Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jumalan valtakunta hallitsee!

 LUKU 15

Taistelua palvontavapauden puolesta

Taistelua palvontavapauden puolesta

LUVUN YDIN

Miten Kristus on auttanut seuraajiaan taistelemaan sen puolesta, että heillä olisi laillinen asema ja he saisivat noudattaa Jumalan lakeja

1, 2. a) Mikä todistaa, että olet Jumalan valtakunnan kansalainen? b) Miksi Jehovan todistajien on täytynyt joskus taistella uskonnonvapauden puolesta?

OLETKO Jumalan valtakunnan kansalainen? Olet varmasti, koska olet Jehovan todistaja. Mikä todistaa kansalaisuutesi? Ei passi eikä mikään muu virallinen asiakirja, vaan se, miten palvot Jehova Jumalaa. Tosi palvontaan sisältyy paitsi se, mitä uskot, myös se, mitä teet: sinun on tärkeää noudattaa Jumalan valtakunnan lakeja. Palvontamme ulottuu kaikille elämänalueille, myös lastenkasvatukseen ja joihinkin lääkärinhoitoa koskeviin valintoihin.

2 Ympäröivä maailma ei kuitenkaan aina kunnioita tätä meille hyvin tärkeää kansalaisuutta ja sen vaatimuksia. Jotkin valtiot ovat yrittäneet rajoittaa palvontaamme tai estää sen kokonaan. Toisinaan Kristuksen alamaisten on täytynyt taistella saadakseen elää messiaanisen kuninkaan lakien mukaisesti. Onko se yllättävää? Ei ole. Raamatun aikoina Jehovan kansan piti usein taistella voidakseen palvoa häntä vapaasti.

3. Minkä taistelun Jumalan kansa kävi kuningatar Esterin päivinä?

3 Esimerkiksi kuningatar Esterin päivinä Jumalan kansan oli taisteltava pelkän olemassaolonsa puolesta. Pahansuopa pääministeri Haman ehdotti kuningas Ahasverokselle, että kaikki juutalaiset Persian valtakunnan alueella tapettaisiin, koska ”heidän lakinsa olivat erilaiset kuin kaikkien muiden kansojen” (Est. 3:8, 9, 13). Hylkäsikö Jehova palvelijansa? Ei, vaan hän siunasi Esterin ja Mordokain ponnisteluja, kun nämä anoivat kuningasta suojelemaan Jumalan kansaa (Est. 9:20–22).

4. Mitä tarkastelemme tässä luvussa?

4 Entä nykyaikana? Kuten edellisessä luvussa osoitettiin, maalliset vallat ovat aika ajoin vastustaneet Jehovan todistajia. Tässä luvussa tarkastelemme, millä tavoin ne ovat yrittäneet rajoittaa palvontaamme. Keskitymme kolmeen alueeseen: 1) oikeuteemme toimia järjestönä ja harjoittaa uskontoa haluamallamme tavalla, 2) oikeuteen valita lääkärinhoito sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa ja 3) vanhempien oikeuteen kasvattaa lapsiaan  Jehovan normien mukaisesti. Näemme, miten messiaanisen valtakunnan uskolliset kansalaiset ovat kamppailleet urheasti varjellakseen kallisarvoista kansalaisuuttaan ja miten heidän vaivannäköään on siunattu näillä kolmella alueella.

Kamppailua laillisen tunnustuksen ja perusvapauksien puolesta

5. Miten tosi kristityt hyötyvät laillisesta asemasta?

5 Tarvitsemmeko laillista tunnustusta valtioilta voidaksemme palvoa Jehovaa? Emme, mutta se helpottaa palvontaamme. Silloin voimme esimerkiksi kokoontua vapaasti omissa konventti- ja valtakunnansaleissamme, painaa ja tuoda maahan raamatullista kirjallisuutta sekä kertoa hyvää uutista avoimesti. Monissa maissa Jehovan todistajat on rekisteröity virallisesti ja heillä on samat oikeudet kuin muiden laillisesti tunnustettujen uskontokuntien jäsenillä. Mutta mitä on tapahtunut, kun valtiot eivät ole myöntäneet meille laillista asemaa tai ovat yrittäneet rajoittaa perusoikeuksiamme?

