Siirry sisältöön

RAAMATTU VOI MUUTTAA ELÄMÄN

”Väkivalta ei enää leimaa elämääni”

  • Syntymävuosi: 1956

  • Kotimaa: Kanada

  • Tausta: Väkivaltainen, moraaliton ja elämään pettynyt

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI

Synnyin Calgaryn kaupungissa Albertassa Kanadassa. Kun olin pieni, vanhempani erosivat, ja äiti ja minä muutimme isovanhempieni luo. He rakastivat meitä, ja olin hyvin onnellinen. Muistelen yhä lämmöllä noita rauhallisia lapsuusvuosia.

Kun olin 7-vuotias, elämäni suunta muuttui. Äiti meni uudelleen naimisiin isäni kanssa, ja muutimme St. Louisin kaupunkiin Missouriin Yhdysvaltoihin. Sain pian huomata, että isä osasi olla aika julma. Kun esimerkiksi tulin kotiin oltuani ensimmäistä päivää uudessa koulussa, hänelle selvisi, että minua oli kiusattu enkä ollut pitänyt puoliani. Hän oli raivoissaan ja löi minua lujempaa kuin koulukaverini! Opin läksyni ja hankkiuduin ensimmäiseen nyrkkitappeluun jo 7-vuotiaana.

Isän pahansisuisuus teki äidin katkeraksi, ja he riitelivät usein äänekkäästi. Aloin käyttää huumeita ja alkoholia 11-vuotiaana. Minusta tuli aina vain aggressiivisempi, ja olin vähän väliä mukana katutappeluissa. Kun pääsin lukiosta, väkivalta hallitsi koko elämääni.

18-vuotiaana värväydyin Yhdysvaltain merijalkaväkeen, missä minusta hiottiin tappokone. Viiden vuoden jälkeen lähdin sotavoimista opiskelemaan psykologiaa, koska haaveilin urasta Yhdysvaltain rikostutkimuslaitoksessa FBI:ssä. Aloitin yliopisto-opinnot Yhdysvalloissa ja jatkoin niitä Kanadassa muutettuani sinne takaisin.

Yliopistossa petyin totaalisesti ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Ihmiset olivat itsekkäitä, elämä tuntui tyhjältä eikä maailman ongelmiin näyttänyt olevan mitään ratkaisua. En jaksanut enää uskoa, että ihmiset voisivat tehdä maailmasta paremman paikan.

Elämällä ei tuntunut olevan tarkoitusta. Oma elämäni pyöri alkoholin, huumeiden, rahan ja seksin ympärillä. Liitelin juhlasta toiseen ja vaihdoin naista jatkuvasti. Armeijataustani oli tehnyt minusta itsevarman, ja ajauduin usein tappeluihin. Olin itse päättänyt, mikä on oikein ja mikä väärin, ja hyökkäsin kaikkia vastaan, jotka mielestäni kohtelivat toisia epäreilusti. Väkivalta leimasi elämääni vielä enemmän kuin aiemmin.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI

Eräänä päivänä ystäväni ja minä olimme huumepöllyssä kotini kellarissa. Valmistelimme marihuanaerää myytäväksi, ja ystäväni kysyi, uskonko Jumalaan. Sanoin, että jos Jumala on syypää maailman kärsimyksiin, en edes halua tietää hänestä. Seuraavana päivänä aloitin uudessa työpaikassa. Työkaverini, joka oli Jehovan todistaja, kysyi minulta: ”Uskotko, että Jumala on syypää maailman kärsimyksiin?” Kysymys osui oikeaan hetkeen ja herätti kiinnostukseni. Puolen vuoden ajan kävimme monia keskusteluja, ja hän näytti Raamatusta vastauksia mieltäni askarruttaneisiin elämän suuriin kysymyksiin.

Kihlattuni, jonka kanssa asuin, ei halunnut kuulla oppimistani asioista. Eräänä sunnuntaina kerroin hänelle, että olin kutsunut kotiimme todistajia, jotta he tutkisivat kanssamme Raamattua. Maanantaina palasin töistä kotiin vain huomatakseni, että hän oli tyhjentänyt talon ja jättänyt minut. Menin ulos itkemään. Rukoilin apua Jumalalta ja käytin ensimmäistä kertaa hänen nimeään Jehova (Psalmit 83:18).

