Helppokäyttöasetukset

Valitse kieli

Siirry lisävalikkoon

Siirry sisältöön

Jehovan todistajat

suomi

Gileadin 134. kurssin päättäjäiset – ”Jäljitelkää heidän uskoaan”

Gileadin 134. kurssin päättäjäiset – ”Jäljitelkää heidän uskoaan”

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 134. kurssin päättäjäiset pidettiin lauantaina 9. maaliskuuta 2013 Jehovan todistajien koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Koulu antaa Jehovan todistajien kokeneille sananpalvelijoille lisävalmennusta, jotta he voisivat olla työssään entistä tuottoisampia. Päättäjäisohjelmaa seurasi 9 912 henkeä, joiden joukossa oli oppilaiden lisäksi heidän ystäviään, perheenjäseniään ja muita vieraita.

Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluva Mark Sanderson toimi ohjelman puheenjohtajana. Hän kertoi kuulijoille Gilead-koulun perustamisesta, joka tapahtui seitsemänkymmentä vuotta sitten 1. helmikuuta 1943. Tuolloin koulun johtaja, Nathan Knorr, selitti koulun tarkoitusta seuraavasti: ”Täytyy olla satoja ja tuhansia sellaisia, jotka voitaisiin tavoittaa [Valtakunnan hyvällä uutisella], jos olisi enemmän työntekijöitä kentällä. Herran armosta heitä tulee olemaan enemmän.” Oliko veli Knorr oikeassa?

Otetaan esimerkki. Pian koulun perustamisen jälkeen veli Knorr kävi Meksikossa katsomassa, mille alueille Gilead-koulusta valmistuneita lähetystyöntekijöitä voitaisiin lähettää. Hänen vierailunsa aikana pidettiin kokous, johon kutsuttiin kaikki Méxicon kaupungista 240 kilometrin säteellä sijaitsevat seurakunnat. Läsnä oli 400 henkeä. Nyt, lähes seitsemänkymmentä vuotta siitä, kun ensimmäiset Gileadin käyneet lähetystyöntekijät saapuivat maahan, tällaiseen kokoukseen tulisi runsaat 200 000 henkeä.

”Mikä sinulla on kädessäsi?” Yhdysvaltain haaratoimistokomitean jäsen Anthony Griffin käsitteli 2. Mooseksen kirjan 4:2:een perustuvaa aihetta. Jakeessa kerrotaan Jumalan kysyneen Moosekselta: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Mooses vastasi: ”Sauva.” Jehova käytti sauvaa edustamaan Moosekselle antamaansa valtaa ja tehtävää (2. Mooseksen kirja 4:5). Mooses onnistui tehtävässään, kun hän käytti valtaansa Jumalan kirkastamiseen. Toisaalta Jumala vihastui häneen, kun hän pyrki saamaan kunniaa itselleen ja sätti veljiään, kuten hän teki Meribassa. (4. Mooseksen kirja 20:9–13.)

Veli Griffin vertasi Mooseksen sauvaa Gilead-koulun oppilaiden saamaan hengelliseen valmennukseen, jota hän kehotti olemaan käyttämättä toisten hallitsemiseen. Hän neuvoi: ”Käyttäkää saamaanne valmennusta Jehovan ylistykseksi ja kunniaksi, niin olette siunaukseksi niille, joita palvelette.”

”Muistakaa manna.” Hallintoelimen jäsen Stephen Lett tähdensi neljää seikkaa, jotka voidaan oppia mannasta, jota Jumala antoi erämaassa vaeltaville israelilaisille ihmeen välityksellä.

  • Työskentele edelleen uutterasti (4. Mooseksen kirja 11:8). Ravitakseen itseään mannalla israelilaisten täytyi kerätä sitä ripeästi ja valmistaa siitä sitten syötävää (2. Mooseksen kirja 16:21).

  • Älä koskaan ole tyytymätön Jehovan antamiin lahjoihin (4. Mooseksen kirja 11:5, 6). Kun israelilaiset valittivat mannasta, Jumala katsoi heidän nurisevan häntä vastaan. Saamassamme hengellisessä ravinnossa ei aina ole uutuudenviehätystä, kuten ei mannassakaan ollut, mutta se on aina ravitsevaa. Meidän pitäisi olla aina kiitollisia Jehovan huolenpidosta.

