Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisällysluetteloon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa”

 13. LUKU

Juhlia jotka eivät miellytä Jumalaa

Juhlia jotka eivät miellytä Jumalaa

”Varmistautukaa jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle.” (EFESOLAISILLE 5:10)

1. Millaisia ihmisiä Jehova vetää luokseen, ja miksi heidän täytyy pysyä hengellisesti valppaina?

”TOSI palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä”, sanoi Jeesus (Johannes 4:23). Kun Jehova löytää tällaisia ihmisiä – kuten hän löysi sinut – hän vetää heitä itsensä ja Poikansa luo (Johannes 6:44). Se on suuri kunnia! Niiden, jotka rakastavat Raamatun totuutta, täytyy kuitenkin ”varmistautua jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle”, koska Saatana on petoksen mestari (Efesolaisille 5:10; Ilmestys 12:9).

2. Selitä, miten Jehova suhtautuu niihin, jotka yrittävät sekoittaa oikeaa ja väärää uskontoa toisiinsa.

2 Mieti, mitä tapahtui Siinainvuoren lähellä, kun israelilaiset pyysivät Aaronia tekemään heille jumalan. Aaron myöntyi pyyntöön ja teki kultaisen vasikan. Hän antoi kuitenkin ymmärtää, että se edusti Jehovaa. ”Huomenna on juhla Jehovan kunniaksi”, hän sanoi. Suhtautuiko Jehova välinpitämättömästi siihen, että oikeaa ja väärää uskontoa tällä tavoin sekoitettiin toisiinsa? Ei suhtautunut. Hänen käskystään surmattiin noin kolmetuhatta epäjumalanpalvelijaa. (2. Mooseksen kirja 32:1–6, 10, 28.) Mitä voimme oppia tästä? Jos haluamme pitää itsemme Jumalan rakkaudessa, emme saa ”koskea mihinkään epäpuhtaaseen” ja meidän on palavan innokkaasti varjeltava totuutta kaikenlaiselta turmelukselta (Jesaja 52:11; Hesekiel 44:23; Galatalaisille 5:9).

3, 4. Miksi meidän tulee kiinnittää tarkkaa huomiota Raamatun periaatteisiin, kun tarkastelemme suosittuja tapoja ja juhlia?

 3 Valitettavasti sen jälkeen kun luopumusta hillinneet apostolit kuolivat, alkoivat valekristityt, jotka eivät rakastaneet totuutta, omaksua pakanallisia tapoja, juhlia ja pyhäpäiviä ja antoivat niille kristillisyyden leiman (2. Tessalonikalaisille 2:7, 10). Kun tarkastelet tällaisia juhlia ja tapoja, pane merkille, miten ne heijastavat maailman, eivät Jumalan, henkeä. Yleensä tämän maailman juhlille on yhteistä se, että ne vetoavat lihallisiin haluihin ja edistävät vääriä uskonnollisia käsityksiä ja spiritismiä, jotka ovat tunnusomaisia ”Suurelle Babylonille” (Ilmestys 18:2–4, 23). * Muista myös, että Jehova on omin silmin nähnyt, miten muinoin noudatettiin niitä pakanauskontojen inhottavia tapoja, joista monet nykyisin suositut tavat ovat lähtöisin. Nämä tavat ovat varmasti hänestä aivan yhtä vastenmielisiä nykyään. Eikö Jehovan näkemyksellä pitäisi olla meille eniten merkitystä? (2. Johanneksen kirje 6, 7.)

4 Tosi kristittyinä tiedämme, että jotkin juhlat eivät miellytä Jehovaa. Meidän on siksi päättäväisesti pysyttävä niistä täysin erossa. Sen tarkasteleminen, miksi nämä juhlat eivät miellytä Jehovaa, vahvistaa päätöstämme karttaa kaikkea, mikä saattaisi estää meitä pysymästä hänen rakkaudessaan.