Kaksi päivää myöhemmin aloin tutkia Raamattua erään todistajapariskunnan kanssa. Heidän lähdettyään jatkoin kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä lukemista, ja luin sen loppuun samana iltana. * Sydäntäni kosketti se, mitä opin Jehova Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Ymmärsin, että Jehova on myötätuntoinen ja kärsii, kun me kärsimme (Jesaja 63:9). Minuun vetosi erityisesti Jumalan rakkaus ja se, että hänen poikansa uhrasi elämänsä minun puolestani (1. Johanneksen kirje 4:10). Jehova oli selvästi ollut kärsivällinen minua kohtaan, ”koska hän ei halua, että kukaan tuhoutuisi vaan että kaikki katuisivat” (2. Pietarin kirje 3:9). Tunsin Jehovan vetävän minua luokseen (Johannes 6:44).

Aloin käydä seurakunnan kokouksissa tuolla samalla viikolla. Minulla oli pitkä tukka ja korvakoruja ja näytin pelottavalta, mutta todistajat suhtautuivat minuun kuin olisin ollut kauan kadoksissa ollut sukulainen. He toimivat tosi kristittyjen tavoin. Oloni oli yhtä kotoisa kuin aikanaan isovanhempieni luona, ja tunnelma oli sitäkin mahtavampi.

Pian Raamatusta oppimani asiat alkoivat muovata elämääni. Leikkasin hiukseni, hylkäsin seksuaalisen moraalittomuuden ja lopetin ryyppäämisen ja huumeiden käytön (1. Korinttilaisille 6:9, 10; 11:14). Halusin miellyttää Jehovaa. Kun opin, että hän ei hyväksynyt jotain, mitä tein, en koskaan puolustellut huonoa käytöstäni. Sen sijaan tunsin usein viillon sydämessäni ja sanoin itselleni, etten voi enää käyttäytyä sillä tavalla. Yritin määrätietoisesti muuttaa ajattelutapaani ja käytöstäni. Pian aloinkin huomata, että elämäni kohentui, kun tein asiat Jehovan tavalla. 29. heinäkuuta 1989 – tutkittuani Raamattua puoli vuotta – minut kastettiin Jehovan todistajaksi.

SAAMANI HYÖTY

Raamattu on muovannut persoonallisuuttani. Aiemmin äidyin usein väkivaltaiseksi, kun kohtasin vihamielisen ihmisen, mutta nykyään yritän kovasti ”säilyttää rauhan kaikkien kanssa” (Roomalaisille 12:18). En pystyisi siihen omin voimin, mutta Jumalan sanalla ja pyhällä hengellä on voimaa muuttaa ihmistä (Galatalaisille 5:22, 23; Heprealaisille 4:12).

Huumeet, väkivalta ja moraalittomat halut eivät enää leimaa elämääni, vaan yritän miellyttää Jehova Jumalaa ja antaa hänelle parhaani. Autan muitakin tuntemaan hänet. Muutama vuosi kasteeni jälkeen muutin toiseen maahan voidakseni saarnata alueella, jolla oli tarvetta julistajista. Vuosien varrella olen ilokseni voinut opettaa monia ihmisiä ja nähdä, miten Raamattu on kohentanut heidänkin elämäänsä. Olen myös onnellinen siitä, että äidistäni tuli Jehovan todistaja. Asenteeni ja käytökseni muuttuminen parempaan teki häneen vaikutuksen.

Vuonna 1999 kävin El Salvadorissa koulun, joka tunnetaan nykyään Valtakunnan julistajien kouluna. Se valmensi minua ottamaan johdon saarnaamistyössä ja toimimaan opettajana ja paimenena seurakunnassa. Myöhemmin samana vuonna menin naimisiin ihanan vaimoni Eugenian kanssa. Nyt teemme kokoaikaisesti kenttätyötä Guatemalassa.

En enää ole pettynyt elämään, vaan nyt olen todella onnellinen. Raamatun opetuksia noudattamalla olen päässyt eroon seksuaalisesta moraalittomuudesta ja väkivallasta ja saanut elämän, joka on täynnä tosi rakkautta ja rauhaa.

^ kpl 17 Jehovan todistajat käyttävät nykyään Raamatun tutkimisen apuvälineenä usein kirjaa Mitä Raamattu opettaa?