Siirry sisältöön

Siirry lisävalikkoon

Jehovan todistajat

suomi

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 133. kurssin päättäjäiset

Lauantai 8. syyskuuta 2012

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 133. kurssin päättäjäiset

Vartiotornin raamattukoulusta Gileadista valmistui viiden kuukauden intensiivisen opiskelun jälkeen 48 uutta lähetystyöntekijää. Koulu pidettiin Jehovan todistajien koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa. Päättäjäisohjelmaa seurasi 9 694 henkeä, heidän joukossaan perheenjäseniä ja ystäviä.

Vuodesta 1943 lähtien on lähetystyöhön valmennettu yli 8 000 kokenutta sananpalvelijaa. Pääoppikirja on Raamattu. Kurssi vahvistaa oppilaiden uskoa ja auttaa heitä kehittämään hengellisiä ominaisuuksia, joita tarvitaan kohdattaessa monenlaisia lähetystyöhön liittyviä haasteita.

”Ajatelkaa tarkoin sitä mikä on rakastettavaa.” Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen Anthony Morris. Hän perusti tervetuliaissanansa Filippiläiskirjeen 4:8:aan, jossa neuvotaan: ”Mikä on rakastettavaa, – – sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.”

Veli Morris selitti, että rakastettavien asioiden ajatteleminen voi auttaa säilyttämään myönteisen asenteen tässä maailmassa, jossa ei ole mitään rakastettavaa. Hän kehotti ”etsimään rakastettavia asioita ja olemaan itse rakastettava”.

Esimerkiksi taivaallinen Isämme näyttää meille mallia siinä, että hän ei keskity virheisiimme (Psalmit 130:3). Veli Morris sanoi: ”Älä keskity veljiesi ja sisartesi virheisiin, niin pysyt rakastettavana.”

”Hanki tietoa mutta älä tule ylen viisaaksi.” Yhdysvaltain haaratoimistokomiteaan kuuluvan Harold Corkernin puhe perustui Saarnaajan 7:16:een. Jumala haluaa, että käytämme hankkimaamme tietoa oikein antamatta sen ”nousta päähän”.

Veli Corkern tähdensi myös sitä, että on tärkeää osoittaa rakkautta annettaessa neuvoja tai oikaisua. Meidän ei pidä odottaa toisilta enempää kuin Jumala heiltä odottaa. Veli Corkern kehotti: ”Käyttäkää viisauttanne, tietoanne ja ymmärrystänne hyvin, niin veljenne viihtyvät seurassanne.”

”Älkää unohtako Jumalan menettelytapoja.” (Psalmit 78:7.) Guy Pierce hallintoelimestä selitti aluksi, miten lapsen käytös tuottaa vanhemmille joko kunniaa tai häpeää (Sananlaskut 20:11). Samoin meidän käytöksemme tuottaa taivaalliselle Isällemme joko kunniaa tai häpeää. ”Jumalan lapset ja Panettelijan lapset käyvät ilmi tästä: kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta.” (1. Johanneksen kirje 3:10.)

Veli Pierce sanoi, että oppilaat oli kutsuttu Gilead-kouluun heidän hyvien kristillisten ominaisuuksiensa vuoksi, joista yksi on nöyryys. Hän neuvoi heitä pysymään nöyrinä. Heidän saamansa koulutus ei ole tehnyt heistä muita parempia. Nyt heillä on pikemminkin paremmat mahdollisuudet edistää kansainvälisen veljesseuran ykseyttä ja olla esimerkkeinä nöyryydestä (Psalmit 133:1). Veli Pierce sanoi lisäksi: ”Teillä on nyt perusta uusien asioiden oppimiselle, ja voitte hankkia lisää Jehova Jumalaa koskevaa tietoa ja ymmärrystä.”

”Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.” Teokraattisten koulujen osaston valvoja William Samuelson kysyi: ”Miten meidän tulisi reagoida, kun saamamme tehtävä ei ole sopusoinnussa toiveidemme, halujemme ja tunteidemme kanssa?” Luukkaan 17:7–10:n ajatus on opettava: ”Kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’ ” Isäntäämme Jehovaan verrattuina me tosiaankin olemme ”kelvottomia”.

Oppilaat opiskelivat luokkahuoneessa viikkokausia, mikä saattoi joistakuista tuntua vaikealta. ”Te kuitenkin teitte, mitä teidän pitikin tehdä”, veli Samuelson sanoi, ”ja nyt voitte nähdä, miten se on hyödyttänyt teitä ja vahvistanut uskoanne.” Lopuksi hän sanoi: ”Pitäkää aina suuressa arvossa kunniaa palvella maailmankaikkeuden Herraa hänen luotettuina taloudenhoitajinaan.”