JOULUN JUURET AURINGONPALVONNASSA

5. Miksi voimme olla varmoja, että Jeesus ei syntynyt 25. joulukuuta?

5 Raamattu ei kerro, että Jeesuksen syntymäpäivää olisi vietetty. Hänen syntymänsä tarkkaa ajankohtaa ei todellisuudessa tiedetä. On kuitenkin varmaa, että hän ei syntynyt 25. joulukuuta, jolloin hänen synnyinseudullaan on kylmä  talvi. * Ensinnäkin Luukas kertoi, että Jeesuksen syntymän aikaan ”paimenet – – oleskelivat taivasalla” kaitsemassa laumojaan (Luukas 2:8–11). Jos heillä olisi ollut tapana ”oleskella taivasalla” ympäri vuoden, se ei olisi ollut mainitsemisen arvoinen seikka. Koska Betlehemissä voi kuitenkin talvisaikaan tulla kylmiä sateita ja lunta, laumat pidettiin tuolloin suojissa eivätkä paimenet olisi ”oleskelleet taivasalla”. Lisäksi Joosef ja Maria menivät Betlehemiin, koska keisari Augustus oli käskenyt suorittaa väestönlaskennan (Luukas 2:1–7). On erittäin epätodennäköistä, että keisari olisi käskenyt kansaa, joka suhtautui vihamielisesti Rooman valtaan, matkustamaan esi-isiensä kaupunkeihin keskellä talvea.

6, 7. a) Mistä monet joulutavat juontavat juurensa? b) Mikä ero on joululahjojen antamisen ja kristillisen antamisen välillä?

6 Joulun juuret eivät ole Raamatussa vaan muinaisissa pakanallisissa juhlissa, esimerkiksi roomalaisessa saturnalia-juhlassa, joka oli omistettu maanviljelyksen jumalalle Saturnukselle. Samoin Mithra-jumalan palvojat viettivät laskelmiensa perusteella 25. joulukuuta ”voittamattoman auringon syntymäpäivää”, sanotaan eräässä katolisessa hakuteoksessa. ”Joulu on alkuisin ajalta, jolloin aurinkokultti oli erityisen voimakasta Roomassa” ja jolloin Kristuksen kuolemasta oli kulunut jo noin kolmesataa vuotta. (New Catholic Encyclopedia.)

Tosi kristityt antavat lahjoja rakkaudesta.

7 Viettäessään juhliaan pakanat antoivat toisilleen lahjoja ja järjestivät pitoja, ja nämä tavat ovat säilyneet joulunvietossa. Lahjojen antaminen ei kuitenkaan tuolloin yleensä ollut – kuten se ei monesti nykyäänkään ole – 2. Korinttilaiskirjeen 9:7:n hengen mukaista: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä  pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” Kun tosi kristityt antavat lahjoja, heidän vaikuttimenaan on rakkaus, heitä ei sido mikään ajankohta eivätkä he odota saavansa vastalahjoja (Luukas 14:12–14; Apostolien teot 20:35). Lisäksi he ovat hyvin kiitollisia siitä, että he ovat vapautuneet joulustressistä ja raskaasta velkataakasta, jonka monet tuohon aikaan vuodesta ottavat kantaakseen (Matteus 11:28–30; Johannes 8:32).

8. Antoivatko tähdistäennustajat Jeesukselle syntymäpäivälahjoja? Selitä.

8 Eivätkö sitten tähdistäennustajat tuoneet syntymäpäivälahjoja Jeesukselle? Eivät. He antoivat lahjoja vain osoittaakseen kunnioitusta huomattavalle henkilölle, mikä oli yleinen tapa Raamatun aikoina. (1. Kuninkaiden kirja 10:1, 2, 10, 13; Matteus 2:2, 11.) He eivät edes tulleet sinä yönä, jona Jeesus syntyi. Heidän saapuessaan Jeesus ei ollut seimessä  makaava pienokainen vaan hänellä oli ikää jo useita kuukausia ja hänen perheensä asui talossa.