6. Mihin tilanteeseen Australian Jehovan todistajat joutuivat 1940-luvun alussa?

6 Australia. 1940-luvun alussa Australian kenraalikuvernööri katsoi, että uskonkäsityksemme olivat ”vahingollisia” sotaponnisteluille, ja työmme kiellettiin. Todistajat eivät voineet kokoontua eivätkä saarnata avoimesti, haaratoimisto suljettiin, ja valtakunnansaleja takavarikoitiin. Raamatullisen kirjallisuuden hallussapitokin oli kielletty. Toimittuaan muutaman vuoden maan alla Australian todistajat saivat viimein helpotusta, kun maan korkein oikeus kumosi kiellon 14.6.1943.

7, 8. Millaista taistelua palvontavapauden puolesta veljemme ovat käyneet pitkään Venäjällä?

7 Venäjä. Kommunistihallinnon aikana Jehovan todistajat toimivat kymmeniä vuosia kiellon alaisuudessa, mutta viimein vuonna 1991 yhteisömme rekisteröitiin. Kun Neuvostoliitto hajosi, saimme Venäjän federaatiossa laillisen aseman vuonna 1992. Pian kuitenkin jotkut vastustajat – varsinkin ne joilla oli läheisiä yhteyksiä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon – hermostuivat määrämme nopeasta kasvusta. He tekivät todistajista kaiken kaikkiaan viisi rikosilmoitusta vuosina 1995–98, mutta syyttäjä ei kertaakaan havainnut todisteita lainvastaisesta toiminnasta. Sitten vuonna 1998 itsepintaiset vastustajat panivat vireille siviilikanteen. Ensin todistajat voittivat, mutta vastustajat valittivat tuomiosta, ja muutoksenhakutuomioistuimessa todistajat hävisivät toukokuussa 2001. Tapauksen uusintakäsittely alkoi saman vuoden lokakuussa, ja se johti vuonna 2004 ratkaisuun, jolla todistajien Moskovassa käyttämä rekisteröity yhdistys lakkautettiin ja sen toiminta kiellettiin.

8 Päätöstä seurasi vainon aalto. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 3:12.) Todistajia ahdisteltiin ja pahoinpideltiin.  Uskonnollista kirjallisuutta takavarikoitiin, ja kokouspaikkojen vuokraaminen ja rakentaminen oli hyvin vaikeaa. Voimme vain kuvitella, miltä veljistämme ja sisaristamme tuntui noiden vaikeuksien keskellä! Todistajat olivat vuonna 2001 valittaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), ja vuonna 2004 he toimittivat sille lisää aineistoa. Vuonna 2010 EIT antoi ratkaisunsa. Se näki selvästi, että todistajien työn kieltäminen Venäjällä johtui uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta. Sen mielestä ei ollut syytä pitää alempien tuomioistuinten päätöksiä voimassa, koska yhdenkään Jehovan todistajan ei voitu todistaa toimineen lainvastaisesti. EIT totesi myös, että kiellon tarkoituksena oli riistää todistajilta heidän lailliset oikeutensa. Tuomioistuimen ratkaisu vahvisti todistajien oikeuden uskonnonvapauteen. Vaikka jotkut Venäjän viranomaiset eivät ole toimineet EIT:n ratkaisun mukaisesti, tällaiset voitot ovat rohkaisseet suuresti Jumalan kansaa tuossa maassa.

Titos Manoussakis. (Ks. kpl 9.)

9–11. Miten Jehovan kansa on kamppaillut Kreikassa saadakseen kokoontua vapaasti, ja millaisia tuloksia on saatu?

9 Kreikka. Vuonna 1983 Titos Manoussakis vuokrasi Iraklionissa Kreetassa huoneen kokouspaikaksi pienelle Jehovan todistajien ryhmälle (Hepr. 10:24, 25). Mutta pian muuan ortodoksinen pappi valitti viranomaisille siitä, että todistajat käyttivät huonetta uskonnon harjoittamiseen. Valituksen syynä oli yksinkertaisesti se, että todistajat uskovat eri tavalla kuin ortodoksinen kirkko opettaa! Titosia ja kolmea muuta paikallista todistajaa vastaan ryhdyttiin rikosoikeudellisiin toimiin. Heidät tuomittiin sakkoihin ja vankeuteen kahdeksi kuukaudeksi. Jumalan valtakunnan uskollisina kansalaisina todistajat katsoivat tuomion loukkaavan heidän palvontavapauttaan ja valittivat siitä siksi ensin kotimaansa oikeusistuimiin ja lopulta EIT:hen.

