LUUKAS 16:14–31

  • VERTAUS RIKKAASTA MIEHESTÄ JA LASARUKSESTA

Jeesus on puhunut opetuslapsilleen aineellisen rikkauden oikeasta käytöstä. Kuulijoiden joukossa on kuitenkin myös fariseuksia, joiden pitäisi ottaa huomioon nuo neuvot, koska he ovat ”rahaa rakastavia”. Kuullessaan Jeesuksen sanat he alkavat irvailla hänelle. (Luukas 15:2; 16:13, 14.)

Jeesus ei pelkää heitä vaan sanoo: ”Te teeskentelette ihmisten edessä olevanne oikeamielisiä, mutta Jumala tietää, mitä on teidän sydämessänne. Se mitä ihmiset pitävät suuressa arvossa, on Jumalan silmissä iljettävää.” (Luukas 16:15.)

Ihmiset ovat jo kauan pitäneet fariseuksia suuressa arvossa, mutta nyt siihen on tulossa muutos. Osat tulevat vaihtumaan: Ne, jotka ovat rikkaita ja joilla on poliittista ja uskonnollista vaikutusvaltaa, menettävät asemansa. Niiden tavallisten ihmisten asema, jotka tajuavat, että heillä on hengellisiä tarpeita, paranee. Jeesus valaisee tätä dramaattista muutosta sanoessaan:

”Lakia ja Profeettoja julistettiin Johanneksen tuloon asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää uutista Jumalan valtakunnasta, ja kaikenlaiset ihmiset pyrkivät hellittämättä pääsemään sinne. Ennemmin taivas ja maa katoavat kuin Laista jää täyttymättä yksikään kirjaimen osa.” (Luukas 3:18; 16:16, 17.) Miten Jeesuksen sanat osoittavat, että muutos on meneillään?

Juutalaiset uskonnolliset johtajat ovat ylpeitä siitä, että he noudattavat Mooseksen lakia. Kun Jeesus antoi Jerusalemissa näön eräälle sokealle miehelle, fariseukset sanoivat ylimielisesti: ”Me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle.” (Johannes 9:13, 28, 29.) Yksi Mooseksen lain tarkoituksista on ollut johtaa nöyrät ihmiset Messiaan, Jeesuksen, luo. Johannes Kastaja osoitti, että Jeesus on Jumalan Karitsa (Johannes 1:29–34). Siitä lähtien kun Johannes aloitti palveluksensa, nöyrät juutalaiset, etenkin vähäosaiset, ovat saaneet kuulla Jumalan valtakunnasta. Tuo ”hyvä uutinen” on tosiaan tarkoitettu kaikille, jotka haluavat olla Jumalan valtakunnan alamaisia ja nauttia sen siunauksista.

Mooseksen laki on pian täyttänyt tarkoituksensa: se on johtanut ihmisiä Messiaan luo. Pian ei ole enää velvollisuutta noudattaa sitä. Mooseksen lain mukaan oli esimerkiksi sallittua ottaa avioero monenlaisista syistä, mutta nyt Jeesus selittää, että ”jokainen, joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen, ja se, joka menee naimisiin miehestään eronneen naisen kanssa, tekee aviorikoksen” (Luukas 16:18). Tämä kaikki raivostuttaa sääntökeskeisiä fariseuksia!

Jeesus kertoo nyt vertauksen, joka valaisee käynnissä olevan muutoksen suuruutta. Vertauksessa  on kaksi miestä, joiden asema ja olosuhteet muuttuvat jyrkästi. On hyvä muistaa, että kuulijoiden joukossa on rahaa rakastavia fariseuksia, joita ihmiset pitävät arvossa.

Jeesus kertoo: ”Oli rikas mies, jolla oli tapana pukeutua purppuraan ja pellavaan, ja hän vietti päivästä toiseen mukavaa ja ylellistä elämää. Hänen portilleen tuotiin usein Lasarus-niminen kerjäläinen, joka oli täynnä märkiviä haavoja. Kerjäläinen halusi nälissään syödä sitä, mitä rikkaan miehen pöydältä putoili, ja koirat tulivat nuolemaan hänen märkiviä haavojaan.” (Luukas 16:19–21.)

Fariseukset rakastavat rahaa, joten on helppo arvata, keitä Jeesuksen vertauksen rikas mies tarkoittaa. Lisäksi nuo juutalaiset uskonnolliset johtajat käyttävät mielellään kalliita, upeita vaatteita. Varallisuutensa lisäksi heillä näyttää olevan runsaasti hengellisiä etuoikeuksia ja mahdollisuuksia. Heidän vertaamisensa mieheen, joka on pukeutunut kuninkaalliseen purppuraan, kertoo heidän etuoikeutetusta asemastaan, ja valkoinen pellava kuvaa heidän omahyväisyyttään (Daniel 5:7).

Nuo rikkaat, ylpeät johtajat käyttävät köyhistä, tavallisista ihmisistä halveksivasti nimitystä ʽam haʼárets, ’maan kansa’, ja ajattelevat, että he eivät tunne lakia eivätkä edes ansaitse saada opetusta siitä (Johannes 7:49). Näiden ihmisten asemaa kuvaa Lasarus-nimisen kerjäläisen  tilanne. Hän haluaisi nälissään syödä sitä, mitä putoilee ”rikkaan miehen pöydältä”. Aivan kuten märkivien haavojen peitossa olevaa Lasarusta halveksitaan, tavalliseen kansaan suhtaudutaan ylenkatseellisesti ikään kuin se olisi hengellisesti sairas.

