Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Lähesty Jehovaa

 14. LUKU

Jehova antaa Poikansa ”lunnaiksi vastaamaan monia”

Jehova antaa Poikansa ”lunnaiksi vastaamaan monia”

1, 2. Miten Raamattu kuvailee ihmiskunnan tilaa, ja mikä on ainoa ulospääsy?

”KOKO luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka.” (Roomalaisille 8:22.) Näillä sanoilla apostoli Paavali kuvailee onnetonta tilaamme. Ihmisen näkökulmasta katsottuna kärsimyksestä, synnistä ja kuolemasta ei näytä olevan ulospääsyä. Mutta Jehovalla ei ole ihmisen rajoituksia (4. Mooseksen kirja 23:19). Oikeuden Jumala on huolehtinut siitä, että meillä on ulospääsy ahdingostamme: lunnaat.

2 Lunnaat ovat Jehovan suurin lahja ihmiskunnalle. Ne mahdollistavat meille vapautuksen synnistä ja kuolemasta (Efesolaisille 1:7). Ne antavat perustan toivolle ikuisesta elämästä joko taivaassa tai paratiisimaassa (Luukas 23:43; Johannes 3:16; 1. Pietarin kirje 1:4). Mutta mitä lunnaat oikeastaan ovat? Mitä ne opettavat Jehovan ylivertaisesta oikeudenmukaisuudesta?

Lunnaiden tarve syntyy

3. a) Miksi lunnaita alettiin tarvita? b) Miksei Jumala voinut yksinkertaisesti lieventää Aadamin jälkeläisten kuolemantuomiota?

3 Lunnaita alettiin tarvita Aadamin synnin vuoksi. Hän ei totellut Jumalaa, ja sen johdosta hän jätti jälkeläisilleen perinnöksi sairaudet, murheet, tuskan ja kuoleman (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 8:20). Jumala ei voinut antaa tunteille valtaa, niin että hän olisi yksinkertaisesti lieventänyt kuolemantuomiota. Silloin hän olisi sivuuttanut oman lakinsa, jonka mukaan ”synnin palkka on kuolema” (Roomalaisille 6:23). Ja jos Jehova olisi mitätöinyt omat oikeusnorminsa, epäjärjestys ja laittomuus olisivat vallanneet koko kaikkeuden!

4, 5. a) Miten Saatana solvasi Jumalaa, ja miksi Jehova oli velvollinen vastaamaan noihin haasteisiin? b) Minkä syytöksen Saatana esitti Jehovan uskollisia palvelijoita vastaan?

 4 Eedenissä noussut kapina herätti vielä tärkeämpiäkin kysymyksiä, kuten näimme 12. luvussa. Saatana langetti synkän varjon Jumalan hyvän nimen ylle. Hän todellisuudessa syytti Jehovaa valehtelijaksi ja julmaksi tyranniksi, joka eväsi luomuksiltaan vapauden (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Näytti lisäksi siltä, että hän olisi tehnyt tyhjäksi Jumalan tarkoituksen täyttää maa vanhurskailla ihmisillä, ja siten hän leimasi Jumalan epäonnistujaksi (1. Mooseksen kirja 1:28; Jesaja 55:10, 11). Jos Jehova olisi jättänyt vastaamatta näihin haasteisiin, monien hänen älyllisten luomustensa luottamus hänen hallintoonsa olisi hyvinkin voinut jossain määrin horjua.

5 Saatana solvasi myös Jehovan uskollisia palvelijoita esittäen sellaisen syytöksen, että he palvelivat Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista ja että paineen alla kukaan ei pysyisi Hänelle uskollisena (Job 1:9–11). Nämä kiistakysymykset olivat paljon tärkeämpiä kuin ihmisten tukala tilanne. Jehova tunsi syystäkin olevansa velvollinen vastaamaan Saatanan solvauksiin. Mutta miten Jumala voisi ratkaista nämä kysymykset ja samalla pelastaa ihmiskunnan?