10 Viimein vuonna 1996 EIT antoi ratkaisun, joka oli odottamaton isku puhtaan palvonnan vastustajille. Oikeus totesi, että ”Jehovan todistajat ovat ’tunnettu uskonto’ siten kuin se Kreikan laissa määritellään” ja että alempien tuomioistuinten tuomiot ”vaikuttivat suoranaisesti hakijoiden uskonnonvapauteen”. EIT katsoi myös, ettei ollut Kreikan valtion asia ”päättää uskonkäsitysten tai niiden ilmaisemistapojen oikeellisuudesta”. Todistajille langetetut tuomiot kumottiin ja heidän palvontavapautensa vahvistettiin.

11 Loppuivatko ongelmat Kreikassa tähän? Valitettavasti eivät. Vuonna 2012 Kassandriassa ratkaistiin samanlainen tapaus lähes 12 vuotta kestäneen oikeustaistelun jälkeen. Siellä vastustusta lietsoi eräs ortodoksinen piispa. Kreikan korkein hallinto-oikeus teki asiassa Jumalan kansalle suotuisan ratkaisun. Siinä viitattiin Kreikan oman perustuslain  takaamaan uskonnonvapauteen ja osoitettiin perusteettomaksi usein toistettu syytös, jonka mukaan Jehovan todistajat eivät ole tunnettu uskonto. Tuomioistuin huomautti: ” ’Jehovan todistajien’ opit eivät ole salaisia, joten heidän uskontonsa on tunnettu uskonto.” Kassandrian pieni seurakunta iloitsee siitä, että se voi nyt pitää kokouksia omassa valtakunnansalissaan.

12, 13. Miten vastustajat yrittivät ”suunnitella vaikeuksia säädöksen nojalla” Ranskassa, ja mikä oli lopputulos?

12 Ranska. Jotkut Jumalan kansan vastustajat ovat ”suunnitelleet vaikeuksia säädöksen nojalla”. (Lue psalmi 94:20.) Esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä Ranskan veroviranomaiset alkoivat tarkastaa erään Jehovan todistajien tuossa maassa käyttämän yhdistyksen (Association Les Témoins de Jéhovah) tilejä. Valtiovarainministeri paljasti tarkastuksen todellisen tarkoituksen sanoessaan: ”Tilintarkastus voi johtaa oikeudelliseen selvitystilaan tai rikossyytteeseen – –, mikä todennäköisesti horjuttaisi yhdistyksen toimia tai pakottaisi sen lopettamaan toimintansa alueellamme.” Vaikka tarkastuksessa ei tullut ilmi mitään sääntöjen vastaista, veroviranomaiset määräsivät yhdistykselle musertavan veron. Jos taktiikka olisi onnistunut, veljillämme ei olisi ollut juuri muuta vaihtoehtoa kuin sulkea haaratoimisto ja myydä siihen kuuluvat rakennukset selviytyäkseen raskaasta verosta. Se oli ankara takaisku, mutta Jumalan kansa ei antanut periksi. Todistajat protestoivat aktiivisesti tuota epäoikeudenmukaista kohtelua vastaan ja veivät asian lopulta EIT:hen vuonna 2005.

13 EIT antoi tuomionsa 30.6.2011. Se selitti, että uskonnonvapauden tulisi estää valtiota – ääritapauksia lukuun ottamatta – arvioimasta uskonkäsitysten tai niiden ilmaisemistapojen oikeellisuutta. Lisäksi tuomioistuin totesi: ”Verotus olisi vienyt yhdistykseltä pääosan sen varoista, minkä jälkeen se ei olisi pystynyt varmistamaan sitä, että sen jäsenet voivat harjoittaa uskontoaan vapaasti käytännössä.” Oikeus teki yksimielisesti Jehovan todistajien kannalta suotuisan ratkaisun. Lopulta Jehovan kansan suureksi iloksi Ranskan valtio palautti yhdistykseltä jo perityn veron korkoineen ja EIT:n määräyksen mukaisesti poisti haaratoimiston kiinteistöä koskevan panttioikeuden.

