Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 137. kurssin päättäjäiset

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 137. kurssin päättäjäiset

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 137. kurssin päättäjäiset pidettiin 13. syyskuuta 2014 Jehovan todistajien koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Tässä koulussa valmennetaan Jehovan todistajia, joilla on jo entuudestaan paljon kokemusta. Saamansa valmennuksen ansiosta he voivat olla vieläkin enemmän hyödyksi niiden seurakuntien ja haaratoimistojen vahvistamisessa, joihin heidät määrätään. Ohjelmaa seurasi 12 333 henkeä joko Pattersonissa tai videoyhteyden välityksellä muualla Yhdysvalloissa sekä Kanadassa, Jamaikassa ja Puerto Ricossa.

Puheenjohtajana toimi Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen Samuel Herd. Hän kiinnitti alkusanoissaan huomion siihen, miten paljon korkeampia Jehovan ajatukset ovat meidän ajatuksiimme verrattuina (Jesaja 55:8, 9). Veli Herd sanoi, että vaikka kurssin oppilaat olivat viiden kuukauden ajan täyttäneet mieltään Jumalan ajatuksilla, he olivat ainoastaan raapaisseet pintaa ja nähneet vain ”hänen teittensä laitoja” (Job 26:14). Hän sanoi myös, että hyödymme aina kun kokoonnumme pohtimaan Jumalan ajatuksia eikä tämä päättäjäisohjelma olisi poikkeus.

”’Hengen hedelmä on – – pitkämielisyys’” (Galatalaisille 5:22). Yhdysvaltojen haaratoimistokomitean jäsen John Larson käsitteli kahta tapaa, joilla voimme osoittaa pitkämielisyyttä, erästä Jumalan hengen hedelmän piirrettä. Meidän täytyy ensinnäkin olla kärsivällisiä Jehovaa kohtaan, kun hän valmentaa meitä ja auttaa meitä tulemaan vahvoiksi uskossa (1. Pietarin kirje 5:10). Abraham oli erinomainen esimerkki ihmisestä, joka osoitti kärsivällisyyttä Jehovan valmentaessa häntä – kunnes Jehova lopulta täytti hänelle antamansa lupauksen (Heprealaisille 6:15).

Toiseksi meidän täytyy olla kärsivällisiä itseämme kohtaan. Saatuaan valmennusta Gileadissa oppilaat voisivat vaatia itseltään liikaa. Jos asiat eivät heti sujukaan hyvin heidän päästyään määräalueelleen, he saattaisivat miettiä, mitä heissä on vialla. Omien kokemustensa perusteella veli Larson vakuutti oppilaille, että he voivat voittaa haasteet olemalla kärsivällisiä itseään kohtaan ja tekemällä edelleen uutterasti työtä samalla kun Jumala saattaa päätökseen heidän valmennuksensa (Heprealaisille 6:11, 12).

”Pysyköön sydämenne nöyränä jotta se eläisi ikuisesti”. Hallintoelimeen kuuluvan Anthony Morrisin puhe perustui psalmiin 22:26, jonka loppuosassa sanotaan: ”Eläköön sydämenne ikuisesti.” Jotta sydämemme eläisi ikuisesti, meidän täytyy olla nöyriä. Veli Morris painotti, että ellemme pysy nöyrinä, meistä ei ole hyötyä Jehovalle. Kuka tahansa meistä – jopa sellainen, joka on ollut kauan kristitty – voisi unohtaa, miten tärkeää meidän on jäljitellä Jeesusta Kristusta (2. Pietarin kirje 1:9).

Raamatussa on esimerkkejä sekä nöyristä että ylpeistä ihmisistä. Herodes Agrippa osoitti ylpeyttä, kun hän antoi ihmisjoukon imarrella itseään eikä antanut kunniaa Jumalalle. Jumalan enkeli löi häntä, ja ”madot söivät hänet”. (Apostolien teot 12:21–23.) Toisaalta kun Jeesus nuhteli Pietaria siitä, että hän ei ”ajatellut Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten”, Pietari ei nähtävästi suuttunut eikä jäänyt murjottamaan (Matteus 16:21–23). Hän otti kurituksen vastaan, ja hänestä tuli nöyryyden esimerkki (1. Pietarin kirje 5:5).

