Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Jumalan valtakunta hallitsee!

 LUKU 12

Organisoitu palvelemaan ”rauhan Jumalaa”

Organisoitu palvelemaan ”rauhan Jumalaa”

LUVUN YDIN

Jehova organisoi kansaansa vaiheittain

1, 2. Mikä muutos Vartiotorniin tehtiin tammikuussa 1895, ja miten veljet suhtautuivat siihen?

KUN innokas raamatuntutkija John Bohnet sai tammikuun 1895 Vartiotornin, hän oli näkemästään haltioissaan. Lehdessä oli vaikuttava uusi kansikuva, jossa majakka kohosi myrskyävän meren ylle ja sen valokeilat pyyhkivät synkkää taivasta. Uutta kantta koskeva ilmoitus oli otsikoitu ”Uusi asumme”.

2 Kansi teki veli Bohnetiin niin suuren vaikutuksen, että hän kirjoitti veli Russellille: ”Upeaa nähdä TORNI juhla-asussa. Näyttää hyvältä!” Uskollinen raamatuntutkija John Brown puolestaan kirjoitti samasta kuvasta: ”Se on hyvin vaikuttava. Miten vankalla perustuksella torni seisookaan aaltojen ja myrskytuulten iskiessä sitä vasten.” Uusi kansikuva oli ensimmäinen muutos, jonka veljet näkivät tuona vuonna – mutta ei viimeinen. Marraskuussa he kuulivat toisesta suuresta muutoksesta, joka sekin liittyi myrskyävään mereen.

3, 4. a) Mihin ongelmaan puututtiin Vartiotornissa 15.11.1895? b) Mistä muutoksesta Vartiotornissa ilmoitettiin?

3 Vartiotornissa 15.11.1895 (engl.) julkaistiin laaja artikkeli, jossa tuotiin esiin eräs ongelma. Myrskyaaltojen kaltaiset vaikeudet rikkoivat raamatuntutkijoiden seuran eli järjestön rauhaa. Veljet kiistelivät yhä enemmän siitä, kenen pitäisi olla paikallisen seurakunnan johtaja. Jotta he ymmärtäisivät, miten erimielisyyttä aiheuttavasta kilpailuhengestä päästäisiin eroon, kirjoituksessa verrattiin järjestöä laivaan. Sitten siinä myönnettiin suoraan, että johtavat veljet eivät olleet varustaneet laivan kaltaista järjestöä myrskyjen varalta. Mitä pitäisi tehdä?

4 Kirjoituksen mukaan hyvä kapteeni huolehtii siitä, että aluksella on pelastusliivejä ja että miehistö ryhtyy tarvittaviin toimiin, kun myrsky lähestyy. Vastaavasti järjestön johdossa olevien veljien täytyi huolehtia siitä, että kaikki seurakunnat olivat valmiita kohtaamaan myrskyisiä olosuhteita. Niinpä kirjoituksessa ilmoitettiin kauaskantoisesta  muutoksesta, joka astui voimaan heti: ”Joka ryhmästä valitaan vanhimmat – – ’valvomaan’ laumaa.” (Apt. 20:28.)

5. a) Miksi ensimmäinen vanhimpia koskeva järjestely oli oikeaan aikaan otettu askel? b) Mitä kysymyksiä tarkastelemme?

5 Tämä ensimmäinen vanhimpia koskeva järjestely oli oikeaan aikaan otettu askel kohti vakaata seurakuntarakennetta. Se auttoi Jumalan kansaa selviytymään ensimmäisen maailmansodan nostattaman myrskyaallokon läpi. Seuraavina vuosikymmeninä tehtiin muitakin järjestöä koskevia parannuksia, joiden ansiosta veljet pystyivät palvelemaan Jehovaa entistä paremmin. Miten Raamatussa ennustettiin tämä kehitys? Mitä muutoksia olet itse nähnyt järjestössä, ja miten olet hyötynyt niistä?

”Minä nimitän valvojiksesi rauhan”

6, 7. a) Mitä Jesajan 60:17 tarkoittaa? b) Mitä ”valvojien” ja ”voutien” mainitseminen osoittaa?

