvella Häntä otollisella tavalla huolimatta syntisyydestämme. Eikö tämä saakin meidät tekemään parhaamme voidaksemme miellyttää Jehovaa?

Hyvä uutinen ja Jumalan oikeudenmukaisuus

8, 9. Miten hyvän uutisen julistaminen on osoitus Jehovan oikeudenmukaisuudesta?

8 Voimme noudattaa oikeutta – jäljitellä Jumalan oikeudenmukaisuutta – osallistumalla täysin määrin Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Miten Jehovan oikeudenmukaisuus ja hyvä uutinen liittyvät toisiinsa?

9 Jehova ei tee loppua tästä jumalattomasta järjestelmästä ennen kuin on ensin antanut varoituksen kaikua. Lopun ajan tapahtumia koskevassa ennustuksessaan Jeesus sanoi: ”Kaikissa kansakunnissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10; Matteus 24:3.) Sana ”ensin” osoittaa, että maailmanlaajuista saarnaamista seuraa muita tapahtumia. Niihin kuuluu ennustettu suuri ahdistus, joka merkitsee jumalattomien tuhoa ja valmistaa tietä vanhurskaalle uudelle maailmalle (Matteus 24:14, 21, 22). Kellään ei varmasti voi olla todellista aihetta syyttää Jehovaa epäoikeudenmukaisuudesta jumalattomia kohtaan. Antamalla varoituksen kaikua hän antaa heille täyden mahdollisuuden muuttaa tapojaan ja säästyä siten tuholta. (Joona 3:1–10.)

Ilmaisemme jumalista oikeutta kertomalla hyvää uutista toisille puolueettomasti

10, 11. Miten se, että osallistumme hyvän uutisen saarnaamiseen, ilmentää jumalista oikeutta?

 10 Miten se, että me saarnaamme hyvää uutista, ilmentää jumalista oikeutta? Ensinnäkin on aivan oikein, että teemme voitavamme auttaaksemme muita pelastumaan. Ajatellaanpa uudelleen pelastumista uppoavasta laivasta. Pelastusveneen suojissa haluaisit varmasti auttaa muita, jotka ovat vielä veden varassa. Samalla tavalla meillä on velvollisuus niitä kohtaan, jotka vielä kamppailevat tämän jumalattoman järjestelmän ”vesissä”. Monet kyllä torjuvat sanomamme, mutta niin kauan kuin Jehova on kärsivällinen, meillä on vastuu antaa heille tilaisuus ’päästä katumukseen’, jolloin he voivat pelastua (2. Pietarin kirje 3:9).

11 Saarnaamalla hyvää uutista kaikille tapaamillemme ihmisille ilmaisemme oikeudenmukaisuutta toisellakin tärkeällä tavalla: olemme puolueettomia. Muista, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apostolien teot 10:34, 35). Jos aiomme jäljitellä hänen oikeudenmukaisuuttaan, emme saa tuomita ihmisiä ennakolta. Meidän tulee kertoa hyvää uutista toisille riippumatta heidän rodustaan, yhteiskunnallisesta asemastaan tai vauraudestaan. Näin annamme kaikille kuunteleville tilaisuuden kuulla hyvä uutinen ja osoittaa sille vastakaikua. (Roomalaisille 10:11–13.)

Miten kohtelemme toisia

12, 13. a) Miksi meidän ei pitäisi tuomita toisia hätäisesti? b) Mitä Jeesus tarkoitti neuvollaan ”lakatkaa tuomitsemasta”? (Ks. myös alaviitettä.)

12 Voimme noudattaa oikeutta myös kohtelemalla toisia samalla tavalla kuin Jehova kohtelee meitä. On liiankin helppoa tuomita toiset – arvostella heitä heidän virheidensä johdosta ja kyseenalaistaa heidän vaikuttimensa. Mutta kuka meistä haluaisi, että Jehova tutkisi vaikuttimemme ja  puutteemme armottomasti? Se ei ole Jehovan tapa kohdella ihmisiä. Psalmista havainnoi: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Emmekö olekin kiitollisia siitä, että oikeudenmukainen ja armollinen Jumalamme ei halua viipyä puutteissamme? (Psalmit 103:8–10.) Miten meidän siis tulisi kohdella toisia?