Osa oppilaista lähetettäisiin palvelemaan jossakin Jehovan todistajien haaratoimistoista, ja veli Morris varoitti, että ilman nöyryyttä he tulevat olemaan onnettomia tehtävässään. Nöyryyden puutetta voi kuitenkin olla vaikea havaita itsessään. Valaistakseen asiaa hän kertoi vanhimmasta, joka sai vuosia sitten neuvoja, koska hän ei ollut osoittanut nöyryyttä. Keskustelun jälkeen vanhin kirjoitti haaratoimistoon: ”Olen nöyrin mies, jonka tunnen.” Veli Morris kehotti oppilaita välttämään tällaista asennetta. He pysyvät nöyrinä, jos he eivät ajattele liikoja omasta vallastaan vaan tunnustavat, että todellinen valta on Jehova Jumalalla ja Jeesuksella Kristuksella.

”Hän ’ei anna henkeä mitan mukaan’” (Johannes 3:34). Gileadin opettaja Michael Burnett muistutti oppilaita siitä, että pyhä henki auttaa heitä voittamaan vaikeudet, joita he kohtaavat tulevissa tehtävissään, samoin kuin epävarmuuden tunteet. Jumalan henki auttoi Besalelia voittamaan haasteet, jotka liittyivät tabernaakkelin rakentamiseen (2. Mooseksen kirja 35:30–35). Pyhä henki vahvisti Besalelin luontaisia kädentaitoja, ja hengen ansiosta hän pystyi myös opettamaan toisia. Pyhä henki voi auttaa samalla tavoin Gileadista valmistuneita, varsinkin jos he toisia opettaessaan käyttävät Raamattua siten kuin heitä kurssilla opetettiin tekemään.

Myös israelilaisilla naisilla oli tärkeä osa tabernaakkelin rakentamisessa (2. Mooseksen kirja 35:25, 26). Kurssilla olleet sisaret ovat samoin osoittautuneet ”viisassydämisiksi naisiksi” tukemalla miestään. Puheensa lopuksi veli Burnett kehotti oppilaita: ”Tasapainottakaa luontaisia kykyjänne nöyryydellä ja tottelevaisuudella. Silloin Jehova antaa teille henkeään täysin määrin.”

”Tanssisitko kanssani?” Opetuskomitean avustaja Mark Noumair käsitteli puheessaan sitä, miten Daavid toimi, kun liiton arkku tuotiin hänen käskystään Jerusalemiin (2. Samuelin kirja 6:12–14). Daavid osoitti nöyryyttä tanssimalla iloiten ”palvelijoittensa orjattarien” rinnalla (2. Samuelin kirja 6:20–22). Nuo orjattaret eivät varmasti koskaan unohtaneet sitä päivää, jona kuningas Daavid tanssi heidän kanssaan. Veli Noumair kehotti myös oppilaita tanssimaan ”orjattarien” kanssa. Hän kysyi heiltä: ”Tullaanko sinut tuntemaan ihmisenä, joka on avuksi niille, joilla ei juuri ole vastuuta? – – Tuletko arvostamaan toisia heidän hengellisten ominaisuuksiensa vuoksi?”

Oppilaat jäljittelevät Jehovaa, jos he jatkossakin osoittavat tällä tavoin uskollista rakkautta (Psalmit 113:6, 7). Vaikka jotkut heidän ympärillään eivät osoittaisikaan nöyryyttä, heidän ei tulisi antaa toisten puutteiden vaikuttaa itseensä. ”Älkää pitäkö itseänne minään”, veli Noumair neuvoi ja lisäsi: ”Kohdelkaa Jehovan lampaita sillä tavoin kuin hän kohtelisi heitä.”