6 Kuten näimme 9. luvusta, Jesaja ennusti, että Jehova siunaisi kansaansa kasvulla (Jes. 60:22). Jehova lupasi kuitenkin tehdä vielä enemmän. Hän sanoi samassa profetiassa: ”Kuparin sijaan tuon kultaa, ja raudan sijaan tuon hopeaa ja puun sijaan kuparia ja kivien sijaan rautaa, ja minä nimitän valvojiksesi rauhan ja voudeiksesi vanhurskauden.” (Jes. 60:17.) Mitä tämä ennustus tarkoittaa? Miten se soveltuu meihin nykyään?

Korvaaminen ei merkitse muutosta huonosta hyvään vaan hyvästä parempaan.

7 Jesajan profetian mukaan yksi aine korvattaisiin aina toisella. On kuitenkin tärkeää huomata, että korvaaminen ei merkitse muutosta huonosta hyvään vaan hyvästä parempaan. Kuparin korvaaminen kullalla on parannus, ja sama pitää paikkansa muidenkin jakeessa mainittujen aineiden vaihtamisesta. Tämän kielikuvan avulla Jehova kertoi ennalta, että hänen kansansa tila paranisi askel askeleelta. Mihin kehitykseen profetia viittaa? Mainitsemalla ”valvojat” ja ”voudit” Jehova osoitti, että edistysaskeleet liittyisivät siihen, miten hänen kansastaan pidettäisiin huolta ja miten se organisoitaisiin.

8. a) Kuka saa aikaan Jesajan profetiassa mainitut parannukset? b) Miten hyödymme parannuksista? (Ks. myös tekstiruutu ” Hän otti ojennuksen nöyrästi vastaan”.)

8 Kuka saa aikaan nämä parannukset järjestössä? Jehova sanoo, että hän itse tuo kultaa ja hopeaa ja nimittää valvojiksi rauhan. Seurakunnan organisoinnin paraneminen ei siis ole ihmisten työn tulosta vaan Jehovan ansiota. Asetettuaan Poikansa kuninkaaksi Jehova on toteuttanut noita muutoksia hänen välityksellään. Miten hyödymme niistä? Tämän raamatunkohdan mukaan parannukset johtavat ”rauhaan” ja ”vanhurskauteen”. Kun noudatamme Jumalan ohjausta ja teemme tarvittavat muutokset, rauha vallitsee keskuudessamme. Lisäksi kun rakastamme vanhurskautta, haluamme palvella häntä, jota apostoli Paavali kuvaili ”rauhan Jumalaksi” (Fil. 4:9).

9. Mihin järjestyksen ja ykseyden täytyy perustua seurakunnassa ja miksi?

 9 Paavali kirjoitti Jehovasta myös: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” (1. Kor. 14:33.) Paavali ei asettanut epäjärjestyksen vastakohdaksi järjestystä vaan rauhan. Miksi? Järjestys itsessään ei välttämättä tuo rauhallisia olosuhteita. Esimerkiksi ryhmä sotilaita saattaa marssia järjestyksessä kohti rintamaa, mutta seurauksena ei ole rauha vaan sota. Siksi kristityt haluavat pitää mielessään tärkeän asian: jos järjestys ei perustu rauhaan, se luhistuu ennemmin tai myöhemmin. Jumalinen rauha sitä vastoin edistää kestävää järjestystä. Olemme siksi hyvin kiitollisia siitä, että järjestöämme ohjaa ja muovaa ”rauhan Jumala” (Room. 15:33). Jumalan antama rauha luo perustan hyvälle järjestykselle ja lämpimälle ykseydelle, joita arvostamme suuresti seurakunnissamme kautta maailman (Ps. 29:11).

10. a) Mitä parannuksia järjestössämme tehtiin alkuaikoina? (Ks. tekstiruutu ” Edistystä seurakuntien valvonnassa”.) b) Mitä kysymyksiä tarkastelemme seuraavaksi?

10 Tekstiruudussa ” Edistystä seurakuntien valvonnassa” on lyhyt katsaus hyödyllisiin muutoksiin, joita järjestössämme pantiin toimeen alkuaikoina. Mutta millä tavoin Jehova on Kuninkaamme välityksellä tuonut ”kuparin sijaan – – kultaa” viime vuosikymmeninä? Miten valvontaa koskevat muutokset ovat lujittaneet seurakuntien rauhaa ja ykseyttä maailmanlaajuisesti? Kuinka ne auttavat sinua palvelemaan ”rauhan Jumalaa”?