Lunnaat – samanarvoisuus

6. Millä ilmauksilla Raamattu kuvailee Jumalan keinoa ihmiskunnan pelastamiseksi?

6 Jehovan ratkaisu oli sekä ylivertaisen armollinen että perin pohjin oikeudenmukainen – sellainen jota kukaan ihminen ei olisi voinut keksiä. Silti se oli verrattoman yksinkertainen. Siitä puhutaan eri raamatunkohdissa ostamisena ja sovittamisena (Daniel 9:24; Galatalaisille 3:13; Kolossalaisille 1:20; Heprealaisille 2:17). Mutta kuvaavin ilmaus lienee se, jota Jeesus itse käytti. Hän sanoi: ”Ihmisen Poika [ei] tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa  lunnaiksi [kreikaksi lyʹtron] vastaamaan monia.” (Matteus 20:28.)

7, 8. a) Mitä sana ”lunnaat” merkitsee Raamatussa? b) Millä tavalla samanarvoisuus liittyy lunnaisiin?

7 Mitä ovat lunnaat? Tässä käytetty kreikkalainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’päästää irti, vapauttaa’. Sanaa käytettiin rahasta, joka maksettiin vastikkeeksi sotavankien vapauttamisesta. Lunnaat ovat siis pohjimmiltaan se, mitä maksetaan jonkin takaisin ostamiseksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”lunnaita” vastaava sana (koʹfer) tulee verbistä, joka merkitsee ’peittää’. Jumala esimerkiksi käski Nooaa ’suojaamaan’ (saman sanan eräs muoto) eli peittämään arkin maatervalla (1. Mooseksen kirja 6:14). Tämä auttaa ymmärtämään, että lunastaminen merkitsee myös syntien peittämistä (Psalmit 65:3).

8 ”Uuden testamentin teologisessa sanakirjassa” todetaan huomionarvoisesti, että tämä sana (koʹfer) ”merkitsee aina samanarvoisuutta” eli vastaavuutta (Theological Dictionary of the New Testament). Niinpä liiton arkkua peittänyt kansi oli samanmuotoinen kuin itse arkku. Samalla tavalla synnistä lunastamiseksi eli synnin peittämiseksi täytyy maksaa hinta, joka vastaa täysin synnin aiheuttamaa vahinkoa eli peittää sen kokonaan. Israelin saamassa Jumalan laissa sanottiin: ”Sielu sielusta, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” (5. Mooseksen kirja 19:21.)

9. Miksi uskon miehet uhrasivat eläinuhreja, ja miten Jehova suhtautui niihin?

9 Uskon miehet Abelista eteenpäin uhrasivat Jumalalle eläinuhreja. Näin he osoittivat olevansa tietoisia synnistä ja lunastuksen tarpeesta sekä ilmaisivat uskovansa Jumalan lupaamaan vapautukseen, joka tulisi hänen ’siemenensä’ kautta. (1. Mooseksen kirja 3:15; 4:1–4; 3. Mooseksen kirja 17:11; Heprealaisille 11:4.) Jehova katsoi tällaisia uhreja  suopeasti ja soi näille palvojille hyvän aseman edessään. Eläinuhrit olivat silti parhaimmillaankin vain vertauskuvallisia. Eläimet eivät voisi peittää ihmisen syntiä, sillä ne ovat ihmistä vähempiarvoisia (Psalmit 8:4–8). Raamattu sanookin: ”Sonnien ja vuohien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.” (Heprealaisille 10:1–4.) Sellaiset uhrit olivat ainoastaan esikuva tulevasta tosi lunastusuhrista.

”Vastaavat lunnaat”

10. a) Ketä lunastajan piti vastata ja miksi? b) Miksi tarvittiin vain yksi ihmisuhri?

10 ”Kaikki kuolevat Aadamissa”, sanoi apostoli Paavali (1. Korinttilaisille 15:22). Lunnaisiin täytyi siksi sisältyä Aadamin tarkan vastineen – täydellisen ihmisen – kuolema (Roomalaisille 5:14). Muunlainen luomus ei voisi saattaa oikeuden vaakaa tasapainoon. ”Vastaavat lunnaat” voisi antaa vain täydellinen ihminen, joka ei olisi Aadamilta perityn kuolemantuomion alainen – ihminen joka vastaisi täydellisesti Aadamia (1. Timoteukselle 2:6). Ei olisi tarpeen uhrata lukemattomia miljoonia ihmisiä vastineeksi jokaisesta Aadamin jälkeläisestä. Apostoli Paavali selitti: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12.) Ja ”koska kuolema on ihmisen kautta”, Jumala järjesti niin, että ihmiskunta lunastettaisiin ”ihmisen kautta” (1. Korinttilaisille 15:21). Millä tavalla se tapahtuisi?

