LUUKAS 18:1–14

  • VERTAUS SINNIKKÄÄSTÄ LESKESTÄ

  • FARISEUS JA VERONKANTAJA

Jeesus on aiemmin kertonut opetuslapsille vertauksen hellittämättömästä rukoilemisesta (Luukas 11:5–13). Hän on nyt luultavasti Samariassa tai Galileassa, ja jälleen hän korostaa sitä, että on tärkeää rukoilla antamatta periksi. Hän kertoo siihen liittyvän vertauksen:

”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. Siinä kaupungissa oli myös leski, joka kävi hänen luonaan yhä uudelleen ja sanoi: ’Huolehdi siitä, että minun ja vastapuoleni välinen asia ratkaistaan oikeudenmukaisesti.’ Jonkin aikaa tuomari oli haluton auttamaan, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, niin koska tämä leski aiheuttaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä huolehdin siitä, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti, jottei hän vähän väliä tule ja uuvuta minua loppuun vaatimuksillaan.’” (Luukas 18:2–5.)

Jeesus selittää, mitä vertaus tarkoittaa: ”Kuulkaa, mitä tuomari sanoi, vaikka hän oli epäoikeudenmukainen! Eikö sitten Jumala varmasti huolehdi siitä, että hänen valittunsa, jotka huutavat häntä avukseen päivin ja öin, saavat oikeutta, samalla kun hän on kärsivällinen heitä kohtaan?” (Luukas 18:6, 7.) Mitä Jeesuksen sanat kertovat hänen Isästään?

Jeesus ei tietenkään tarkoita, että Jehova Jumala millään tavoin muistuttaisi epäoikeudenmukaista tuomaria. Vastakkainasettelun avulla Jeesus opettaa, että jos jopa epäoikeudenmukainen ihmistuomari kuuntelee hellittämättömiä pyyntöjä, Jumala tekee niin aivan varmasti. Hän on oikeudenmukainen ja hyvä ja vastaa palvelijoidensa rukouksiin, jos he eivät anna periksi. Tämä käy ilmi siitä, mitä Jeesus seuraavaksi sanoo Jumalasta: ”Minä sanon teille: hän huolehtii siitä, että he saavat oikeutta pikaisesti.” (Luukas 18:8.)

Köyhiä ja vähäosaisia ei aina kohdella oikeudenmukaisesti, kun taas rikkaita ja vaikutusvaltaisia usein suositaan. Tämä ei kuitenkaan ole Jumalan tahdon mukaista. Omana aikanaan Jumala huolehtii siitä, että oikeus toteutuu: pahoja rangaistaan, ja hänen palvelijansa saavat ikuisen elämän.

Keillä on samanlaista uskoa kuin vertauksen leskellä? Kuinka monet oikeasti uskovat, että Jumala ”huolehtii siitä, että he saavat oikeutta pikaisesti”? Jeesus on juuri havainnollistanut sitä, miten tärkeää on rukoilla hellittämättä. Seuraavaksi hän puhuu uskomisesta rukouksen voimaan, kun hän kysyy: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytääkö hän kuitenkaan tällaista uskoa maan päältä?” (Luukas 18:8.) Sellainen usko on ilmeisesti harvinaista, kun Kristus palaa.

Jotkut, jotka kuuntelevat Jeesusta, suhtautuvat omaan uskoonsa itsevarmasti. He pitävät itseään oikeamielisinä mutta väheksyvät toisia. Jeesus kertoo heille vertauksen:

”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen veronkantaja. Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin kaikki muut – kiristäjät, petolliset, avionrikkojat – enkä myöskään niin kuin tuo veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset  kaikesta, mitä hankin itselleni.’” (Luukas 18:10–12.)

Fariseukset esittävät olevansa hurskaita tehdäkseen vaikutuksen toisiin. He ovat itse ottaneet tavakseen paastota yleensä maanantaisin ja torstaisin, koska ne ovat vilkkaita toripäiviä ja monet ihmiset näkevät heidät. Lisäksi he maksavat pikkutarkasti kymmenykset jopa pienistä kasveista (Luukas 11:42). Joitain kuukausia aiemmin he ilmaisivat halveksuntansa tavallista kansaa kohtaan sanoessaan: ”Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne lakia [toisin sanoen fariseusten tulkintaa siitä], on kirottua.” (Johannes 7:49.)

Jeesus jatkaa vertausta: ”Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei rohjennut edes nostaa katsettaan taivasta kohti vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole armollinen minulle syntiselle.’” Veronkantaja on nöyrä ja tunnustaa puutteensa. Lopuksi Jeesus sanoo: ”Minä sanon teille: hän meni alas kotiinsa ja oli Jumalan silmissä oikeamielisempi kuin fariseus, koska jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, mutta se, joka nöyrtyy, korotetaan.” (Luukas 18:13, 14.)

Nöyryys on siis hyvin tärkeää, kuten Jeesus osoittaa. Opetuslasten tulisi muistaa hänen neuvonsa, koska he ovat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa omahyväiset fariseukset korostavat aseman merkitystä. Jeesuksen neuvot hyödyttävät tietenkin kaikkia hänen seuraajiaan.