Miten Kristus johtaa seurakuntaa

11. a) Mitä veljet ymmärsivät tutkimalla Raamattua? b) Mitä hallintoelin teki?

11 Vuosina 1964–71 hallintoelin valvoi laajaa raamatuntutkimushanketta, jossa selvitettiin monien muiden kysymysten ohella sitä, miten kristilliset seurakunnat toimivat ensimmäisellä vuosisadalla. * Tutkimus osoitti, että niitä ei valvonut vain yksi vanhin eli valvoja vaan vanhimmisto. (Lue Filippiläiskirjeen 1:1; 1. Timoteuksen kirjeen 4:14.) Kun tämä ymmärrettiin selvemmin, hallintoelin näki, että heidän kuninkaansa Jeesus ohjasi heitä tekemään parannuksia Jumalan kansan järjestörakenteessa, ja he noudattivat päättäväisesti hänen ohjaustaan. He ryhtyivät viipymättä toimiin, jotta vanhimmat nimitettäisiin seurakuntiin Raamatun mallin mukaisesti. Millaisia muutoksia 70-luvun alussa tehtiin?

12. a) Mikä muutos tehtiin hallintoelimessä? b) Miten hallintoelin on nykyään organisoitu? (Ks. tekstiruutu ” Hallintoelin huolehtii Valtakunnan eduista”.)

12 Ensimmäinen muutos koski itse hallintoelintä. Tuo voideltujen veljien ryhmä oli siihen asti koostunut Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtokunnan seitsemästä jäsenestä. Mutta vuonna 1971 hallintoelimen jäsenmäärä nostettiin seitsemästä yhteentoista ja hallintoelimen ja johtokunnan välillä  tehtiin ero. Siitä eteenpäin hallintoelimen veljet olivat keskenään tasavertaisia ja kukin heistä toimi puheenjohtajana aakkosjärjestyksessä vuoden kerrallaan.

13. a) Mikä järjestely oli ollut voimassa 40 vuotta? b) Mitä hallintoelin teki vuonna 1972?

13 Seuraava muutos vaikutti jokaiseen seurakuntaan. Vuosina 1932–72 kutakin seurakuntaa oli valvonut pääasiassa yksi veli. Vuoteen 1936 asti häntä kutsuttiin palvelusjohtajaksi. Sitten nimi vaihtui ryhmänpalvelijaksi, sen jälkeen seurakunnanpalvelijaksi ja lopulta seurakunnanvalvojaksi. Tämä nimitetty veli huolehti innokkaasti lauman hengellisestä hyvinvoinnista. Yleensä hän teki seurakuntaa koskevat päätökset neuvottelematta seurakunnan muiden palvelijoiden kanssa. Vuoden 1972 aikana hallintoelin valmisteli kuitenkin historiallista muutosta. Mitä se koski?

14. a) Mikä uusi järjestely astui voimaan 1. lokakuuta 1972? b) Miten vanhimmiston koordinaattori noudattaa Filippiläiskirjeen 2:3:n neuvoa?

14 Sen sijaan että yksi veli palveli seurakunnanvalvojana, kristityiksi vanhimmiksi alettiin nimittää teokraattisesti muitakin veljiä, jotka täyttivät Raamatun pätevyysvaatimukset. Yhdessä he muodostivat vanhimmiston, joka valvoi paikallista seurakuntaa. Tämä uusi järjestely astui voimaan 1. lokakuuta 1972. Nykyään vanhimmiston koordinaattori ei pidä itseään muita vanhimpia tärkeämpänä  vaan ”vähäisempänä” (Luuk. 9:48). Tällaiset nöyrät veljet ovat suuri siunaus maailmanlaajuiselle veljesseuralle. (Fil. 2:3.)

On selvää, että Kuninkaamme on kaukonäköisesti antanut seuraajilleen paimenia juuri oikeaan aikaan.

15. a) Mitä hyötyä vanhimmistojärjestelystä on ollut? b) Mikä osoittaa, että Kuninkaamme on toiminut kaukonäköisesti?