13 Jos ymmärrämme, että Jumalan oikeudenmukaisuuteen sisältyy armollisuus, emme tuomitse toisia hätäisesti asioissa, jotka eivät kuulu meille tai jotka ovat vähemmän tärkeitä. Jeesus varoitti vuorisaarnassaan: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi.” * (Matteus 7:1; Luukas 6:37.) Jeesus osoitti tajuavansa, että epätäydellisillä ihmisillä on taipumus olla tuomitsevia. Niiden hänen kuulijoistaan, joilla oli tapana arvostella toisia ankarasti, tuli lopettaa se.

14. Mistä syistä meidän täytyy ’lakata tuomitsemasta’ toisia?

14 Miksi meidän tulee ’lakata tuomitsemasta’ toisia? Ensinnäkin valtamme on rajallinen. Opetuslapsi Jaakob muistuttaa: ”Yksi on lainsäätäjä ja tuomari” – Jehova. Siksi hän kysyy osuvasti: ”Mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäistäsi?” (Jaakobin kirje 4:12; Roomalaisille 14:1–4.) Lisäksi syntinen luontomme voi hyvin helposti saada meidät tekemään epäreiluja arvioita. Monet asenteet ja vaikuttimet – muun muassa ennakkoluulot, loukattu ylpeys, mustasukkaisuus ja omavanhurskaus – voivat vääristää näkemystämme toisista. Meillä on muitakin rajoituksia, ja kun muistamme sen, emme kiirehdi etsimään toisista vikoja. Emme kykene lukemaan sydämiä emmekä voi tuntea toisten olosuhteita yksityiskohtaisesti. Mitä me siis olemme syyttämään toisia uskovia vääristä vaikuttimista tai arvostelemaan heidän ponnistuksiaan  Jumalan palveluksessa? On paljon parempi jäljitellä Jehovaa etsimällä veljistämme ja sisaristamme hyvää, sen sijaan että keskittyisimme heidän puutteisiinsa.

15. Millaisilla sanoilla ja käytöksellä ei ole mitään sijaa Jumalan palvojien keskuudessa ja miksi ei?

15 Entä perheenjäsenet? Valitettavasti jotkin nykymaailman kovimmista ”tuomioista” langetetaan paikassa, jonka pitäisi olla rauhan tyyssija – kotona. Ei ole harvinaista kuulla miehistä, vaimoista tai vanhemmista, joiden perheenjäsenet ovat tuomittuja kestämään jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ilkeillä sanoilla, katkeralla ivalla ja väkivaltaisella käytöksellä ei kuitenkaan ole mitään sijaa Jumalan palvojien keskuudessa (Efesolaisille 4:29, 31; 5:33; 6:4). Jeesuksen neuvo ’lakata tuomitsemasta’ on voimassa myös kotona. On muistettava, että oikeuden noudattamiseen  sisältyy toisten kohtelu sillä tavoin kuin Jehova kohtelee meitä. Jumalamme ei milloinkaan kohtele meitä tylysti tai julmasti, vaan hän on ”hyvin hellä kiintymyksessään” niitä kohtaan, jotka rakastavat häntä (Jaakobin kirje 5:11). Miten hieno esimerkki meille!

Vanhimmat palvelevat ”oikeuden hyväksi”

16, 17. a) Mitä Jehova odottaa vanhimmilta? b) Mitä on tehtävä, kun synnintekijä ei ilmaise aitoa katumusta, ja miksi?