Voit rukoilla säännöllisesti niiden hengellisten veljiesi ja sisartesi puolesta, joita parhaillaan kohdellaan lain nojalla epäoikeudenmukaisesti.

14. Miten sinä voit tukea taistelua palvontavapauden puolesta?

14 Muinoin eläneiden Esterin ja Mordokain tavoin Jehovan nykyinen kansa taistelee saadakseen palvoa Jehovaa vapaasti hänen haluamallaan tavalla (Est. 4:13–16). Voitko sinä tukea tuota taistelua? Voit rukoilla säännöllisesti niiden hengellisten veljiesi ja sisartesi puolesta, joita parhaillaan kohdellaan lain nojalla epäoikeudenmukaisesti. Rukouksista voi olla heille paljon apua vainon ja vastoinkäymisten  keskellä. (Lue Jaakobin kirjeen 5:16.) Toimiiko Jehova tällaisten rukousten mukaisesti? Oikeusvoittomme osoittavat, että hän tosiaan toimii! (Hepr. 13:18, 19.)

Oikeutemme valita vakaumuksemme mukaista lääkärinhoitoa

15. Mitä veren käyttöön liittyviä asioita Jumalan kansa punnitsee?

15 Kuten näimme 11. luvusta, Jumalan valtakunnan kansalaiset ovat saaneet Raamattuun perustuvaa selvää ohjausta voidakseen välttää veren väärinkäytön, joka on nykyään hyvin yleistä. (1. Moos. 9:5, 6; 3. Moos. 17:11; lue Apostolien tekojen 15:28, 29.) Vaikka emme hyväksy verensiirtoa, haluamme itsellemme ja läheisillemme parasta mahdollista lääkärinhoitoa, kunhan se vain ei ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. Korkein oikeus on monissa maissa tunnustanut potilaiden oikeuden hyväksyä hoitomenetelmiä tai kieltäytyä niistä omantuntonsa ja uskonnollisen vakaumuksensa perusteella. Joissakin maissa Jumalan palvelijat ovat kuitenkin lääkärinhoitoa tarvitessaan kohdanneet pelottavia tilanteita. Katsotaan joitakin esimerkkejä.

16, 17. a) Mikä hoitotoimenpide järkytti erästä japanilaissisarta? b) Miten sisaren rukouksiin vastattiin?

16 Japani. 63-vuotias kotirouva Misae Takeda tarvitsi suurta leikkausta. Jumalan valtakunnan uskollisena kansalaisena hän teki lääkärilleen selväksi, että hän halusi veretöntä hoitoa. Kuukausia leikkauksen jälkeen hän kuitenkin sai järkytyksekseen tietää, että hänelle oli annettu verta. Hänestä tuntui, että hänelle oli tehty väkivaltaa ja hänet oli petetty, ja siksi hän haastoi lääkärit ja sairaalan oikeuteen kesäkuussa 1993. Tuolla vaatimattomalla, hiljaisella naisella oli horjumaton usko. Hän antoi lausuntonsa rohkeasti täyden oikeussalin edessä ja oli todistajanaitiossa yli tunnin, vaikka hänen voimansa olivat ehtymässä. Hän oli oikeuden kuultavana viimeisen kerran vain kuukautta ennen kuolemaansa. Emme voi olla ihailematta hänen urheuttaan ja uskoaan. Hän kertoi pyytävänsä Jehovalta jatkuvasti siunausta taistelulleen, ja hän oli varma, että hänen rukouksiinsa vastattaisiin. Vastattiinko niihin?

17 Kolme vuotta sisar Takedan kuoleman jälkeen Japanin korkein oikeus ratkaisi asian 29.2.2000 hänen hyväkseen. Se myönsi, että oli ollut väärin tehdä hänelle verensiirto vastoin hänen selvästi ilmaistua tahtoaan. Ratkaisussa sanottiin, että ”oikeutta päättää” on tällaisissa tapauksissa ”kunnioitettava henkilökohtaisena oikeutena”. Koska sisar Takeda taisteli päättäväisesti sen puolesta, että hänellä oli oikeus valita hoito Raamatun valmentaman omantuntonsa mukaan, Japanin todistajien ei nykyään tarvitse pelätä, että heille tehdään verensiirto vastoin heidän tahtoaan.