15 Vastuun jakaminen seurakunnassa vanhimmiston jäsenten kesken on osoittautunut merkittäväksi parannukseksi. Siitä on ollut kolmenlaista hyötyä. Ennen muuta tämä järjestely auttaa kaikkia vanhimpia – olipa heillä seurakunnassa kuinka vastuullisia tehtäviä tahansa – muistamaan aina, että Jeesus on seurakunnan Pää (Ef. 5:23). Toiseksi ”neuvonantajien paljous tuottaa tuloksia”, kuten Sananlaskujen 15:22:ssa sanotaan. Kun vanhimmat neuvottelevat keskenään seurakunnan hengelliseen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja ottavat huomioon toistensa ehdotukset, heidän on helpompi löytää ratkaisuja, jotka ovat sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa (Sananl. 27:17). Jehova siunaa tällaisia ratkaisuja, ja niistä on hyviä tuloksia. Kolmanneksi kun yhä useammat pätevät veljet palvelevat vanhimpina, järjestö pystyy vastaamaan valvojien ja paimenten kasvavaan tarpeeseen (Jes. 60:3–5). Seurakuntien määrä kasvoi maailmanlaajuisesti vuosina 1971–2013 runsaasta 27 000:sta yli 113 000:een!  On selvää, että Kuninkaamme on kaukonäköisesti antanut seuraajilleen paimenia juuri oikeaan aikaan (Miika 5:5).

”Tulemalla laumalle esimerkeiksi”

16. a) Mikä vastuu vanhimmilla on? b) Miten raamatuntutkijat suhtautuivat Jeesuksen kehotukseen paimentaa lampaita?

16 Raamatuntutkijat ymmärsivät jo varhain, että vanhimmilla oli vastuu auttaa toisia uskovia palvelemaan Jumalaa uskollisesti. (Lue Galatalaiskirjeen 6:10.) Vartiotornissa käsiteltiin vuonna 1908 (engl.) Jeesuksen kehotusta: ”Paimenna minun pieniä lampaitani.” (Joh. 21:15–17.) Kirjoituksessa sanottiin vanhimmille: ”On hyvin tärkeää, että laumaa koskeva Herran käsky on huomattavalla sijalla sydämessämme ja että pidämme Herran seuraajien ruokkimista ja paimentamista suurena kunniana.” Vuonna 1925 Vartiotornissa (engl.) painotettiin jälleen paimentamisen tärkeyttä, kun siinä muistutettiin vanhimpia: ”Jumalan seurakunta on hänen omansa, – – ja hän katsoo kaikkien olevan vastuussa edustaan palvella veljiään.”

17. Miten valvojia on autettu tulemaan taitaviksi paimeniksi?

17 Miten Jehovan järjestö on auttanut vanhimpia parantamaan paimentamisessa tarvittavia taitoja, niin että ”raudan sijaan” on tullut ”hopeaa”? Valmentamalla heitä. Vuonna 1959 valvojille järjestettiin ensimmäinen Valtakunnan palveluskoulu. Eräällä oppitunnilla käsiteltiin aihetta ”Henkilökohtaisen huomion osoittaminen”. Vastuullisia veljiä kannustettiin tekemään ”suunnitelma julistajien koteihin suoritettavista vierailuista”. Tunnilla kerrottiin, miten paimenet voivat tehdä niistä rakentavia. Vuonna 1966 alettiin pitää ajantasaistettua Valtakunnan palveluskoulua. Yhden oppitunnin aiheena oli ”Paimennustyön  tärkeys”. Mikä oli tunnin ydinkohta? Valvojien ”tulisi osallistua rakkaudellisen huolenpidon varaamiseen Jumalan laumalle lyömättä samalla laimin asianmukaisen huomion kiinnittämistä omaan huonekuntaansa ja kenttäpalvelukseen”. Viime vuosina vanhimmille on järjestetty lisää koulutusta. Mitä Jehovan järjestön antama jatkuva valmennus on saanut aikaan? Kristillisessä seurakunnassa on nykyään tuhansia päteviä veljiä, jotka palvelevat hengellisinä paimenina.

Valtakunnan palveluskoulu Filippiineillä vuonna 1966

18. a) Mikä raskas vastuu vanhimmille on uskottu? b) Miksi Jehova ja Jeesus tuntevat kiintymystä ahkeriin vanhimpiin?