16 Meillä kaikilla on velvollisuus noudattaa oikeutta, mutta kristillisen seurakunnan vanhimmat ovat tässä suhteessa aivan erityisen vastuullisia. Jesaja kirjoitti profeetallisen kuvauksen ”ruhtinaista” eli vanhimmista: ”Katso! Kuningas tulee hallitsemaan vanhurskauden hyväksi, ja ruhtinaat puolestaan tulevat hallitsemaan oikeuden hyväksi.” (Jesaja 32:1.) Jehova odottaa vanhinten palvelevan oikeutta silmällä pitäen. Miten he voivat toimia näin?

17 Nämä hengellisesti pätevät miehet tietävät hyvin, että oikeus eli vanhurskaus vaatii pitämään seurakunnan puhtaana. Toisinaan vanhimmat ovat velvollisia käsittelemään vakavia väärintekotapauksia. Silloin he pitävät mielessään, että jumalalliseen oikeuteen sisältyy armon ilmaiseminen, jos se suinkin on mahdollista. Siksi he yrittävät johdattaa synnintekijää katumukseen. Mutta entä jos tämä ei ilmaise aitoa katumusta auttamisyrityksistä huolimatta? Jehovan sana käskee ryhtymään päättäväisiin toimiin täydellisen oikeuden mukaisesti: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Tämä merkitsee hänen erottamistaan seurakunnasta. (1. Korinttilaisille 5:11–13; 2. Johanneksen kirje 9–11.) Vanhimmat ovat pahoillaan, jos he joutuvat tekemään näin, mutta he tajuavat, että se on välttämätöntä seurakunnan moraalisen ja hengellisen puhtauden suojelemiseksi. Silti he toivovat, että synnintekijä tulee jonain päivänä järkiinsä ja palaa seurakuntaan (Luukas 15:17, 18).

18. Mitä vanhimmat pitävät mielessään antaessaan toisille Raamattuun perustuvia neuvoja?

 18 Palveleminen oikeutta silmällä pitäen merkitsee myös sitä, että annetaan tarvittaessa Raamattuun perustuvaa neuvontaa. Vanhimmat eivät tietenkään etsi toisista vikoja eivätkä ole joka käänteessä oikaisemassa muita. Toinen uskova voi kuitenkin ottaa ”jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä”. Vanhimmat muistavat, ettei jumalallinen oikeus ole julma eikä tunteeton, ja yrittävät siksi ”palauttaa kohdalleen sellaisen ihmisen lempeyden hengessä”. (Galatalaisille 6:1.) He eivät siis sättisi erehtynyttä eivätkä puhuisi hänelle tylysti. Rakkaudellisesti esitetyt neuvot kannustavat. Silloinkin kun vanhimmat ojentavat jostakin nimenomaisesta asiasta – osoittavat suoraan epäviisaan toiminnan seuraukset – he pitävät mielessään, että erehtynyt uskontoveri on Jehovan laumaan kuuluva lammas (Luukas 15:7). * Kun neuvojen tai ojennuksen takana on selvästi rakkaus, on todennäköisempää, että erehtynyt saadaan palautettua kohdalleen.

19. Mitä päätöksiä vanhinten täytyy tehdä, ja mihin niiden on perustuttava?

19 Vanhinten täytyy usein tehdä toisiin uskoviin vaikuttavia päätöksiä. He esimerkiksi kokoontuvat ajoittain pohtimaan, olisiko seurakunnassa muita päteviä veljiä, joita voitaisiin suositella vanhimmiksi tai avustaviksi palvelijoiksi. Vanhimmat tietävät, miten tärkeää on olla puolueeton. He antavat näitä nimityksiä koskevien Jumalan vaatimusten ohjata itseään päätöksenteossa eivätkä nojaudu pelkkiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin. Näin he toimivat ”ilman ennakkopäätöstä, tekemättä mitään ennakkomieltymyksen mukaan” (1. Timoteukselle 5:21).

20, 21. a) Mitä vanhimmat pyrkivät tekemään ja miksi? b) Miten vanhimmat voivat auttaa ”masentuneita sieluja”?

