LUUKAS 10:25–37

  • MITEN VOI SAADA IKUISEN ELÄMÄN?

  • MYÖTÄTUNTOINEN SAMARIALAINEN

Jeesus on edelleen Jerusalemin lähistöllä, ja hänen luokseen tulee joitain juutalaisia. Jotkut haluavat kuunnella hänen opetustaan, toiset taas haluavat koetella häntä. Eräs mies, joka tuntee hyvin Mooseksen lain, kysyy Jeesukselta: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?” (Luukas 10:25.)

Jeesus huomaa, että miehen tarkoitus ei ole vain saada tietoa. Ehkä hän yrittää saada Jeesuksen vastaamaan tavalla, joka loukkaisi juutalaisia. Jeesus näkee, että miehellä on jo asiasta selvä mielipide. Niinpä hän käsittelee asian niin, että mies itse paljastaa, mitä ajattelee.

Jeesus kysyy: ”Mitä lakiin on kirjoitettu? Miten ymmärrät sen, mitä olet lukenut?” Mies on perehtynyt hyvin Jumalan lakiin, ja hän perustaa vastauksensa siihen. Hän lainaa 5. Mooseksen kirjan 6:5:tä ja 3. Mooseksen kirjan 19:18:aa ja sanoo: ”’Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” (Luukas 10:26, 27.) Onko miehen vastaus oikea?

Jeesus sanoo miehelle: ”Oikein vastasit. Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.” Keskustelu ei kuitenkaan pääty tähän, sillä mies ei halua vain vastausta kysymykseen, vaan hän haluaa ”osoittaa toimivansa oikein”. Hän hakee vahvistusta sille, että hänen näkemyksensä ja tapansa kohdella toisia on oikea. Siksi hän kysyy: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” (Luukas 10:28, 29.) Kysymys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Juutalaiset uskovat, että sana ”lähimmäinen” sopii vain niihin, jotka noudattavat juutalaisia perinteitä. Lisäksi 3. Mooseksen kirjan 19:18 voi näyttää tukevan tätä näkemystä. Joidenkin juutalaisten mielestä heidän ei ole edes sallittua olla tekemisissä ei-juutalaisten kanssa (Apostolien teot 10:28). Niinpä tämä mies ja mahdollisesti jotkut Jeesuksen opetuslapsetkin katsovat toimivansa oikein, jos he kohtelevat ystävällisesti vain toisia juutalaisia. Ei-juutalaisia he voivat mielestään kohdella epäystävällisesti; eiväthän he oikeastaan ole heidän ”lähimmäisiään”.

Miten Jeesus voi oikaista tämän näkemyksen loukkaamatta miestä ja muita juutalaisia? Hän tekee sen kertomalla vertauksen: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien uhriksi. He riisuivat ja pahoinpitelivät hänet. Sitten he menivät pois ja jättivät hänet maahan puolikuolleena.” Jeesus jatkaa: ”Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään miehen hän meni ohi tien toista puolta. Samoin teki muuan leeviläinen: kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hän meni ohi tien toista puolta. Mutta sitten eräs samarialainen kulki sitä tietä ja tuli miehen kohdalle, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä.” (Luukas 10:30–33.)

Mies, jolle Jeesus kertoo vertauksen, tietää varmasti, että Jerikossa asuu monia pappeja ja temppelin töissä auttavia leeviläisiä. Kun he palaavat temppelistä Jerikoon, heidän on kuljettava noin 23 kilometrin matka. Reitti voi olla vaarallinen siellä väijyvien ryöstäjien vuoksi. Jos pappi tai leeviläinen näkisi jonkun juutalaisen olevan ahdingossa, eikö hänen pitäisi auttaa tätä? Jeesuksen kertomuksessa he eivät tehneet niin. Miestä auttoi samarialainen, joka kuului juutalaisten halveksimaan kansaan (Johannes 8:48).

Jeesus kertoo, mitä samarialainen teki loukkaantuneen juutalaisen hyväksi: ”Hän meni miehen luo, sitoi hänen haavansa ja kaatoi niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana päivänä hän antoi majatalonpitäjälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja kaiken, mitä sinulta kuluu tämän  lisäksi, minä maksan sinulle, kun tulen takaisin.’” (Luukas 10:34, 35.)

Tämän jälkeen Jeesus esittää miehelle ajatuksia herättävän kysymyksen: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti, että hän oli ryöstäjien uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?” Miehestä voi tuntua kiusalliselta vastata ”samarialainen”, joten hän sanoo: ”Se joka kohteli häntä myötätuntoisesti.” Jeesus on todella loistava opettaja. Kertomuksen ydin tulee täysin selväksi, kun hän kehottaa miestä: ”Mene ja tee itse samoin.” (Luukas 10:36, 37.)

Jeesus käyttää tosiaan tehokasta opetusmenetelmää. Jos hän olisi vain sanonut miehelle, että myös ei-juutalaiset ovat hänen lähimmäisiään, mies ja muut juutalaiset eivät luultavasti olisi hyväksyneet ajatusta. Mutta kun Jeesus kertoo tämän suhteellisen yksinkertaisen vertauksen, jonka piirteet ovat kuulijoille tuttuja, kenellekään ei jää epäselväksi, mitä ”lähimmäinen” tarkoittaa. Aito lähimmäinen osoittaa toisille rakkautta ja huomaavaisuutta niin kuin Raamattu käskee.