  • Luota täysin Jehovan huolenpitoon. Jumala antoi kansalleen mannaa uskollisesti päivästä toiseen, ja sapattia edeltävänä päivänä hän antoi sitä kaksinkertaisen määrän (2. Mooseksen kirja 16:22–26). Mekin luotamme siihen, että Jumala huolehtii tarpeistamme (Matteus 6:11).

  • Tottelemattomuus ei koskaan johda siunauksiin (2. Mooseksen kirja 16:19, 20, 25–28). Ne israelilaiset, jotka yrittivät kerätä mannaa sapattina, joutuivat ainoastaan Jehovan epäsuosioon, ja ne, jotka viitenä muuna päivänä viikossa säästivät mannaa seuraavaksi päiväksi, huomasivat, että siihen oli tullut matoja ja se löyhkäsi.

Lopuksi veli Lett kannusti oppilaita pitämään mielessään mannaan liittyvät opetukset, koska silloin Jehova ”avaisi heille taivaiden sulkuportit ja todella vuodattaisi heidän päälleen siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole” (Malakia 3:10).

”Valmistaudu elämään uudessa maailmassa.” Teokraattisten koulujen osaston valvoja William Samuelson selitti, että vaikka me tietenkin odotamme innokkaasti elämää uudessa maailmassa, tärkeämpää on se, että olemme valmiita elämään siellä. Siksi meidän on oltava ”tervemielisiä” (1. Pietarin kirje 4:7).

Tervemielisyytemme näkyy siitä, miten suhtaudumme omiin puutteisiimme. Meidän ei pitäisi syyttää kaikista virheistämme Saatanaa tai hänen hallinnassaan olevaa maailmaa ja ajatella, että korjaamme puutteemme uudessa maailmassa sen jälkeen kun Jumala on poistanut kaiken pahan. Voimme jo nyt taistella itsekkyyttä ja muita kielteisiä taipumuksiamme vastaan ”pukemalla yllemme uuden persoonallisuuden” (Efesolaisille 4:24).

”Laske kynä kädestäsi.” Gilead-koulun opettaja Mark Noumair käytti esimerkkinä kynää viitatessaan haluumme ”käsikirjoittaa oma elämämme”. ”Laskemme kynän kädestämme” antamalla Jehovan laatia tuon käsikirjoituksen.

Kuningas Saul on varoittava esimerkki. Hän oli valtakautensa alussa nöyrä ja vaatimaton mies (1. Samuelin kirja 10:22, 27; 11:13). Pian hän kuitenkin alkoi ”käsikirjoittaa omaa elämäänsä” toimimalla sen mukaan, mitä itse piti oikeana, ja etsimällä omaa kunniaansa. Jumala hylkäsi hänet hänen tottelemattomuutensa vuoksi. (1. Samuelin kirja 14:24; 15:10, 11.)

Veli Noumair muistutti oppilaita siitä, että vaikka he olivat olleet uskollisia tähän saakka, heidän tulisi jatkaa Jumalan työn tekemistä Hänen tavallaan. Hän esitti vakavoittavan ajatuksen: ”Se, että Jumala käyttää meitä, ei automaattisesti merkitse sitä, että hän on tyytyväinen meihin.” Esimerkiksi Mooses ei noudattanut Jumalan ohjeita, kun hän ihmeen avulla sai tulemaan vettä kalliosta. Hänen toimintansa tuotti tulosta, mutta hän ei saanut Jehovan siunausta. (4. Mooseksen kirja 20:7–12.)

”Jäljittele keskitaivaalla lentävää enkeliä, joka puhuu suurella äänellä.” Gileadin opettajana toimiva Sam Roberson esitti ajatuksia, jotka pohjautuivat Ilmestyskirjan 14:6, 7:ään. Sitten nähtiin näytteitä, jotka perustuivat oppilaiden sananpalveluksessa saamiin tuoreisiin kokemuksiin. Muuan oppilas, joka oli ollut leikkauksessa, oli todistanut sairaalassa eräälle hoitajalle. Hoitaja oli perulainen, joten veli oli aloittanut keskustelun näyttämällä tälle jw.org-sivustolta kuvaa, jossa todistajat kertovat hyvää uutista Chachapoyasissa Perussa. Hoitajan ja hänen miehensä kanssa alettiin tutkia Raamattua.