Tällainen surullinen tilanne on vallinnut jo jonkin aikaa. Jeesus kuitenkin tietää, että muutoksen aika on käsillä. Sekä rikkaan miehen että Lasaruksen asemassa olevien olosuhteet muuttuvat pian jyrkästi.

OSAT VAIHTUVAT

Jeesus kuvailee muutosta: ”Aikanaan kerjäläinen kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin vierelle. Myös rikas mies kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän oli haudassa ja kärsi kovia tuskia, hän nosti katseensa ja näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen vierellään.” (Luukas 16:22, 23.)

Jeesuksen kuulijat tietävät, että Abraham on kuollut ja hänet on haudattu jo kauan sitten. Raamatussa kerrotaan selvästi, että kukaan ei voi nähdä, puhua eikä kärsiä haudassa eli šeolissa (Saarnaaja 9:5, 10). Miten sitten uskonnolliset johtajat ymmärtävät Jeesuksen vertauksen? Mitä hän osoittaa sen avulla tavallisista ihmisistä ja rahaa rakastavista uskonnollisista johtajista?

Jeesus on juuri viitannut muutokseen sanoessaan, että Lakia ja Profeettoja julistettiin Johannes Kastajan tuloon asti, mutta siitä lähtien on julistettu hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. Johanneksen ja Jeesuksen saarnaaminen saa aikaan sen, että Lasarus ja rikas mies ikään kuin kuolevat aiempiin olosuhteisiinsa eli entiseen tilaansa nähden.

Yhteiskunnan köyhät ja vaatimattomat jäsenet ovat eläneet kauan hengellisessä köyhyydessä. Mutta valtakunnan sanoma, josta kertoi ensin Johannes Kastaja ja jota Jeesus on julistanut hänen jälkeensä, auttaa heitä, ja he ottavat sen vastaan. Aikaisemmin heidän on täytynyt tulla toimeen sillä, mitä on kuvaannollisesti putoillut uskonnollisten johtajien hengelliseltä pöydältä. Nyt he saavat nauttia elintärkeitä Raamatun totuuksia erityisesti Jeesuksen opetuksen ansiosta. Aiemmin vaikutti siltä, että he eivät olleet Jehova Jumalan suosiossa, mutta nyt tilanne on vihdoinkin muuttunut.

Toisaalta rikkaat ja vaikutusvaltaiset uskonnolliset johtajat eivät ota vastaan valtakunnan sanomaa, jota Johannes saarnasi ja jota Jeesus on saarnannut ympäri maata (Matteus 3:1, 2; 4:17). Tuo sanoma, jossa kerrotaan tulevasta Jumalan langettamasta tulisesta tuomiosta, vihastuttaa ja piinaa heitä (Matteus 3:7–12).  Rahaa rakastavat uskonnolliset johtajat olisivat helpottuneita, jos Jeesus ja hänen opetuslapsensa lopettaisivat Jumalan sanoman julistamisen. Nuo johtajat ovat kuin vertauksen rikas mies, joka sanoo: ”Isä Abraham, ole minulle armollinen ja lähetä Lasarus kastamaan sormenpäänsä veteen ja jäähdyttämään kieltäni, koska minä kärsin tuskaa tässä leimuavassa tulessa.” (Luukas 16:24.)

Niin ei kuitenkaan tapahdu. Useimmat uskonnolliset johtajat eivät muutu. He eivät ole ”kuunnelleet Moosesta ja Profeettoja”, eli he eivät ole Raamatun kirjoitusten perusteella uskoneet, että Jeesus on Jumalan valitsema Messias ja Kuningas. (Luukas 16:29, 31; Galatalaisille 3:24.) He eivät myöskään nöyrry ja kuuntele niitä köyhiä, jotka uskovat Jeesukseen ja joilla on nyt Jumalan hyväksyntä. Jeesuksen opetuslapset eivät kuitenkaan voi tinkiä totuudesta eivätkä vesittää sitä miellyttääkseen uskonnollisia johtajia tai helpottaakseen heidän oloaan. Tätä havainnollistaa se, mitä ”Isä Abraham” sanoo rikkaalle miehelle:

”Lapsi, muista, että sinulla oli eläessäsi kaikki hyvin, mutta Lasarus joutui kokemaan kovia. Nyt hän saa täällä lohdutusta, mutta sinä kärsit tuskaa. Kaiken lisäksi välillämme on suuri kuilu, niin että ne, jotka haluavat mennä täältä yli teidän luoksenne, eivät voi, eikä sieltä voi tulla yli meidän luoksemme.” (Luukas 16:25, 26.)

Tämä dramaattinen käänne on todella oikeudenmukainen! Se saa ylpeiden uskonnollisten johtajien ja nöyrien ihmisten osat vaihtumaan. Nuo nöyrät ihmiset ovat ottaneet harteilleen Jeesuksen ikeen, ja vihdoinkin he saavat uutta voimaa ja runsaasti hengellistä ravintoa (Matteus 11:28–30). Muutos voidaan nähdä yhä selvemmin muutaman kuukauden päästä, kun uusi liitto korvaa lakiliiton (Jeremia 31:31–33; Kolossalaisille 2:14; Heprealaisille 8:7–13). Kun Jumala vuodattaa pyhää henkeä vuoden 33 helluntaina, on täysin selvää, että hän on hyväksynyt Jeesuksen opetuslapset, ei fariseuksia ja muita uskonnollisia johtajia.