18 Kuninkaamme Jeesuksen välityksellä Jehova on asettanut kristityt vanhimmat tehtäväänsä. Heille on annettu raskas vastuu johdattaa Jumalan lampaat ihmiskunnan historian vaikeimman ajan läpi. (Ef. 4:11, 12; 2. Tim. 3:1.) Jehova ja Jeesus tuntevat syvää kiintymystä ahkeriin vanhimpiin, koska nämä noudattavat Raamatun kehotusta: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa – – halukkaasti, – – alttiisti, – – tulemalla laumalle esimerkeiksi.” (1. Piet. 5:2, 3.) Katsotaanpa kahta niistä monista tavoista, joilla kristityt paimenet ovat esimerkkeinä laumalle ja lisäävät suuresti seurakunnan rauhaa ja iloa.

Miten vanhimmat paimentavat Jumalan laumaa nykyään

19. Mitä ajattelemme vanhimmista, jotka käyvät kanssamme kenttäpalveluksessa?

19 Ensiksikin vanhimmat käyvät kentällä seurakuntaan kuuluvien kanssa. Evankeliuminkirjoittaja Luukas sanoi Jeesuksesta: ”Hän lähti kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan.” (Luuk. 8:1.) Aivan kuten Jeesus saarnasi apostoliensa  kanssa, esimerkilliset vanhimmat saarnaavat nykyään yhdessä uskontovereidensa kanssa. He ymmärtävät, että näin he edistävät suuresti seurakunnan hyvää henkeä. Mitä seurakunnan jäsenet ajattelevat tällaisista vanhimmista? Lähes 90-vuotias sisar Jeannine sanoo: ”Kun olen kentällä vanhimman kanssa, minulla on mainio tilaisuus keskustella hänen kanssaan ja tutustua häneen paremmin.” Noin 35-vuotias Steven kertoo: ”Kun vanhin on kanssani ovelta ovelle -työssä, tunnen, että hän haluaa auttaa minua. Se tuo minulle paljon iloa.”

Niin kuin paimen etsii kadonnutta lammasta, vanhimmat pyrkivät löytämään ne, jotka ovat menettäneet yhteyden seurakuntaan.

20, 21. Miten vanhimmat voivat jäljitellä Jeesuksen vertauksen paimenta? Kerro esimerkki. (Ks. myös tekstiruutu ” Viikoittaiset vierailut kantavat hedelmää”.)

20 Toiseksi Jehovan järjestö on valmentanut vanhimpia ilmaisemaan lämmintä kiinnostusta niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet yhteyden seurakuntaan (Hepr. 12:12). Miksi ja millä tavoin vanhinten tulisi auttaa hengellisesti heikkoja? Tätä valaisee Jeesuksen vertaus paimenesta ja kadonneesta lampaasta. (Lue Luukkaan 15:4–7.) Kun vertauksen paimen huomaa lampaan kadonneen, hän etsii sitä aivan kuin se olisi hänen ainoa lampaansa. Miten kristityt vanhimmat jäljittelevät hänen esimerkkiään? Aivan kuten kadonnut lammas on edelleen arvokas paimenen silmissä, ne jotka ovat menettäneet yhteyden Jumalan kansaan, ovat edelleen arvokkaita vanhinten silmissä. Hengellisesti heikko on heille kuin kadonnut lammas – ei toivoton tapaus. Lisäksi niin kuin paimen päättää ”lähteä kadonneen perään, kunnes hän löytää sen”, vanhimmat pyrkivät löytämään heikot ja auttamaan heitä.

21 Mitä vertauksen paimen tekee löydettyään lampaan? Hän nostaa sen hellävaroen ylös, ”panee sen hartioilleen” ja kantaa sen takaisin laumaan. Vastaavasti vanhimman vilpitön kiinnostus hengellisesti heikkoa kohtaan voi ikään kuin nostaa hänet hellävaroen ylös ja auttaa häntä palaamaan seurakuntaan. Näin kävi Victorille, afrikkalaiselle veljelle, joka jäi pois seurakunnan yhteydestä. Hän kertoo: ”Olin toimeton kahdeksan vuotta, ja koko sen ajan vanhimmat yrittivät auttaa minua.” Mikä häntä kosketti aivan erityisesti? Hän selittää: ”Kerran John, vanhin joka oli ollut samalla tienraivaajien palveluskoulun kurssilla kuin minä, tuli käymään luonani ja näytti valokuvia, jotka hän oli ottanut meistä kurssin aikana. Ne toivat mieleeni niin monia hienoja muistoja, että aloin kaivata sitä iloa, jota olin tuntenut palvellessani Jehovaa.” Pian Johnin vierailun jälkeen Victor palasi seurakuntaan, ja nykyään hän palvelee taas tienraivaajana. Huolehtivat vanhimmat tuovat meille tosiaan paljon iloa (2. Kor. 1:24). *