”Sinä olet viekoitellut minua, – – ja niin minä annoin viekoitella itseni.” (Jeremia 20:7.) Yhdysvaltain haaratoimistokomiteaan kuuluva Allen Shuster haastatteli kahta kurssilla ollutta pariskuntaa. Oppilaat sanoivat tunteneensa, että Jehova oli ”viekoitellut” heitä. Millä tavoin? Heitä oli aluksi mietityttänyt, olisiko kurssi heille liian vaativa. Kurssin aikana he olivat saaneet kuitenkin yllin kyllin apua, minkä ansiosta he olivat suoriutuneet opinnoistaan. Sisar Marianne Aronsson ilmaisi arvostuksensa Gilead-koulua kohtaan seuraavasti: ”Minulla ei tule koskaan olemaan ongelmia sen suhteen, mitä tutkia. Olen oivaltanut, että jokainen raamatunjae on oikea aarreaitta.”

”Jäljitelkää heidän uskoaan.” Hallintoelimen jäsen David Splane esitti ohjelman pääpuheen, jonka teema perustui Heprealaiskirjeen 13:7:ään: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” Miten ne, jotka seitsemänkymmentä vuotta sitten ”ottivat johdon” Jehovan todistajien tekemässä työssä, osoittivat uskoa?

24. syyskuuta 1942 Nathan Knorr kutsui koolle Jehovan todistajien käyttämien kahden yhdistyksen johtajat ja ehdotti, että perustettaisiin uusi koulu: Gilead. Se valmentaisi lähetystyöntekijöitä, jotka olisivat saarnaamistyön eturintamassa uusilla alueilla. Olosuhteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet suotuisilta tällaiselle koululle. Toinen maailmansota riehui paraikaa, minkä vuoksi moniin maihin oli vaikeaa ellei peräti mahdotonta lähettää lähetystyöntekijöitä. Lisäksi maailmantalous oli käytännössä romahtanut 1930-luvulla, ja järjestöllä oli varoja koulun toiminnassa pitämiseen vain viideksi vuodeksi. Kaikesta huolimatta veljet osoittivat uskoa ja hyväksyivät ehdotuksen yksimielisesti.

Myös Gilead-koulun ensimmäisten kurssien oppilaat osoittivat jäljittelemisen arvoista uskoa. He kehittivät tyytyväistä henkeä ja karttoivat rahanrakkautta (Heprealaisille 13:5, 6). Monet arvelivat, etteivät näkisi enää koskaan perheitään, koska nämä eivät pystyisi auttamaan heitä matkakuluissa. Jotkut heistä eivät nähneetkään perheenjäseniään 10–15 vuoteen. He olivat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että Jeesus huolehtisi heistä ja heidän perheistään, niin kuin hän oli aina tehnyt (Heprealaisille 13:8).

Gilead-koulun ensimmäinen kurssi vuodelta 1943

Kerrottuaan tarkemmin joistakuista, jotka olivat palvelleet ulkomailla vaikeissa olosuhteissa jo ennen Gilead-koulun käymistä, veli Splane sanoi oppilaille: ”Te olette hienoja nuoria miehiä ja naisia, jotka jatkatte Gilead-koulun käyneiden miesten ja naisten ylvästä seitsenkymmenvuotista perinnettä. – – Palvelkaa Jehovaa iloisin sydämin, olettepa missä tahansa.”

Veli Splanen puheen lopuksi näytettiin kuvaesitys. Se sisälsi kuvia niistä 77:stä Gileadin käyneestä, jotka palvelevat tätä nykyä Jehovan todistajien Yhdysvaltain-haaratoimistossa. Kaksi heistä on valmistunut vuonna 1943 pidetyltä ensimmäiseltä kurssilta. Taustalla soi kuoron esittämiä Jehovan todistajien lauluja kuluneilta 70 vuodelta.

Oppilaiden saatua diplominsa yksi heistä luki koko luokan puolesta kiitoskirjeen. Veli Sanderson totesi ohjelman lopuksi, että vielä seitsemänkymmenen vuoden jälkeenkin veli Knorrin ensimmäiselle kurssille esittämät sanat ovat täynnä merkitystä: ”Lähetetäänpä sinut mihin tahansa, muista, että olet – – Valtakunnan julistaja, ja suurin ilo ja kunnia, jonka kukaan maan päällä voi saada, on saada olla julistaja ja laulaa ylistystä nyt, Harmagedonin kynnyksellä. – – Niin kauan kuin saat saarnata, saarnaa.”

Aiheesta lisää

Gilead-koulu 70 vuotta

1. helmikuuta 1943 New Yorkin osavaltion pohjoisosassa aloitti toimintansa ainutlaatuinen koulu. Siinä on valmennettu tuhansia sananpalvelijoita.