”Vastaavat lunnaat kaikkien puolesta”

11. a) Miten lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”? b) Mikseivät Aadam ja Eeva olisi voineet hyötyä lunnaista? (Ks. alaviitettä.)

11 Jehova järjesti niin, että täydellinen ihminen uhraisi vapaaehtoisesti elämänsä. Roomalaiskirjeen 6:23:n mukaan ”synnin palkka on kuolema”. Uhraamalla elämänsä lunastaja ”maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta”. Hän toisin sanoen maksaisi Aadamin synnin palkan. (Heprealaisille 2:9; 2. Korinttilaisille 5:21; 1. Pietarin kirje 2:24.) Tällä  olisi syvällisiä oikeudellisia seurauksia. Lunnaat kumoaisivat Aadamin tottelevaisten jälkeläisten kuolemantuomion, ja siten ne poistaisivat synnin tuhoisan voiman juuria myöten (Roomalaisille 5:16). *

12. Valaise, miten yhden velan maksaminen voi hyödyttää monia.

12 Valaistaanpa asiaa. Kuvittele asuvasi kaupungissa, jossa valtaosa asukkaista käy töissä suuressa tehtaassa. Sinulle ja muille maksetaan työstänne hyvin, ja elätte mukavasti – siihen asti kun tehdas eräänä päivänä sulkee ovensa. Tehtaanjohtaja on muuttunut epärehelliseksi, ja yritys on mennyt konkurssiin. Olette nyt yllättäen ilman työtä ettekä pysty maksamaan laskuja. Aviopuolisot, lapset ja saamamiehet kärsivät tuon yhden miehen turmeltuneisuuden takia. Onko tilanteesta ulospääsyä? On kyllä. Varakas hyväntekijä päättää puuttua asiaan. Hän ymmärtää tehtaan arvon ja tuntee myös sääliä sen lukuisia työntekijöitä ja näiden perheitä kohtaan. Hän maksaa yhtiön velan ja avaa tehtaan uudelleen. Tuon yhden velan pois pyyhkiminen tuo huojennuksen tehtaan monille työntekijöille ja heidän perheilleen sekä saamamiehille. Samalla tavalla Aadamin velan pois pyyhkiminen hyödyttää lukemattomia miljoonia ihmisiä.

Kuka huolehtii lunnaiden maksamisesta?

13, 14. a) Miten Jehova huolehti lunnaiden maksamisesta ihmiskunnan pelastamiseksi? b) Kenelle lunnaat maksetaan, ja miksi tällainen maksu on tarpeen?

13 Ainoastaan Jehova saattoi antaa ”Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin” (Johannes 1:29). Jumala ei kuitenkaan lähettänyt ketä tahansa enkeliä pelastamaan ihmiskuntaa, vaan hänet, joka voisi antaa lopullisen, ratkaisevan  vastauksen Saatanan syytökseen Jehovan palvelijoita vastaan. Jehova teki suurimman mahdollisen uhrauksen lähettämällä ainosyntyisen Poikansa, johon ”hän oli erityisesti mieltynyt” (Sananlaskut 8:30). Jumalan Poika ”tyhjensi itsensä” halukkaasti taivaallisesta luonnostaan (Filippiläisille 2:7). Jehova siirsi taivaallisen Esikoispoikansa elämän ja persoonallisuuden ihmeen välityksellä juutalaisen neitsyen Marian kohtuun (Luukas 1:27, 35). Ihmisenä hänen nimensä olisi Jeesus, mutta oikeudellisessa mielessä häntä voitaisiin sanoa toiseksi Aadamiksi, sillä hän vastasi Aadamia täydellisesti (1. Korinttilaisille 15:45, 47). Sen vuoksi Jeesus saattoi uhrata itsensä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta.