SYNTYMÄPÄIVÄT RAAMATUN VALOSSA

9. Mitä merkittävää on niissä syntymäpäiväjuhlissa, jotka Raamattu mainitsee?

9 Vaikka lapsen syntymä on aina ollut hyvin iloinen tapahtuma, Raamatussa ei kerrota yhdenkään Jumalan palvelijan viettäneen syntymäpäiviä (Psalmit 127:3). Onko tämä tieto vain jäänyt epähuomiossa pois? Ei, sillä Raamatussa kerrotaan kaksista syntymäpäiväjuhlista – Egyptin faraon ja Herodes Antipaan (1. Mooseksen kirja 40:20–22; Markus 6:21–29). Molemmat tilaisuudet esitetään kuitenkin epäsuotuisassa valossa, varsinkin jälkimmäinen, jonka yhteydessä mestattiin Johannes Kastaja.

10, 11. Miten varhaiskristityt suhtautuivat syntymäpäiväjuhliin ja miksi?

 10 Eräässä tietosanakirjassa sanotaan, että ”varhaiskristityt – – pitivät kenen tahansa syntymän juhlimista pakanallisena tapana” (The World Book Encyclopedia). Esimerkiksi antiikin kreikkalaiset uskoivat, että jokaisella ihmisellä oli suojelushenki, joka oli läsnä hänen syntyessään ja joka vartioi häntä sen jälkeen. Tällä hengellä ”oli mystinen suhde jumalaan, jonka syntymäpäivänä ihminen oli syntynyt”, sanotaan kirjassa The Lore of Birthdays. Syntymäpäivät ovat vanhastaan liittyneet läheisesti myös astrologiaan ja horoskooppeihin.

11 Jumalan muinaiset palvelijat eivät kaihtaneet syntymäpäiviin liittyviä tapoja vain siksi, että niiden juuret ovat pakanuudessa ja spiritismissä, vaan todennäköisesti myös periaatteellisista syistä. He olivat nöyriä, vaatimattomia miehiä ja naisia, jotka eivät pitäneet maailmaan tuloaan niin merkittävänä, että sitä olisi pitänyt juhlia (Miika 6:8; Luukas 9:48). * Sen sijaan he kirkastivat Jehovaa ja kiittivät häntä kallisarvoisesta elämän lahjasta (Psalmit 8:3, 4; 36:9; Ilmestys 4:11). *

12. Miten kuolinpäivämme voi olla parempi kuin synnyinpäivämme?

12 Kaikki nuhteettomuuden säilyttäneet ovat kuoltuaan turvassa Jumalan muistissa, ja on varmaa, että he saavat elämän tulevaisuudessa (Job 14:14, 15). Saarnaajan 7:1 sanoo: ”Hyvä nimi on parempi kuin hyvä öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.” ”Hyvä nimi” tarkoittaa hyvää  mainetta, jonka olemme saavuttaneet Jumalan silmissä uskollisen palveluksen ansiosta. On huomionarvoista, että ainoa muistojuhla, jota kristittyjen on käsketty viettää, ei liity syntymään vaan kuolemaan – Jeesuksen kuolemaan. Hänen oivallinen ”nimensä” on pelastuksemme avain. (Luukas 22:17–20; Heprealaisille 1:3, 4.)

PÄÄSIÄINEN – NAAMIOITU HEDELMÄLLISYYSRIITTI

13, 14. Mistä suositut pääsiäistavat juontavat juurensa?

13 Kristikunta sanoo viettävänsä pääsiäistä Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi, mutta todellisuudessa sen juuret ovat väärässä uskonnossa. Miten esimerkiksi kananmunat ja jänikset yhdistettiin pääsiäiseen? Kananmunia ”on pidetty yleisesti uuden elämän ja ylösnousemuksen symboleina”, sanotaan Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa, kun taas jänikset ovat jo pitkään olleet hedelmällisyyden vertauskuvia. Pääsiäinen on näin ollen oikeastaan hedelmällisyysriitti, joka on läpinäkyvästi naamioitu Kristuksen ylösnousemuksen juhlaksi. *

14 Hyväksyisikö Jehova sen, että hänen Poikansa ylösnousemuksen muistojuhlaa vietettäisiin saastaisin hedelmällisyysriitein? Ei varmasti! (2. Korinttilaisille 6:17, 18.) Todellisuudessa Raamattu ei edes käske eikä anna perustetta viettää juhlaa Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Olisi siis kaksin verroin pahempaa uskottomuutta viettää sitä pääsiäisen nimissä.