”Muista Jehovan lupaus kohdatessasi vaikeuksia.” Teokraattisten koulujen osaston apulaisvalvoja Sam Roberson varoitti oppilaita siitä, että he tuntisivat itsensä toisinaan lannistuneiksi. Hän kehotti heitä siksi miettimään niitä monia Raamatun henkilöitä, jotka saivat Jumalalta rohkaisua. Mooses esimerkiksi vakuutti Joosualle: ”Jehova – – ei hylkää sinua eikä jätä sinua.” (5. Mooseksen kirja 31:8.) Elämänsä loppupuolella Joosua saattoi sanoa: ”Ei yksikään sana kaikista niistä hyvistä sanoista, jotka Jehova, teidän Jumalanne, on teille puhunut, ole pettänyt.” (Joosua 23:14.)

Jehova Jumala lupaa palvelijoilleen: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5.) Hän vakuuttaa, että hän toimii aina nimensä Jehova merkityksen (’hän saattaa tulemaan [joksikin]’) mukaisesti ja tulee miksi tahansa hänen on tarpeen tulla voidakseen huolehtia palvelijoistaan. ”Älä koskaan luovuta”, veli Roberson kehotti. ”Älä koskaan anna periksi. Älä koskaan lakkaa yrittämästä. Muista, että Jehova ei koskaan, koskaan petä sinua.”

”Niiden ääni kulkeutui kaikkeen maahan.” (Roomalaisille 10:18.) Gilead-koulun opettajiin kuuluvan Mark Noumairin johdolla eri maista tulleet kurssilaiset kertoivat tai esittivät näytteenä kokemuksia, joita he olivat saaneet saarnaamistyössä Pattersonin alueella. Esimerkiksi muuan eteläafrikkalainen pariskunta oli tavannut kolme kotimaastaan lähtöisin olevaa naista ja saanut keskustella näiden kanssa zulun ja xhosan kielellä. Eräs Sri Lankasta tullut pariskunta oli tavannut intialaismiehen, jonka vaimo ja tytär asuvat Sri Lankassa. Mies ei ollut milloinkaan nähnyt Raamattua, joten pariskunta oli antanut hänelle mielihyvin yhden omistaan.

”Varustautuneita kaikkeen hyvään työhön.” Kirjoituskomitean avustaja Gene Smalley haastatteli kahta kurssilla mukana ollutta pariskuntaa. Toinen pariskunta oli kotoisin Sierra Leonesta, ja he kertoivat, että heidän oli pitänyt kantaa vesi kotiin joka päivä. Tällaiset haasteet kuitenkin olivat kalvenneet sen ilon rinnalla, jota heille olivat tuoneet heidän 50 raamatuntutkisteluaan. Molemmat pariskunnat ilmaisivat arvostavansa sitä, millä tavoin kurssi oli varustanut heidät kaikkeen hyvään työhön tulevaa määräaluetta silmällä pitäen (2. Timoteukselle 3:16, 17).

”Kestäkää loppuun asti – ja sen yli.” Hallintoelimeen kuuluva Gerrit Lösch aloitti pääpuheen selittämällä, että pitkänmatkanjuoksijat pyrkivät pitämään yllä sopivaa tahtia suoriutuakseen kilpailusta hyvin. Urheilukilpailussa on vain yksi voittaja, mutta kristillisessä kilpajuoksussa kaikki loppuun saakka kestävät ovat voittajia.

Kestävyys merkitsee sitä, että palvelee Jumalaa jatkuvasti eikä menetä toivoaan vainon, vastoinkäymisten, koetusten tai pettymysten vuoksi. Jeesus sanoi: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 24:13.) On hyvin lohduttavaa tietää, että Jehova ja Jeesus panevat merkille kestävyytemme. Sitten veli Lösch mainitsi seikkoja, jotka voivat auttaa meitä kestämään vaikeuksista huolimatta. Seuraavassa on näistä muutamia.

  • Rukoile Jumalaa, ”joka antaa kestävyyttä” ja ”joka päivittäin kantaa kuorman puolestamme” (Roomalaisille 15:5; Psalmit 68:19).

  • Päätä pysyä uskollisena ja luota siihen, että ”Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän valmistaa myös poispääsytien voidaksenne kestää sen” (1. Korinttilaisille 10:13).

  • Älä menetä näkyvistäsi kristillistä toivoasi. ”Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen [Jeesuksen] eteensä, hän kesti kidutuspaalun.” (Heprealaisille 12:2.)

Veli Lösch tähdensi sitä, että nyt, aivan lähellä maaliviivaa, ei ole aika luovuttaa. ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (Heprealaisille 12:1.)

Miellyttävän ohjelman lopussa yksi oppilaista luki kirjeen, jossa kurssilaiset ilmaisivat kiitollisuutensa saamansa käytännöllisen valmennuksen johdosta. Kirjeessä mainittiin, että Raamatun syvällinen, kronologinen tutkiminen oli auttanut heitä ymmärtämään Jumalan tarkoituksia syvemmin ja myös vahvistanut suunnattomasti heidän uskoaan. Kirjeessä sanottiin: ”Olemme lujasti päättäneet soveltaa käytäntöön oppimiamme hyviä asioita.”