14 Kenelle lunnaat maksettaisiin? Psalmissa 49:7 sanotaan nimenomaan, että ne maksettaisiin ”Jumalalle”. Mutta eikö juuri Jehova järjestä lunnaat? Kyllä, mutta se ei tee niistä tarkoituksetonta, mekaanista vaihtoa – ikään kuin siirrettäisiin rahaa taskusta toiseen. On ymmärrettävä, että lunnaissa ei ole kyse konkreettisesta vaihtokaupasta vaan oikeustoimesta. Järjestämällä lunnasmaksun, jopa itselleen äärettömän kalliiseen hintaan, Jehova vahvisti noudattavansa horjumatta omaa täydellistä oikeuttaan (1. Mooseksen kirja 22:7, 8, 11–13; Heprealaisille 11:17; Jaakobin kirje 1:17).

15. Miksi Jeesuksen piti välttämättä kärsiä ja kuolla?

15 Vuoden 33 keväällä Jeesus Kristus alistui vapaaehtoisesti koettelemukseen, joka johti lunnaiden maksamiseen. Hän antoi pidättää itsensä väärien syytteiden perusteella, tuomita itsensä syylliseksi ja naulata itsensä teloituspaaluun. Pitikö hänen tosiaan välttämättä kärsiä näin paljon? Piti, koska Jumalan palvelijoiden nuhteettomuutta koskeva kiistakysymys oli ratkaistava. On huomionarvoista, että Jumala ei sallinut Herodeksen tappaa Jeesusta pienokaisena (Matteus 2:13–18). Mutta aikuisena Jeesus kykeni vastustamaan Saatanan täysivoimaisia hyökkäyksiä ymmärtäen läpikotaisin  asiaan liittyvät kiistakysymykset. * Pysymällä hirvittävästä kohtelusta huolimatta ”uskollisena, vilpittömänä, saastumattomana, syntisistä erotettuna” hän osoitti kiistattoman selvästi, että Jehovalla on palvelijoita, jotka pysyvät uskollisina koettelemuksessa (Heprealaisille 7:26). Ei siis ihme, että juuri ennen kuolemaansa Jeesus huudahti voitonriemuisesti: ”Se on täytetty!” (Johannes 19:30.)

Lunastustyön saattaminen päätökseen

16, 17. a) Miten Jeesus jatkoi lunastustyötään? b) Miksi Jeesuksen piti ilmaantua ”Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme”?

16 Jeesuksen täytyi vielä saattaa lunastustyönsä päätökseen. Kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen Jehova herätti hänet kuolleista (Apostolien teot 3:15; 10:40). Tällä merkittävällä teolla Jehova paitsi palkitsi Poikansa tämän uskollisesta palveluksesta myös antoi hänelle tilaisuuden saattaa lunastustyönsä päätökseen Jumalan Ylimmäisenä Pappina (Roomalaisille 1:4; 1. Korinttilaisille 15:3–8). Apostoli Paavali selittää: ”Kun Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi, – – hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” (Heprealaisille 9:11, 12, 24.)

17 Kristus ei voinut viedä vertaan taivaaseen kirjaimellisesti  (1. Korinttilaisille 15:50). Sen sijaan hän vei sinne sen, mitä tuo veri kuvasi: hänen uhratun täydellisen ihmiselämänsä oikeudellisen arvon. Sitten hän Jumalan kasvojen edessä esitti muodollisesti tuon elämän arvon lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. Hyväksyikö Jehova uhrin? Kyllä, ja se kävi ilmi vuoden 33 helluntaina, kun pyhä henki vuodatettiin noin 120 opetuslapsen päälle Jerusalemissa (Apostolien teot 2:1–4). Niin innostavaa kuin tämä olikin, se oli vasta alkua lunnaiden suurenmoiselle hyödyntämiselle.

Lunnaiden hyöty

18, 19. a) Mitkä kaksi ihmisryhmää hyötyvät sovituksesta, joka on mahdollinen Kristuksen veren välityksellä? b) Miten lunnaat hyödyttävät ”suurta joukkoa” nykyään ja tulevaisuudessa?