Pablo Albarracini. (Ks. kpl:t 18–20.)

18–20. a) Miten Argentiinan korkein oikeus vahvisti, että potilaalla on oikeus kieltäytyä verensiirrosta hoitotahdon välityksellä? b) Miten voimme osoittaa alistuvamme Kristuksen johtoon veriasiassa?

 18 Argentiina. Miten Valtakunnan kansalaiset voivat varautua tilanteeseen, jossa olisi tehtävä lääkärinhoitoon liittyvä ratkaisu heidän ollessaan tajuttomana? Voimme pitää mukanamme laillista asiakirjaa, joka puhuu puolestamme. Näin toimi Pablo Albarracini. Toukokuussa 2012 hän joutui keskelle ryöstöyritystä, jonka aikana häntä ammuttiin useita kertoja. Hänet vietiin sairaalaan tajuttomana, joten hän ei voinut kertoa kantaansa verensiirtoon. Hänellä oli kuitenkin mukanaan asianmukaisesti täytetty hoitotahto, jonka hän oli allekirjoittanut runsaat neljä vuotta aiemmin. Vaikka hänen tilansa oli vakava ja joidenkin lääkärien mielestä verensiirto olisi ollut välttämätön hänen henkensä pelastamiseksi, hoitohenkilökunta oli valmis kunnioittamaan hänen tahtoaan. Pablon isä, joka ei ollut Jehovan todistaja, hankki kuitenkin tuomioistuimelta määräyksen, jonka nojalla voitaisiin toimia vastoin hänen poikansa tahtoa.

19 Pablon vaimoa edustanut asianajaja valitti päätöksestä viipymättä. Muutamassa tunnissa muutoksenhakutuomioistuin kumosi alemman tuomioistuimen päätöksen ja määräsi, että potilaan hoitotahtoa oli kunnioitettava. Sitten Pablon isä valitti Argentiinan korkeimpaan oikeuteen. Se ei kuitenkaan nähnyt ”mitään syytä epäillä, etteikö – – [Pablon hoitotahto, jossa hän kielsi verensiirron] olisi laadittu arvostelukykyisesti, harkitusti ja vapaasta tahdosta”. Tuomioistuin totesi: ”Jokainen oikeustoimikelpoinen aikuinen voi antaa terveyttään koskevia etukäteisohjeita ja saa hyväksyä hoitotoimenpiteitä tai kieltäytyä niistä – –. Vastuussa olevan lääkärin tulee noudattaa noita ohjeita.”

Oletko täyttänyt hoitotahtokortin?

20 Veli Albarracini on sittemmin toipunut täysin. Hän ja hänen vaimonsa ovat iloisia siitä, että hän oli täyttänyt hoitotahtokortin. Tällä yksinkertaisella mutta tärkeällä tavalla hän osoitti alistuvansa Kristuksen, Jumalan valtakunnan kuninkaan, johtoon. Onko sinulla ja perheenjäsenilläsi huolellisesti laaditut hoitotahtokortit?

April Cadoreth. (Ks. kpl:t 21–24.)

21–24. a) Minkä alaikäisiä ja veren käyttöä koskevan merkittävän ratkaisun Kanadan korkein oikeus antoi? b) Miten tämä tapaus voi rohkaista nuoria Jehovan palvelijoita?

21 Kanada. Yleensä tuomioistuimet tunnustavat vanhempien oikeuden päättää, mikä on parasta lääkärinhoitoa heidän lapsilleen. Joskus ne ovat jopa katsoneet, että kypsän alaikäisen hoitovalintoja tulee kunnioittaa. Tästä on esimerkkinä April Cadoreth. Hän joutui 14-vuotiaana sairaalaan vakavan sisäisen verenvuodon takia. Muutamaa kuukautta aikaisemmin hän oli täyttänyt hoitotahtokortin, jossa hän kirjallisesti kielsi antamasta itselleen verta edes hätätilanteessa. Hoitava lääkäri päätti sivuuttaa Aprilin selvästi ilmaiseman tahdon ja haki tuomioistuimelta luvan verensiirtoon. Aprilille annettiin vastoin hänen tahtoaan  kolme yksikköä punasoluja. Myöhemmin hän vertasi kokemusta raiskaukseen.