 Parempi valvonta lujittaa Jumalan kansan ykseyttä

22. Miten vanhurskaus ja rauha lujittavat kristillisen seurakunnan ykseyttä? (Ks. myös tekstiruutu ” Olimme aivan ihmeissämme”.)

22 Kuten edellä todettiin, Jehova ennusti, että vanhurskaus ja rauha lisääntyisivät jatkuvasti hänen kansansa keskuudessa (Jes. 60:17). Ne molemmat lujittavat seurakuntien ykseyttä. Millä tavoin? Mietitäänpä ensin vanhurskautta. Raamatussa sanotaan, että ”Jumala on yksi Jehova” (5. Moos. 6:4). Hänen oikeaa ja väärää koskevat vanhurskaat norminsa eivät vaihtele seurakunnasta ja maasta toiseen. Ne ovat yhdet ja samat ”kaikissa pyhien seurakunnissa” (1. Kor. 14:33). Siksi seurakunta voi hyvin ainoastaan silloin kun se noudattaa Jumalan normeja. Entä sitten rauha? Kuninkaamme haluaa meidän paitsi nauttivan rauhasta myös olevan ”rauhantekijöitä” seurakunnassa (Matt. 5:9). Sen vuoksi ”pyrimme siihen, mikä edistää rauhaa”. Otamme aloitteen selvittääksemme erimielisyydet, joita joskus syntyy keskuudessamme. (Room. 14:19.) Näin edistämme sekä rauhaa että ykseyttä omassa seurakunnassamme (Jes. 60:18).

23. Mistä saamme Jehovan palvelijoina iloita nykyään?

23 Kun marraskuun 1895 Vartiotornissa (engl.) ilmoitettiin ensimmäisestä vanhimpia koskevasta järjestelystä, kirjoituksessa ilmaistiin myös vastuullisten veljien harras toive. He rukoilivat, että tuo uusi järjestely auttaisi Jumalan kansaa ”saavuttamaan nopeasti uskon ykseyden”. Kun katsomme menneisiin vuosikymmeniin, tunnemme kiitollisuutta huomatessamme, että valvontaan liittyvät asteittaiset parannukset, jotka Jehova on saanut aikaan Kuninkaamme välityksellä, ovat tosiaan lujittaneet palvontamme ykseyttä (Ps. 99:4). Sen ansiosta me kaikki Jehovan palvelijat kautta maailman iloitsemme, kun vaellamme ”samassa hengessä” ja ”samoissa askeleissa” ja palvelemme ”rauhan Jumalaa” ”olka olkaa vasten”. (2. Kor. 12:18; lue Sefanjan 3:9.)

^ kpl 11 Tuon laajan tutkimuksen tulokset julkaistiin hakuteoksessa Aid to Bible Understanding.

^ kpl 21 Ks. kirjoitus ”Kristityt vanhimmat – työtovereita meidän iloksemme”, Vartiotorni 15.1.2013 s. 27–31.

Aiheesta lisää

Jehova on järjestyksen Jumala

Miten kertomukset muinaisesta Israelista ja varhaiskristillisyydestä osoittavat, että Jehovan nykyisten palvelijoiden maan päällä tulee olla organisoituja?

Tottele Jehovan antamia paimenia

Pyhä henki on nimittänyt valvojat paimentamaan Jumalan seurakuntaa. Miksi lampaiden tulisi kuunnella heitä?

Kohtaamme tämän vanhan maailman lopun yhdessä

Neljä Raamatun esimerkkiä osoittaa, miten arvokasta yksimielisyys on ja miksi se käy entistä tärkeämmäksi tulevaisuudessa.