”Todistamista jokaisessa sopivassa tilanteessa”. William Samuelson, joka valvoo teokraattisten koulujen osastoa, osoitti puheessaan, että Paavali hyödynsi jokaisen tilaisuuden saarnata hyvää uutista (Apostolien teot 17:17). Tämän jälkeen oppilaat esittivät veli Samuelsonin ohjauksessa näytteitä, jotka perustuivat heidän kurssin aikana saamiinsa kokemuksiin. Esimerkiksi yksi pariskunnista oli tavannut naisen, joka työskenteli ruokakaupassa. He odottivat, kunnes liikkeessä oli hiljaisempaa, ja näyttivät hänelle sitten videon Miksi Raamattuun kannattaa tutustua? He myös kertoivat, että hän löytäisi jw.orgista tietoa laoksi, joka oli hänen äidinkielensä. Pariskunta onnistui tapaamaan naisen myöhemmin uudelleen ja lisäämään hänen kiinnostustaan.

”Ole edelleen käytettävissä Valtakunnan palvelukseen”. William Nonkes, joka työskentelee Yhdysvaltojen haaratoimiston palvelusosastolla, haastatteli kahta kurssilta valmistuvaa pariskuntaa. He olivat jo ilmaisseet Jesajan 6:8:n henkeä ja asettuneet käytettäviksi Valtakunnan palvelukseen, mutta koulu valmensi heitä olemaan käytettävissä entistä täydemmin. Sisar Snolia Maseko selitti, että Gilead paljasti alueita, joilla hän voisi edistyä. Hän mainitsi erityisesti viisaan ajankäytön pitkän kenttäpäivän jälkeen. Hän sanoi: ”Koulu on osoittanut minulle, että pystyn tekemään paljon enemmän kuin uskoin olevan mahdollista.” Veli Dennis Nielsen oivalsi, miten Sefanjan 3:17:n ajatus voisi omalta osaltaan estää häntä lannistumasta palveluksessa. Hän sanoi: ”Jos en saa palveluksessa tuloksia, Jehova kuitenkin ’huutaa ilosta’, koska osoitan rakastavani häntä, ja minunkin pitäisi olla iloinen.”

”’Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja’” (Matteus 6:26). Hallintoelimen jäsen Stephen Lett piti päättäjäisten pääpuheen, joka perustui Jeesuksen kehotukseen ”tarkkailla kiinteästi” lintuja eli tehdä niistä tarkkoja havaintoja. Veli Lett käsitteli useita seikkoja, joita voimme oppia linnuilta. (Job 12:7.)

Voimme oppia esimerkiksi, että aivan kuten Jehova ruokkii linnut, hän pitää huolta myös meistä. Me olemme ”Jumalan huonekunnan” jäseniä, ja Jehova vakuuttaa meille, että hän pitää huolta omistaan (1. Timoteukselle 3:15; 5:8). Meidän täytyy tietenkin tehdä oma osamme. Niin kuin lintujen täytyy etsiä ruokaa, jonka Jehova niille antaa, meidänkin täytyy ”etsiä jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa” saadaksemme hänen siunauksensa (Matteus 6:33).

Veli Lett mainitsi myös, että aistiessaan vaaran monet linnut päästävät varoitushuudon. Mekin varoitamme toisia, kun se on sopivaa. Esimerkiksi jos veli tai sisar ”ottaa jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä”, meidän tulisi varoittaa häntä (Galatalaisille 6:1). Lisäksi saarnaamistyömme välityksellä varoitamme ihmisiä nopeasti lähestyvästä ”Jehovan päivästä” (Sefanja 1:14). Veli Lett käytti esimerkkinä myös lintujen muuttomatkaa. Aivan niin kuin muuttolinnut lentävät korkeiden vuorten yli, me voitamme Jehovan avulla esteitä, jotka vaikuttavat ylipääsemättömiltä (Matteus 17:20).

Ohjelman päätös. Oppilaat saivat diplomit, minkä jälkeen yksi heistä luki luokan kiitoskirjeen. Loppusanoissaan veli Herd vertasi Jehovan ajatusten painamista sydämeen kiskonaulojen naulaamiseen ratapölkkyihin. Kiskonaulan kiinnittäminen lujasti vaatii useita lekan iskuja. Samalla tavoin oppilaiden tulisi jatkaa niiden asioiden ajattelemista, joita he oppivat Gileadissa. ”Käyttäkää aikaa niiden naulitsemiseen syvälle sydämeenne”, sanoi veli Herd. Sitten hän lisäsi: ”Toimikaa Jumalan ajatusten mukaisesti, niin tulette olemaan toisille siunaukseksi.”