22 April ja hänen vanhempansa veivät asian oikeuteen, ja kahden vuoden kuluttua se käsiteltiin Kanadan korkeimmassa oikeudessa. Aprilin perustuslailliseen vaatimukseen ei muodollisesti myönnytty. Tuomioistuin määräsi kuitenkin vastapuolen korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, ja lisäksi sen päätös tuki hänen ja muiden kypsien alaikäisten oikeutta päättää itse omasta lääkärinhoidostaan. Tuomioistuin nimittäin sanoi: ”Lääkärinhoitoa koskevissa ratkaisuissa alle 16-vuotiaille tulee antaa mahdollisuus osoittaa, että heidän mielipiteensä jostain hoitotoimenpiteestä ilmaisee riittävästi itsenäistä ajattelua ja kypsyyttä.”

23 Tapaus on merkittävä siksi, että korkein oikeus punnitsi siinä kypsien alaikäisten perustuslaillisia oikeuksia. Aiemmin Kanadan tuomioistuimet saattoivat antaa luvan käyttää alle 16-vuotiaan hoidossa jotain tiettyä menetelmää, jos ne katsoivat sen olevan lapsen etujen mukaista.  Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen tuomioistuimet eivät saa enää valtuuttaa lääkäreitä antamaan alle 16-vuotiaille mitään heidän tahtonsa vastaista hoitoa, ellei heille ole ensin annettu tilaisuutta todistaa, että he ovat riittävän kypsiä tekemään omat ratkaisunsa.

”Olen todella iloinen siitä, että olen omalta pieneltä osaltani yrittänyt tuottaa kunniaa Jumalan nimelle ja osoittaa Saatanan valehtelijaksi.”

24 Kannattiko kolmivuotinen taistelu? Aprilin mielestä kannatti. Tuo vakituisena tienraivaajana toimiva reipas sisar sanoo: ”Olen todella iloinen siitä, että olen omalta pieneltä osaltani yrittänyt tuottaa kunniaa Jumalan nimelle ja osoittaa Saatanan valehtelijaksi.” Hänen kokemuksensa on hyvä esimerkki siitä, että keskuudessamme olevat nuoret voivat ottaa rohkean kannan ja todistaa olevansa Jumalan valtakunnan aitoja kansalaisia (Matt. 21:16).

Vanhempien oikeus kasvattaa lapsia Jehovan normien mukaan

25, 26. Millainen tilanne syntyy joskus avioeron jälkeen?

25 Jehova on antanut vanhemmille vastuun kasvattaa lapsiaan hänen normiensa mukaan (5. Moos. 6:6–8; Ef. 6:4). Tuo tehtävä on haastava, ja vielä haastavammaksi sen voi tehdä avioero. Vanhempien näkemykset lastenkasvatuksesta voivat erota jyrkästi. Esimerkiksi todistajavanhempi on vahvasti sitä mieltä, että lapsi tulisi kasvattaa kristillisten periaatteiden mukaan, kun taas toinen vanhemmista voi olla eri mieltä. Todistajavanhemman tulisi tietenkin tunnustaa, että vaikka avioero päättää avioliiton, vanhemmuus säilyy ennallaan.

26 Se vanhemmista, joka ei ole todistaja, saattaa hakea lapsen tai lasten huoltajuutta voidakseen valvoa heidän uskonnollista kasvatustaan. Jotkut väittävät, että Jehovan todistajien tapa kasvattaa lapsia on vahingollinen. He voivat sanoa, että todistajien lapset eivät saa viettää syntymäpäiviä tai muita juhlia eikä heille voi hätätilanteessa antaa verensiirtoa heidän ”henkensä pelastamiseksi”. Onneksi useimmat tuomioistuimet harkitsevat lapsen etua sen sijaan että päättäisivät siitä, onko toisen vanhemman uskonto niiden mielestä vahingollinen. Katsotaan muutama esimerkki.

27, 28. Miten Ohion korkein oikeus vastasi syytökseen, jonka mukaan Jehovan todistajien kasvatustapa on lapselle vahingollinen?