 HALLOWEEN – HARMITONTA HUVIAKO?

15. Mikä on halloween-juhlan alkuperä, ja mitä merkittävää liittyy tämän pyhäpäivän ajankohtaan?

15 Noidista, peikoista ja muista irvokkaista koristeista ja esineistä tunnettu halloween (All Hallows’ Eve ’kaikkien pyhien aatto’) eli pyhäinpäivän aatto on lähtöisin muinaisilta Britannian ja Irlannin kelteiltä. Marraskuun 1. päivää lähinnä olevan täydenkuun aikaan he viettivät juhlaa nimeltä samhain, joka merkitsee ’kesän loppua’. He uskoivat, että tässä juhlassa ihmismaailman ja yliluonnollisen maailman välinen verho vedettiin sivuun ja henget, niin hyvät kuin pahatkin, kiertelivät maan päällä. Vainajien sielujen ajateltiin palaavan kotiinsa, ja perheet panivat näitä haamuja varten esille ruokaa ja juomaa lepyttääkseen niitä. Kun siis lapset nykyään kummituksiksi tai noidiksi pukeutuneina kulkevat talosta taloon ja kyselevät ”Karkki vai kepponen?”, he tietämättään jatkavat samhain-juhlan rituaaleja.

ÄLÄ ANNA MINKÄÄN TAHRATA HÄITÄSI

16, 17. a) Miksi avioliittoa suunnittelevien kristittyjen parien tulisi tarkastella paikallisia häätapoja Raamatun periaatteiden valossa? b) Mitä kristittyjen tulee ottaa huomioon sellaisten tapojen kuin riisin heittämisen suhteen?

16 Pian Suuressa Babylonissa ei ”kuulla enää koskaan sulhasen eikä morsiamen ääntä” (Ilmestys 18:23). Miksi ei? Osasyynä ovat sen spiritistiset tavat, jotka voivat tahrata avioliiton heti hääpäivänä (Markus 10:6–9).

17 Häätavat vaihtelevat maittain. Jotkin viattomilta tuntuvat perinteet voivat juontaa juurensa babylonilaisista tavoista, joiden ajatellaan tuovan onnea hääparille tai heidän vierailleen (Jesaja 65:11). Yksi tällainen perinne on riisin heittäminen hääparin päälle. Tämän tavan juuret saattavat liittyä uskomukseen, jonka mukaan ruoka lepytti pahoja henkiä ja esti niitä vahingoittamasta morsianta ja sulhasta. Lisäksi riisi on jo kauan yhdistetty mystisellä tavalla hedelmällisyyteen,  onnellisuuteen ja pitkäikäisyyteen. On selvää, että kaikki, jotka haluavat pysyä Jumalan rakkaudessa, karttavat tällaisia saastaisia tapoja (2. Korinttilaisille 6:14–18).

18. Minkä Raamatun periaatteiden tulisi ohjata häitä suunnittelevaa paria ja häävieraita?

18 Jehovan palvelijat välttävät myös sellaisia maailmallisia tapoja, jotka voivat riistää häiltä kristillisen arvokkuuden tai loukata joidenkuiden omaatuntoa. He eivät esimerkiksi pidä puheita, jotka sisältävät piikittelyä tai kaksimielisyyksiä, eivätkä nolaa vastanaineita eivätkä muita pilailullaan tai huomautuksillaan (Sananlaskut 26:18, 19; Luukas 6:31; 10:27). He eivät myöskään halua järjestää ylellisiä satuhäitä, joista ei kuvastu vaatimattomuus vaan ”elämän varallisuuden komeileva näyttäminen” (1. Johanneksen kirje 2:16). Jos suunnittelet häitä, älä koskaan unohda, että Jehova haluaa hääpäivästäsi jäävän iloiset, ei ikävät, muistot. *

MALJAN KOHOTTAMINEN – USKONNOLLINEN ELE?