18 Kirjeessään kolossalaisille Paavali selittää, että Jumala näki hyväksi Kristuksen välityksellä sovittaa kanssaan kaiken muun tekemällä rauhan Jeesuksen kidutuspaalussa vuodattaman veren kautta. Paavali selittää lisäksi, että tämä sovitus koskee kahta eri ihmisryhmää, nimittäin ”taivaissa olevaa” ja ”maan päällä olevaa”. (Kolossalaisille 1:19, 20; Efesolaisille 1:10.) Ensimmäisen ryhmän muodostavat 144 000 kristittyä, jotka saavat toivon palvella taivaallisina pappeina ja hallita kuninkaina maata Kristuksen Jeesuksen kanssa (Ilmestys 5:9, 10; 7:4; 14:1–3). Heidän välityksellään lunnaita käytetään tottelevaisen ihmiskunnan hyödyksi asteittain tuhannen vuoden aikana (1. Korinttilaisille 15:24–26; Ilmestys 20:6; 21:3, 4).

19 ”Maan päällä oleva” tarkoittaa ihmisiä, joita odottaa täydellinen elämä paratiisissa maan päällä. Ilmestyksen 7:9–17:ssä heitä kuvaillaan ”suureksi joukoksi”, joka säilyy elossa tulevasta ”suuresta ahdistuksesta”. Heidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa siihen asti ennen kuin he hyötyvät lunnaista. He ovat jo ”pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. He uskovat lunnaisiin, ja siksi he hyötyvät tuosta rakkaudellisesta järjestelystä hengellisesti jo nyt. Heidät  on julistettu vanhurskaiksi Jumalan ystävinä! (Jaakobin kirje 2:23.) Jeesuksen uhrin ansiosta he voivat lähestyä ”vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta” (Heprealaisille 4:14–16). Kun he erehtyvät, he saavat todellisen anteeksiannon (Efesolaisille 1:7). Epätäydellisyydestään huolimatta heillä on puhdas omatunto (Heprealaisille 9:9; 10:22; 1. Pietarin kirje 3:21). Sovitus Jumalan kanssa ei siis ole pelkkä toive vaan tämänhetkistä todellisuutta! (2. Korinttilaisille 5:19, 20.) Tuhatvuotiskaudella heidät vähitellen ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta”, ja lopulta he saavat ”Jumalan lasten loistoisan vapauden” (Roomalaisille 8:21).

20. Miten lunnaiden mietiskeleminen vaikuttaa sinuun?

20 ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen – – kautta” lunnaista! (Roomalaisille 7:25.) Tuo järjestely on yksinkertainen periaatteeltaan mutta silti riittävän syvällinen täyttämään meidät kunnioittavalla pelolla (Roomalaisille 11:33). Ja kun mietimme lunnaita arvostavassa hengessä, ne koskettavat sydäntämme ja oikeuden Jumala tulee meille entistä läheisemmäksi. Meillä on psalmistan tavoin kaikki syyt ylistää Jehovaa, joka ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta” (Psalmit 33:5).

^ kpl 11 Aadam ja Eeva eivät olisi voineet hyötyä lunnaista. Mooseksen laissa esitettiin seuraava tahallista murhaajaa koskeva periaate: ”Ettekä saa ottaa lunnaita kuoleman ansaitsevan murhaajan sielusta.” (4. Mooseksen kirja 35:31.) Aadam ja Eeva selvästikin ansaitsivat kuoleman, koska he rikkoivat Jumalaa vastaan omasta halustaan ja tieten tahtoen. Siten he luopuivat ikuisen elämän odotteestaan.

^ kpl 15 Kumotakseen Aadamin synnin Jeesuksen täytyi kuolla täydellisenä miehenä, ei täydellisenä lapsena. Aadamhan teki syntiä tahallisesti, täysin tietoisena tekonsa vakavuudesta ja seurauksista. Voidakseen tulla ”viimeiseksi Aadamiksi” ja peittää tuon synnin Jeesuksen täytyi tehdä kypsä, harkittu päätös pysyä nuhteettomana Jehovan edessä (1. Korinttilaisille 15:45, 47). Näin Jeesuksen koko uskollinen elämänvaellus – hänen uhrikuolemansa mukaan luettuna – toimi ”yhtenä vanhurskautustekona” (Roomalaisille 5:18, 19).