27 Yhdysvallat. Vuonna 1992 Ohion korkein oikeus käsitteli tapausta, jossa isä väitti, että jos hänen nuorta poikaansa kasvatettaisiin Jehovan todistajien tavalla, se aiheuttaisi tälle vahinkoa. Alioikeus oli ollut samaa mieltä ja antanut huoltajuuden isälle. Todistajaäiti Jennifer Pater sai tapaamisoikeuden, mutta tuomioistuin kielsi häntä ”opettamasta lapselle Jehovan todistajien uskonkäsityksiä tai altistamasta lasta niille millään tavalla”. Näin väljän määräyksen voitiin tulkita tarkoittavan sitä, että Jennifer ei saanut edes puhua pojalleen Bobbylle Raamatusta tai sen  moraalinormeista! Voitko kuvitella, miltä äidistä tuntui? Vaikka hän oli järkyttynyt, hän oppi olemaan kärsivällinen ja odottamaan Jehovaa. ”Jehova oli aina lähelläni”, hän muistelee. Jehovan järjestön avustamana hänen asianajajansa valitti päätöksestä Ohion korkeimpaan oikeuteen.

28 Tämä tuomioistuin oli eri mieltä alioikeuden kanssa ja sanoi, että ”vanhemmilla on perustavanlaatuinen oikeus kasvattaa lapsiaan, mihin sisältyy oikeus opettaa heille omia uskonnollisia ja moraaliarvojaan”. Se katsoi, että ellei Jehovan todistajien uskonnollisten arvojen voitu osoittaa vahingoittavan lasta fyysisesti tai henkisesti, tuomioistuimella ei ollut oikeutta rajoittaa vanhemman oikeuksia huoltajana uskonnon perusteella. Korkein oikeus ei löytänyt todisteita siitä, että Jehovan todistajien uskonkäsitykset vaikuttaisivat kielteisesti lapsen henkiseen tai fyysiseen terveyteen.

Monet tuomioistuimet ovat myöntäneet huoltajuuden kristityille vanhemmille.

29–31. a) Miksi eräs tanskalainen sisar menetti tyttärensä huoltajuuden? b) Miten Tanskan korkein oikeus ratkaisi asian?

29 Tanska. Anita Hansen oli samanlaisessa tilanteessa, kun hänen entinen aviomiehensä haki heidän seitsemänvuotiaan tyttärensä Amandan huoltajuutta. Käräjäoikeus myönsi huoltajuuden äidille vuonna 2000, mutta isä valitti päätöksestä. Ylioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja antoi huoltajuuden isälle. Se sanoi, että koska vanhempien elämänkatsomukset olivat keskenään ristiriitaisia  heidän uskonkäsitystensä vuoksi, isällä oli paremmat edellytykset käsitellä noita ristiriitoja. Anita menetti siis Amandan huoltajuuden pohjimmiltaan siksi, että hän on Jehovan todistaja.

30 Tämän vaikean koetuksen aikana Anita oli välillä niin ahdistunut, ettei hän tiennyt, mitä olisi rukoillut. Hän kertoo: ”Sain kuitenkin valtavasti lohtua Roomalaiskirjeen 8:26, 27:stä. Minusta tuntui, että Jehova ymmärsi aina, mitä tarkoitin. Hän näki tilanteeni ja oli koko ajan tukenani.” (Lue psalmi 32:8; Jesajan 41:10.)

31 Anita valitti päätöksestä Tanskan korkeimpaan oikeuteen. Ratkaisussaan se totesi: ”Huoltajuuskysymys tulee ratkaista sen perusteella, mikä on kokonaisarvion mukaan lapselle parasta.” Lisäksi se katsoi, että huoltajuutta koskevaa päätöstä ei tule perustaa Jehovan todistajien ”oppeihin ja näkemyksiin” vaan siihen, miten kumpikin vanhempi käsittelee ristiriitoja. Anitan suureksi helpotukseksi tuomioistuin tunnusti hänen soveliaisuutensa vanhempana ja palautti hänelle Amandan huoltajuuden.

32. Miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suojellut todistajavanhempia syrjinnältä?

32 Muita Euroopan maita. Joskus lasten huoltajuutta koskevat kiistat on viety maan korkeinta oikeutta pitemmälle. Huoltajuuskysymystä on käsitellyt myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Kahdessa tapauksessa se totesi, että kansalliset tuomioistuimet olivat kohdelleet vanhempia eriarvoisesti vain siksi, että toinen heistä oli Jehovan todistaja. Se sanoi tällaista kohtelua syrjiväksi ja katsoi, että ”pelkästään uskontojen erilaisuuteen pohjautuva erottelu ei ole hyväksyttävää”. Eräs todistajaäiti, jolle EIT:n ratkaisu toi huojennuksen, sanoi: ”Tuntui todella pahalta, kun minua syytettiin lasteni vahingoittamisesta, vaikka olen vain yrittänyt antaa heille sen, mikä omasta mielestäni on heille parasta: kristillisen kasvatuksen.”

33. Miten todistajavanhemmat voivat soveltaa Filippiläiskirjeen 4:5:n periaatetta?

33 Todistajavanhemmat pyrkivät tietysti ilmaisemaan järkevyyttä, kun heidän oikeuttaan juurruttaa Raamatun normeja lastensa sydämeen punnitaan tuomioistuimessa. (Lue Filippiläiskirjeen 4:5.) He ymmärtävät, että aivan kuten heillä on oikeus kasvattaa lapsiaan Jumalan normien mukaan, myös toisella vanhemmalla on halutessaan oikeus osallistua kasvatukseen. Kuinka vakavasti todistajavanhempi suhtautuu kasvatusvastuuseensa?

34. Miten kristityt vanhemmat voivat nykyään hyötyä Nehemian ajan juutalaisten esimerkistä?

34 Tätä valaisee esimerkki Nehemian ajalta. Juutalaiset työskentelivät ahkerasti korjatessaan ja rakentaessaan uudelleen Jerusalemin muureja. He tiesivät, että näin he suojelisivat itseään ja perhettään ympäröiviltä viholliskansoilta. Nehemia kehottikin heitä: ”Taistelkaa veljienne, poikienne  ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.” (Neh. 4:14.) Noiden juutalaisten mielestä taistelu oli kaiken vaivan arvoista. Samalla tavalla nykyään Jehovan todistaja -vanhemmat näkevät paljon vaivaa kasvattaessaan lapsiaan totuuteen. He tietävät, että lapset joutuvat alttiiksi monenlaisille epäterveille vaikutteille koulussa ja muualla. Ne voivat ujuttautua median kautta jopa kodin seinien sisäpuolelle. Vanhemmat, älkää koskaan unohtako, että on kaiken vaivannäön arvoista taistella poikienne ja tyttärienne puolesta, jotta heillä olisi turvallinen ympäristö, jossa he voivat kukoistaa hengellisesti.

Jehova tukee varmasti tosi palvontaa

35, 36. a) Miten taistelumme laillisten oikeuksien puolesta on hyödyttänyt meitä? b) Miten olet päättänyt toimia?

35 Jehova on selvästikin siunannut nykyisen järjestönsä taistelua palvontavapauden puolesta. Puolustaessaan laillisia oikeuksiaan hänen palvelijansa ovat usein voineet antaa voimakkaan todistuksen tuomioistuimille ja suurelle yleisölle (Room. 1:8). Monet oikeusvoitot ovat samalla vahvistaneet muidenkin kuin Jehovan todistajien perusoikeuksia. Emme kuitenkaan ole yhteiskunnallisia uudistajia emmekä ole ensisijaisesti kiinnostuneita oman maineemme puhdistamisesta. Jumalan kansana olemme hakeneet oikeutta ennen kaikkea vahvistaaksemme puhtaan palvonnan asemaa. (Lue Filippiläiskirjeen 1:7.)

36 Voimme oppia paljon niiden uskosta, jotka ovat taistelleet sen puolesta, että voimme palvoa Jehovaa vapaasti. Meidänkin täytyy pysyä uskollisina ja luottaa siihen, että Jehova tukee työtämme ja antaa meille jatkuvasti voimaa tehdä hänen tahtonsa. (Jes. 54:17.)

Aiheesta lisää

Rauhaa rakastava kansa puolustaa hyvää mainettaan

Miten Jehovan todistajat ovat puolustaneet mainettaan Venäjällä?