19, 20. Mitä eräässä ei-uskonnollisessa lähteessä sanotaan maljan juomisesta jonkun kunniaksi, ja miksi kristityt eivät pidä tätä tapaa hyväksyttävänä?

19 Maljan kohottaminen on yleinen tapa häissä ja muissa juhlissa. Eräässä alkoholia ja kulttuuria käsittelevässä käsikirjassa sanotaan: ”[Maljan juominen jonkun kunniaksi] on luultavasti ei-uskonnollinen jäänne muinaisista juomauhreista. Jumalille uhrattiin pyhää nestettä, – – kun esitettiin toive, rukous joka on tiivistynyt sanoihin ’pitkää ikää!’ tai ’terveydeksi!’” (International Handbook on Alcohol and Culture, 1995.)

20 Monet eivät ehkä pidä maljan kohottamista ja juomista uskonnollisena tai taikauskoisena eleenä. Silti viinilasin kohottamista taivasta kohti voidaan pitää siunauksen pyytämisenä ”taivaalta” – yli-inhimilliseltä voimalta – tavalla,  joka ei ole sopusoinnussa Raamatun kanssa (Johannes 14:6; 16:23). *

”TE, JOTKA RAKASTATTE JEHOVAA, VIHATKAA PAHAA”

21. Millaisia suosittuja juhlia kristityt karttavat, vaikka ne eivät ehkä olisikaan uskonnollisia, ja miksi?

21 Normien romahtaminen nykymaailmassa – Suuren Babylonin suoraan tai epäsuorasti edistämä suuntaus – kuvastuu siitä, että joissakin maissa järjestetään vuosittain karnevaalit, joihin liittyy säädytöntä tanssia ja joissa saatetaan jopa ylistää homojen ja lesbojen elämäntapaa. Olisiko sellaisen, joka ”rakastaa Jehovaa”, sopivaa osallistua tällaisiin juhliin tai seurata niitä? Jos hän tekisi niin, osoittaisiko hän todella vihaavansa pahaa? (Psalmit 1:1, 2; 97:10.) On paljon parempi jäljitellä psalmistaa, joka rukoili: ”Käännä silmäni pois näkemästä arvotonta.” (Psalmit 119:37.)

22. Milloin kristitty voi päättää omantuntonsa perusteella, osallistuuko hän johonkin juhlaan vai ei?

22 Maailmallisina juhlapäivinä kristitty varoo antamasta sellaista vaikutelmaa, että hän osallistuu niiden viettoon. Paavali kirjoitti: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttilaisille 10:31; ks. tekstiruutu ” Miten tehdä viisaita ratkaisuja?”) Jos toisaalta on selvää, että jokin tapa tai juhla ei liity väärään uskontoon eikä poliittisiin tai isänmaallisiin menoihin eikä se riko Raamatun periaatteita, niin jokainen kristitty voi itse päättää, osallistuuko hän siihen. Samalla hänen tulisi ottaa huomioon toisten tunteet, jotta hän ei kompastuttaisi ketään.

KIRKASTA JUMALAA SANOIN JA TEOIN

23, 24. Miten voimme antaa hyvää todistusta Jehovan vanhurskaista normeista?

23 Monet ihmiset pitävät joitakin suosittuja juhlapäiviä  lähinnä tilaisuuksina kokoontua yhteen perheen ja ystävien kanssa. Jos joku siis virheellisesti olettaa, että Jehovan todistajien raamatullinen kanta on rakkaudeton tai liian jyrkkä, voimme ystävällisesti selittää, että me todistajat arvostamme perheenjäsenten ja ystävien tervehenkistä yhdessäoloa (Sananlaskut 11:25; Saarnaaja 3:12, 13; 2. Korinttilaisille 9:7). Nautimme meille rakkaiden ihmisten seurasta ympäri vuoden, mutta koska rakastamme Jumalaa ja hänen vanhurskaita normejaan, emme halua tahrata näitä iloisia tilaisuuksia noudattamalla tapoja, jotka loukkaavat häntä. (Ks. tekstiruutu ” Tosi palvonta tuo suurinta iloa”.)