 20 Vanhimmat toteuttavat jumalallista oikeutta muillakin tavoin. Ennustettuaan, että vanhimmat palvelisivat ”oikeuden hyväksi”, Jesaja jatkoi: ”Jokaisen täytyy osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa.” (Jesaja 32:2.) Vanhimmat pyrkivät siis lohduttamaan ja virkistämään palvojatovereitaan.

21 Monet tarvitsevat nykyään rohkaisua lukuisten lannistavien ongelmien keskellä. Vanhimmat, miten voitte auttaa ”masentuneita sieluja”? (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Kuunnelkaa heitä empaattisesti (Jaakobin kirje 1:19). Heidän täytyy ehkä saada kertoa sydäntään painavasta ”huolestuneisuudesta” ihmiselle, johon he luottavat (Sananlaskut 12:25).  Vakuuttakaa heille, että he ovat toivottuja, arvostettuja ja rakastettuja – niin Jehovan kuin myös veljien ja sisarten silmissä (1. Pietarin kirje 1:22; 5:6, 7). Lisäksi voitte rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Heistä voi olla erittäin lohdullista kuulla vanhimman rukoilevan hartaasti heidän puolestaan. (Jaakobin kirje 5:14, 15.) Rakkaudellinen ponnistelunne masentuneiden auttamiseksi ei jää oikeuden Jumalalta huomaamatta.

Vanhimmat heijastavat Jehovan oikeutta rohkaistessaan masentuneita

22. Millä tavoin voimme jäljitellä Jehovan oikeudenmukaisuutta, ja mihin se johtaa?

22 Pääsemme tosiaan yhä lähemmäksi Jehovaa jäljittelemällä hänen oikeudenmukaisuuttaan. Kun noudatamme hänen vanhurskaita normejaan, kun kerromme pelastavaa hyvää uutista toisille ja kun keskitymme päättäväisesti toisten hyviin puoliin heidän puutteidensa sijasta, ilmaisemme jumalista oikeutta. Vanhimmat, kun te suojelette seurakunnan puhtautta, kun annatte rakentavia raamatullisia neuvoja, kun teette puolueettomia päätöksiä ja kun rohkaisette masentuneita, heijastatte jumalista oikeutta. Miten Jehovan sydän ilahtuukaan, kun hän katselee taivaista ja näkee kansansa yrittävän parhaansa mukaan ’noudattaa oikeutta’ vaeltaessaan hänen kanssaan!

^ kpl 13 Jotkin käännökset kuuluvat: ”Älkää tuomitko.” Tällainen käännös sisältää ajatuksen ”älkää ryhtykö tuomitsemaan”. Raamatunkirjoittajat laittoivat kiellon tässä kuitenkin preesensiin, aikamuotoon joka ilmaisee (jatkuvaa) tapahtumista nykyajassa. Jakeissa siis kuvailtiin toimintaa, joka tapahtui parhaillaan mutta jonka oli loputtava.

^ kpl 18 Raamattu sanoo 2. Timoteuksen kirjeen 4:2:ssa, että vanhinten täytyy joskus ’ojentaa, nuhdella, kehottaa’. Kehottamista vastaavan kreikkalaisen sanan (pa·ra·ka·leʹō) merkitys voi olla ’rohkaista’. Sille sukua oleva kreikan sana pa·raʹklē·tos voi viitata syytetyn puolestapuhujaan oikeusasiassa. Vanhinten tulee siis lujaa oikaisuakin antaessaan olla niiden auttajia, jotka tarvitsevat hengellistä apua.

Aiheesta lisää

Miksi jotkut erotetaan seurakunnasta?

Miten Jehovalta tuleva rakkaudellinen kuri hyödyttää katuvia väärintekijöitä?

Kristityt vanhimmat – työtovereita meidän iloksemme

Millä tavoilla vanhimmat auttavat veljiä ja sisaria iloitsemaan Jumalan palvelemisesta?