24 Jotkut Jehovan todistajat ovat auttaneet vilpittömiä, tiedonhaluisia ihmisiä ymmärtämään Jehovan normeja kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? * 16. luvun avulla. Muista kuitenkin, että tavoitteemme on voittaa sydämiä, ei väittelyjä. Ole siksi kunnioittava ja pysy rauhallisena, ja ”olkoon puheesi aina miellyttävää, suolalla höystettyä” (Kolossalaisille 4:6).

25, 26. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kasvattamaan uskoa ja rakkautta Jehovaan?

25 Me Jehovan palvelijat olemme saaneet hyvää opetusta. Tiedämme, mihin uskomme perustuu ja miksi hyväksymme jotkin asiat ja toisia emme (Heprealaisille 5:14). Vanhemmat, opettakaa siis lapsianne ajattelemaan asioita Raamatun periaatteiden valossa. Näin vahvistatte heidän uskoaan, autatte heitä vastaamaan Raamatun avulla niille, jotka kyseenalaistavat heidän uskonkäsityksensä, ja saatte heidät vakuuttumaan Jehovan rakkaudesta (Jesaja 48:17, 18; 1. Pietarin kirje 3:15).

26 Kaikki, jotka palvovat Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”, karttavat epäraamatullisia juhlia, mutta he myös pyrkivät olemaan rehellisiä kaikessa. Nykyään monet ajattelevat, ettei kannata olla rehellinen. Seuraavassa luvussa kuitenkin osoitetaan, että Jumalan viitoittama tie on aina paras.

^ kpl 3 Ks. tekstiruutu ” Pitäisikö minun viettää tätä juhlaa?” Monia pyhäpäiviä ja juhlia luetellaan Vartiotornin julkaisujen hakemistossa; julk. Jehovan todistajat.

^ kpl 5 Raamatun ajanlaskun ja maallisen historian perusteella Jeesus syntyi luultavasti vuonna 2 eaa. juutalaisten etanimkuussa, joka vastaa nykyisessä kalenterissa syys-lokakuuta (ks. Raamatun ymmärtämisen opas, 1. osa, s. 907, 908; julk. Jehovan todistajat).

^ kpl 11 Lakiliitto vaati, että naisen piti synnytettyään uhrata Jumalalle syntiuhri (3. Mooseksen kirja 12:1–8). Tämä laki oli kirvelevä muistutus siitä, että ihmiset siirtävät synnin jälkeläisilleen, ja se auttoi israelilaisia suhtautumaan lapsen syntymään tasapainoisesti. Ehkä se sai myös heidät välttämään syntymäpäiviin liittyviä pakanallisia tapoja. (Psalmit 51:5.)

^ kpl 13 Suomen sana ”pääsiäinen” tarkoitti alkuaan katolisesta paastosta pääsemisen juhlaa (Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, 1995, s. 80). On kiinnostavaa, että ”pääsiäistä” vastaava englanninkielinen sana ”Easter” on yhdistetty Eostreen (eli Eastreen eli Ostaraan), anglosaksiseen aamunsarastuksen, kevään ja hedelmällisyyden jumalattareen. Teoksen The Dictionary of Mythology mukaan ”hänellä oli kuussa jänis, joka rakasti munia, ja joskus hänellä kuvattiin olevan jäniksen pää”.

^ kpl 18 Ks. häiden ja kutsujen järjestämistä käsitteleviä kirjoituksia Vartiotornista 15.10.2006 s. 18–31.

^ kpl 20 Ks. Vartiotorni 15.2.2007 s. 30, 31.

^ kpl 24 Julk. Jehovan todistajat.

Aiheesta lisää

Kuningas puhdistaa kansaansa hengellisesti

Mitä yhteistä on joululla ja ristillä?